Satunnainen ohilukija

Ritarit Luultavasti ja Todennäköisesti Kirjan kannen graafinen suunnittelu Elina Warsta, kannen valokuva Pirjo Honkasalo. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Pirkko Saisio: Ilmestyskirja. Kannen kuvat Pirjo Honkasalo, graafinen suunnittelu Elina Warsta. 299 s. Siltala 2026. Kustantajan arvostelukappale, kiitos.  "Arvaamattomuus on maailman luonne.  Ja tämä on asia johon ihminen ei totu. Luultavasti tämä tottumattomuus, suostumattomuus, on asia joka erottaa ihmisen muista nisäkkäistä. Luultavasti se on asia, joka on kaiken kärsimyksen perimmäinen syy." Pirkko Saision (1949 -) juuri ilmestynyt Ilmestyskirja vie elämänpituiselle matkalle. Matkalle, jota tarkastellaan silloin, kun sen jatkuminen on käynyt epävarmaksi. Ajatukset liikkuvat siinä mitä on ollut, mikä on ollut tärkeää tai jokapäiväistä tai muuttanut elämän suuntaa. Nykyhetkessä on kokemuksia, ilmestyksiä lähes, jotka alleviivaavat elämän kauneutta ja kipeyttä.  Näihin asioihin liittyvistä episodeista ja mietteistä...

Kun tähdet putoavat: Stalinin viimeiset päivät   Kirjan kansi Elina Warsta. Kuva: Ellen Karhulampi Pirkko Saisio: Suliko. Kansi: Elina Warsta. 4 11 s. Siltala, 2024.  Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Miten ne eivät ymmärrä, millainen kunnia kärsimys on? Miten ne eivät ymmärrä kärsimyksen ja koettelemusten välttämättömyyttä vallankumoukselliselle? Minä en ole koskaan valittanut Siperian vuosistani. Kuljin kiirastuleni läpi palovammoistani välittämättä, tarkoitan sielua, tai siis ihmisen mieltä, Suliko, omaa mieltäni, sitä tarkoitan." Pirkko Saisio menee uusimmassa romaanissaan syvälle ihmismielen yöpuolelle. Sinne, missä on vain pimeys ja tähdet, ei yhtään ihmistä. Tyrannihallitsijan painajaisessa tähdetkin rapisevat taivaalta ja ovat vain nappeja. Kirjan tapahtumavuosi on 1953, diktaattorin kuolinvuosi. Kirjassa kuvataan  Josif Stalinin mielen hajoamistilaa, jota Kremlin ydinjoukko peittelee kansalaisilta. Yhtäläisyyksiä nykyhetkeen ei ole vaikea havaita eivät...

Tarinankertojan elämä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen suunnittelu Teemu Junkkaala. Heini Junkkaala: Pirkko Saisio - Sopimaton. Elämäkerta. Kansi: Teemu Junkkaala. Kannen ja esilehtien kuvat Heidi Piiroinen.  959 s. + kuvaliite. Teosluettelo.   WSOY, 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Sinusta tuntemattoman pitää aina olla läsnä kirjailijan työssä. Jos ei taide pyri kohti tuntematonta, se nahistuu pelkäksi tilaustaiteeksi." Sopimaton tämä liki 1000-sivuinen kirja on ainakin laukkuun ja kirjahyllyyni, ja kirjapinotkin se tuppaa kaatamaan. Kirjan nimi on silti hyvin sopiva kuvaamaan Pirkko Saisiota . Hän on liian iso pala moneen palapeliin. Koska ylipäätäänkin suhtaudun aika epäluuloisesti ja kriittisesti mammuttiteoksiin, olen nytkin sitä mieltä etten olisi kovin paljoa menettänyt, mikäli teosta olisi karsittu aika reilulla kädellä. Noin kirjan puolivälissä vasta pääsemme hetkeen, jolloin Pirkko Saisiosta tulee kirjailija eli hän julkaisee esikoisteoksensa Eläm...

  Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna. Siltala 2017. 194 s. Kuvitus: Remu Välisaari. Kansi: Pirkko Saisio (?). Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Tämän aamun lempinimeni on Kultamato. Kultamato on täyttä kultaa ja asuu puun sisällä, on kultaisuutensa lisäksi täysin näkymätön. Kun isovanhempien sukupolvi kohtaa lapsenlapset syntyy yleensä jotain unohtumatonta. Pirkko Saisio on koonnut ja täydentänyt Facebook-päivityksistään tarinan Spuuki Spaidermäniksi itseään kutsuvan lapsen tulosta maailmaan ja kasvusta kuusivuotiaaksi. Nonnaksi itseään nimittävän isoäidin ja pienen pojan keskustelut eivät rajoitu aiheista arkipäiväisimpiin, vaikkei arkikaan minnekään unohdu. Nelivuotias kysyi, mitä on maapallon keskiössä. Arvelin, että siellä on tulta ja hirvittävä kuumuus ja laavaa ja jotakin sellaista. Nelivuotias oli jyrkästi eri mieltä ja sanoi tietävänsä, että maapallon keskiössä on Helsinki. Taidan - salaa - olla samaa mieltä Nelivuotiaan kanssa. Yhdessä luodataan maailmankaikkeu...

  Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 s. Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Saision muhkea Eurooppa-kronikka alkaa keskiajan koitosta, askeesia Firenzen ylimyksille saarnanneen munkki Girolamo Savonarolan mestauttamisesta ja Firenzen kaupungin vapautumisesta maallisiin iloihin. Matka jatkuu halki vuosisatojen yhä uusien kertomusten muodossa.  Kertomuksia yhdistää punaisena lankana - tai punaisena rubiinina - firenzeläisen ruhtinattaren mieheltään saaman korun kierto omistajalta toiselle. Korun, jonka ruhtinatar oli määrännyt haudattavaksi mukanaan, sillä hän aavisteli, että hänen miehensä hänelle lahjaksi teettämään upeaan, hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen kuvaavaan koruun, olisi tarttunut jotakin sen antamiseen liittyneen tilanteen vahvoista tunteista ja koru tuottaisi onnettomuutta kantajalleen. Ruhtinattaren toiveesta huolimatta koru ei päädy lopullisesti maan poveen hänen mukanaan, vaan aloittaa muotoaan aina omistajansa tarpeiden mukaan vaihdellen merkillisen k...