Sirpa Kähkönen: Marius

Kukikkaasti

Kirjan ulkoasu Jenni Saari. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi

Sirpa Kähkönen: Marius. Ulkoasu Jenni Saari. 216 s. Siltala 2026.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Salaperäiset vaiteliaat naiset. Helmoineen, huolineen, kukkamaineen. Valvottuine öineen, ruumiin kaipuineen, muutoksineen. Naimattomat tädit ja isoäiti, ja hän ainut lapsi, tyttö johon kaikki suvun naiseus uuttui kuin kahvi suppilosta kuppiin. Naisten vierellä hän oli valvonut iltaöisin mankeloiduissa tuoksuvissa lakanoissa, kuunnellut huokauksia. Yöt olivat naisten salaista aikaa, silloin ikävöitiin ja puhuttiin kuiskaten, päivisin vaiettiin ja tehtiin toimia, lakkaamatta."

Sirpa Kähkösen (1964 -) uusin romaani kuvaa vanhenevan naisen ihastumista nuoreen mieheen ja sen nostattamia nuoruudenrakkauden muistoja. Tarinan läpäisee kehollisuus: kehon reaktioiden, muutosten ja muistojen kuvaus.

Nuoruus ei välttämättä ole hurjuuden ja keveyden aikaa, vaan itse-epäilyn, ujouden ja huonommuuden tunteiden. Ne helpottavat, kun komea nuori opettaja ja taideguru huomaa ja huomioi. Nuori tyttö rakastuu sydämestään, mies haluaa sitoumuksettoman suhteen ja suhde päättyy sillä hetkellä, kun se ei enää ole tarpeeksi sitoumukseton. Ns. tavallinen tarina. Mutta kaunosieluiselle naiselle siitä tulee unohtumaton, elämän tärkeimpänä vaalittu.

Muut aikuisuuden miessuhteet, lapset ja sairastettu rintasyöpäkin jäävät nuoren miehen kauniin kehon palvonnan taustalle, kehon, jossa elämän kauneus kiteytyy sekä menneisyydessä että nykyisyydessä. Kasvu aikuiseksi nykyisyyden ja nuoruuden miessuhteen välissä näkyy kuitenkin nykyhetken huolenpitona omaa ruumista kohtaan. Saunominen, uiminen, pieni herkuttelu, juomat, tyytyväinen ja iloinen puuhailu omalla puutarhamökillä keskellä kaupunkia rakkaan koiravanhuksen kanssa. Niistä, ja ystävän ja taiteilijakollektiivin toisen jäsenen vakavan sairauden vuoksi keskeytyneestä Yön puutarha -projektista muodostuu päähenkilö Lilin, runoilijan ja taiteilijan, elämä.

Marius tulee auttamaan puutarhataideprojektissa. Hän viipyy hetken, Lili ihastuu. Mutta sitten nuoren miehen on aika palata Ranskaan, jossa hänen rakastettunsa odottaa. Nuoruudenkin rakkaussuhteen tärkein tapahtumapaikka on Ranska ja Pariisi, ja nämä kaksi suhdetta lomittuvat toisiinsa. Reppureissaajatytön kesämatka vuonna, jona kaikki naiset pyöräilivät Euroopan kaupungeissa ja lauloivat Que sera sera. Ja ikääntyvän naisen puutarhassa mandoliinia soitteleva nuori mies.

Mariuksesta saamme lopulta tietää hyvin vähän. Hän on kaipuun ja katseen palvottu kohde, mutta saavuttamattomaksi tiedetty. Kuin vanhan taideteoksen sukeltaja, joka viipyy ilmassa vain hetken. 

Kukat kukkivat tässä tarinassa, niin Yön puutarhassa kuin päivänkin puutarhassa Lilin mökillä ja mummon puutarhan muistoissa, kuin myös tytön pikkuhousuissa. Sitäkin tyttö häpeää, että on ostanut kukikkaat pikkupöksyt Ranskassa ennen kuin noudattaa miehen kutsua, eiväthän aikuiset naiset ehkä käytäkään sellaisia. Hän oli huolissaan kaikista pienistäkin asioista, vaikutelmista, joita antaisi itsestään.

"Lili tiesi, ettei kiivaassa nuoruudessaan ollut osannut rakastaa toista aikuista kuin etäältä. Kaikki muu oli tuottanut tuskaa ja jatkuvaa menettämisen ja hylkäämisen pelkoa. Hän oli panssaroinut itsensä, ei ollut päästänyt ketään lähelleen. Pelko oli tehnyt hänestä huonon puolison. Vasta lapset olivat opettaneet hänelle, mitä pysyvyys tarkoitti. Kaikkine vajavuuksineen Lili oli joka päivä saanut lasten kanssa aloittaa uudestaan, heidän rakkaudessaan oli ollut täydellinen armo."

Tarinassa pieni on suurta, ja silmänräpäyksessä elämä. Kuolema on yhtä lähellä kuin siirtolapuutarhassa naapuri, joka astuu pensaan takaa tervehtimään. Tai Yön puutarhan alueella niiden kahden nuoren tytön elämä, jotka kauan sitten karkasivat sukupuolitautien sairaalana toimineesta kartanosta ja pakkohoidosta. Heidänkin muistoistaan ja lyhyistä elämistään Yön puutarhan pimeään verhottu kauneus versoo.

"Yön puutarha oli omistettu niille naisille, jotka suljettiin aitojen sisään ja joiden palveluksia käyttäneet miehet kulkivat kaupungilla vapaina. Teos oli omistettu naisille, jotka kantoivat yksin häpeää kahden ihmisen kohtaamisesta."

Kähkönen solmii menneen ja nykyisen lankoja kevyesti yhdenpäivän romaanissaan, jossa pieniä tarinoita ja pohdiskeluja versoo kuin köynnöksiä. Muutamat fantasiaelementit sulautuvat tarinaan luontevasti. Päivän jälkeen seuraa yö. Se on uusi raitiovaunu, joka vie pysäkillä odottavat.

Romaanin mökkielämän kuvauksessa elin uudelleen omia siirtolapuutarhamökkikesiäni, ja toki intohimotarinatkin resonoivat. Kirja on Jenni Saaren suunnittelemana esineenä tavattoman kaunis, kuin luotu asustamaan kesämajan pienessä kirjahyllykössä, missä vanha ruusupensas kasvaa ikkunan takana.

"-- Vuosikymmenten takainen raukea loppukesä, muutama viikko, joiden aikana hän oli vapaimmillaan. Niinkö lyhyt voi olla ihmisen muovautumisen aika, niinkö tiivistetyssä ajassa voi kokea asioita, jotka laskevat perustan koko tulevaisuudelle? --" 

Muualla:

Sirpa Kähkönen: Marius. Tuijata 23.8.2026

Jari Olavi Hiltunen: Rakkauden hehku ei sammu vanhuudessa. Satakunnan Kansa 11.8.2026

Sirpa Kähkönen: Marius. Ja taas kirja kädessä - Jorman lukunurkka 28.8.2026

Maija Kääntä: Rauhallista eloa mökissä ja sen ympäristössä - arviossa Sirpa Kähkösen Marius. Kulttuuritoimitus 26.8.2026

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

10. leikataan

12. kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu

25. matkakertomus (osittain)

27. puutarha

29. kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

30. kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa

31. kirjassa mainitaan jokin biisi

33. päähenkilö on yli 60-vuotias

41. kirjan kansi on mielestäni kaunis

49. kirja on julkaistu 2026