Satunnainen ohilukija

Pienintä kirjoitusta Kansi Iiris Kallunki. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Katja Meriluoto: Puun avaruudesta. Kansi Iiris Kallunki. 69 s. Aviador 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "-- Pihka vierähtää puun hitaana kyyneleenä, kaikilla jaloillani, peitinsiivilläni pyristelen kuusen hehkuvaa laavavirtaa vastaan. Aika pysähtyy vuoteen, jona niistä ei pidetä vielä lukua. Puren kaarnakilpeä, nilaa, nakerran siihen viestini sinulle, minä, puun avaruudesta, pienistä pienin, tähtikirjaaja." Katja Meriluodon (1975 -) runokokoelma puhuu luonnon pienimpien äänillä vertautuen siihen, mikä on suurinta ja ikuiseksi kuvittelemaamme: tähdet, vuodenajat. Kuusi muodostaa oman avaruutensa, jossa elämä piileksii eri muodoissaan, tähtikirjaaja, pieni kuoriainen jättää viestiään ja suunnistaa loputtomissa pimeissä käytävissä. "-- kaarnan alla kesät ovat pitkiä ja kylmiä. Sataa alhaalta ylös, kaarnan alla kaikki tapahtuu nurin. --" Näkökulmien ja perspektiivien vaihdoksilla...

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...