Satunnainen ohilukija

Basistista yksityisetsiväksi Kirjan kansi Juho Juntunen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Suonna Kononen: Kadonneen humppakuution arvoitus. 188 s. Kansi Juho Juntunen. Harry Harakan tutkimuksia 1. Aviador 2026 Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Ravintolan perälle justeeratulla esiintymislavalla soitti muutaman valkoisen spotin valaisemana yhtye. Laulava rumpali takoi rytmiä kasvot nuottitelineen ja puomitelineeseen kiinnitetyn mikrofonin suuntaan kiinnittyneinä. Kosketinsoittaja oli hautautunut ylisuuren kioskin taakse - eihän tässä tosiaankaan minkään progebändi Savusaunan keikalla oltu, vähempikin laitemäärä olisi humppaurkurille riittänyt. Basisti hoiti eleettömästi tonttiaan Turkin-lomalla ostetussa ruskeassa nahkatakissaan, aurinkolasit silmillään. Pohjoiskarjalaisen tanssimusiikin tuntija olisi tunnistanut näkemänsä välittömästi - keikalla oli laulavan rumpalin Kake Karvosen elämäntyö Trio Revanssi --" Suonna Konosen uuden dekkarisarjan avaus sopii välipalaksi n...

Sureva talo Kirjan kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Kate Morton: Talo järven rannalla. Alkuteos The Lake House, 2016 . Suomentanut Hilkka Pekkanen. Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen. Kannen valokuva Ilona Wellmann / Trevillion. 671 s. Bazar 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Hänen mieleensä juolahti, että olisi asianmukaista sanoa jotain ennen lähtöä tästä yksinäisestä paikasta. Jotain viattomuuden kuolemasta ja syvästä katumuksesta, joka seuraisi häntä aina, mutta ei hän sanonut mitään." Kate Morton (1976 -) punoo tarinansa Cornwallin ja Lontoon 1900-luvun alkuvuosikymmenistä ja 2000-luvun alun vuosista. Hänen tuotannostaan tutulla tavalla nämä aikakaudet vuorottelevat kerronnassa. Mukana on mysteeriä, jännitystä ja romantiikkaakin, mutta ennen muuta nautittavaa ajankuvausta ja alkuun sekoittavan paljon henkilöitä. Morton on taitava kertoja, sen huomasin lukiessani Kellontekijän tytärtä . Hän onnistuu rakentaessaan moni...

Merkkien kauneus Kannen kuva Venla Poskela. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Ito Ogawa: Paperikauppa Tsubaki. Suomennos Raisa Porrasmaa. Kannen kuva Venla Poskela. 268 s. Publiva 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos.      "Kenties syksy oli aikaa, jolloin teki mieli kirjoittaa kirje jollekulle.     Olin viime aikoina saanut paljon työtilaisuuksia. Suurin osa niistä oli tapauksia, joissa tilaajan oli vaikea ilmaista asiaansa suoraan kasvokkain: jäähyväiskirjeitä ennen matkaa, osanottoja tulipalon uhreille, kannustusviestejä valmistuville opiskelijoille, jotka eivät olleet onnistuneet löytämään työpaikkaa, pahoittelun ilmauksia humalapäissä töppäilyn jälkeen. --" Ito Ogawan   (1973 -) Paperikauppa Tsubaki johdattelee lukijansa japanilaiseen kirjuriperinteeseen, joka liittyy läheisesti kalligrafiaan ja Japanissa hyvin arvostettuun ja monivivahteiseen käsin kirjoittamisen perinteeseen. Muutenkin kirjaa voi lämpimästi suositella japanilaisesta kulttuuri...

Murha kuin isoäidin torkkupeitto Kirjan kansi Markko Taina. Valokuva Ellen Karhulampi Elly Griffiths: Murhan käsikirjoitus (alkuteos The Postscript Murders, 2020). Suomennos Riina Vuokko. Kannen suunnittelija Markko Taina. 416 s. Tammi 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Minä tiedän", Natalka sanoo kuin olisi lyömässä pöytään voittokättä. " Rouva Smith oli murhakonsultti. Löysin tämän. Pöydältä hänen tuolinsa vierestä. Sen saman tuolin, jossa hän kuoli", hän lisää vähän tarpeettomasti, kuin haluaisi herkutella yksityiskohdilla. Myös Harbinder Kaur tutkii -sarjan toinen osa sijoittuu kirjallisuuden maailmaan, kuten ensimmäinenkin. Tässä osassa hifistellään vähemmän ja luetaan ja kirjoitetaan dekkareita. Brightonin kupeessa olevan Shorehamnin pikkukaupungin palvelutalossa kuolee iäkäs rouva Betty Smith.  Hänen pöydältään löytyy käyntikortti, jossa hänellä on tittelinä murhakonsultti. Läheisen merenrannan kahvikioskilla hänen ystävänsä kahvilanpitäjä Benny, ...

