Satunnainen ohilukija

Steampunk-versio Liisasta Ihmemaassa Kirjan kansi Jenni Noponen. Valokuva Ellen Karhulampi Jeanette Winterson: Aikamyrsky. Alkuperäisteos Tanglewreck, 2006. Suomentanut Paula Korhonen. Kansi Jenni Noponen. 309 s. Gummerus, 2007. Kaikki alkaa siitä, kun kaksikerroksinen punainen bussi täynnä koululaisia katoaa eräänä kesäaamuna ylittäessään Waterloo Bridgeä Lontoon keskustassa. Sitä pidetään yleisesti ensimmäisenä aikamyrskynä tapahtumien sarjassa, johon liittyy yhä uusia katoamisia. Aika on muuttunut epävakaaksi ja epäilyksenä on, että ihminen on saastuttanut ja ylikäyttänyt tätäkin luonnonvaraa niin, että ajankulku vääristyy. Mutta oikeastaan katoamisia on tapahtunut jo vähän aiemminkin. 11-vuotiaan Silver-tytön astronomi-isä, äiti ja isosisko Buddleia ovat kadonneet junaonnettomuudessa jo neljä vuotta sitten.  Silver on jäänyt yksin Tuulenpesä-nimiseen vanhaan kotikartanoonsa. Mutta ei kauaksi aikaa. Kun tapausta ja Silverin kohtaloa on puitu mediassa, paikalle ilmaantuu surupuku...

Sienet - elämämme mahdollistajat ennen, nyt ja tulevaisuudessa Kirjan kansi Jenni Noponen. Kuva Ellen Karhulampi Merlin Sheldrake: Näkymäntön valtakunta: miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme. Alkuteos: Entangled Life. How Fungi Make Our Worlds, Change Our Minds and Shape Our Futures, 2020. 354 s. Suomentanut Ulla Lempinen. Kansi Jenni Noponen. Viite- ja lähdeluettelo. Gummerus 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Sienirihmasto on elämänmuoto, jota ihmisen on vaikea ymmärtää eläimen mielikuvituksellaan." "Toisin kuin eläinkehojen, sienen rajat ovat ennaltamäärittelemättömiä. Sienirihmasto on keho ilman ääriviivoja." Päätellen siitä kuinka kauan sain odottaa tätä Merlin Sheldraken sieniä elämänmuotona käsittelevää kirjaa kirjaston varausjonossa, en todellakaan ole ainoa, jonka mielestä kirjan aihepiiri on kiehtova. Kun lisäksi on tilaisuus lukea aiheesta yleistajuisesti ja kirjoittaja on armoitettu, laajasti sivistynyt kulttuur...

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...

Ihmisten ja puiden jaettu elämä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Jenni Noponen. Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari. Englanninkielinen alkuteos: The Island of Missing Trees, 2021. Suomentanut Helinä Kangas. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 395 s. Gummerus, 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kartta on vain kaksiulotteinen kuvaus, sattumanvaraisia symboleja ja jyrkkiä viivoja, jotka määrittävät, kuka on vihollisemme, kuka ystävämme, kuka ansaitsee rakkautemme, kuka vihamme ja kuka silkan välinpitämättömyytemme.  Kartanpiirustus on eräs tapa kertoa voittajien tarinoita. Hävinneiden kertomista tarinoista ei karttoja laadita." Elif Shafakin viimeisimmän kirjan punaisena lankana kulkee ihmisten ja puiden kohtalonyhteys. Eivät ainoastaan puut ole kadonneet Afroditen synnyinsaaren Kyproksen sotaisan historian ja saaren turkkilaisen ja kreikkalaisen väestönosan välisten taisteluiden seurauksena. Myös ihmisiä katosi. He olivat tavallisia siviileitä: nuoria, eläkelä...

Toivon ja toivottomuuden siemenet Mia Myllymäki: Huomistarhuri. 536 s. Kansi: Jenni Noponen. Gummerus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi. Taustalla oleva taideteos Kuusamon suurpetokeskuksen Juuso-karhun maalaus. "Olen pelännyt elämässäni monia asioita. Sotaa, ydinaseita, pandemiaa, ylipäätään asioita, joiden pysäyttämiseksi en ole voinut tehdä mitään. Ennen pakoa pelkäsin entisen työpaikkani säiliöalueella sijainneita myrkkykontteja, ennen tulipaloja pelkäsin hukkumista, lopulta pelkäsin elävältä jäätymistä ja sitten aloin pelätä tappamista, ja nyt... Pelkään, että toivo on turhaa ja kaikki on sittenkin tuhoon tuomittua." Mia Myllymäen neljäs romaani sijoittuu laskujeni mukaan noin 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskolle. Tarkkaa ajoitusta ei kirjassa ole esitetty, ajankulun seuraaminen entisen maailman kalenterien mukaan on menettänyt kiinnostavuutensa useimmille kirjan todellisuudessa eläville ihmisille.  Ilmaston nopea kuumenemi...