Vanhuus on seikkailu suunnaton Kirjan kansi Mika Tuominen. Valokuva Ellen Karhulampi Kari Hotakainen: Helmi. 294 s. Kansi Mika Tuominen. Siltala 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Sivustakatsoja kiteyttäisi tähänastiset tapahtumat näin: Mira ja Toni olivat löytäneet naisen ja kadottaneet hänet. He olivat olleet vastuussa iäkkäästä ihmisestä ja antaneet hänen livahtaa omille teilleen. Miten Mira ja Toni olisivat onnistuneet huolehtimaan vauvasta, jos onnistuivat hukkaamaan heiveröisen ja hitaasti liikkuvan naisen heti hänet löydettyään? Tämä oli asia, jota Mira ja Toni yrittivät parhaansa mukaan olla ajattelematta, mutta jota kumpikin nukkumaan mennessään ajatteli niin voimallisesti, että heidän painajaisissaan vilahtelivat synkät metsät, iäkkäät keltatakkiset naiset ja kimeä-ääniset, hätääntyneet piisamit." Kari Hotakaisen  ratkaisu siirtää viimeisimmän kirjansa myynti Pirkka-tuoteketjulle sai osakseen paljon huomiota, päivittelyä ja paheksuntaakin. En ole tarkast...

Kasviharrastajan oma hauras kasvu Kirjan kansi Mirella Mäkilä. Valokuva Ellen Karhulampi. Taustan huonekasvihylly Vuosaaren Kukka Garden. Katariina Vuori: Kasvun paikka. Kansi Mirella Mäkilä. Kannen kuvat Adobestock. 334 s. Otava 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Silvia on kahden lapsen kotiäiti. Hänen miehensä tahtoo hänen olevan kotona, koska hänen oma äitinsäkin oli ollut hänen lapsuudessaan. Silvia itse ei oikein tiedä mitä tahtoo, mutta on mukautuvainen. Ei hän varmaan työelämässä pärjäisikään, hän ajattelee, ja etenkin niin tuntuvat ajattelevan hänen läheisensä. Perhe-elämä mutkistuu, kun Silvia löytää harrastuksen. Hän kiinnostuu huonekasveista. Ensin vain vähän, mutta kun onnistumisia alkaa kertyä, yhä enemmän. Ympäristöllä eli pääasiassa Silvian miehellä, äidillä ja anopilla on kuitenkin vaikeuksia harrastuksen sulattamisessa. Entisiin ystäviinsä Silvia on kadottanut yhteyden ja kiinnostuksen jo aikaisemmin. Uusina ystävinä kasviharrastuksen myötä tulevat K-Marketi...

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Erkki Mutru: Vieras poika. Erään rouvan kertomus. 240 s. WSOY 1959. Päällys Heikki Paaer. Niin Risto oppi vähitellen kesästä sen, minkä me muut jo osasimme ja mitä me opetimme hänelle.//Kesä ei tule oikealla tavalla kenenkään ihmisen luo, ellei hän itse sitä joka hetki kutsu. Nuotio ei pala, teevesi ei kiehu, vene ei liiku, kukat eivät tule maljakoihin. Vain sytyttämällä, soutamalla, poimimalla ja pilkkomalla kasvaa kesä ihmiseen ja syntyy vuorovaikutuksen vihreä tunnelma, missä ihminen on osa kesää, osa aurinkoa, pilvipoutaa ja sadetta. Muutaman viikon lukutauon jälkeen tartuin itselleni täysin tuntemattoman kirjailijan Erkki Mutrun 50-luvun romaaniin, jonka olin tilannut Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta muun kirjatilauksen yhteydessä ihan pelkästään sen sympaattisen kannen perusteella. Hienon kannen on tehnyt kuvittaja ja graafikko Heikki Paaer. Kirja osoittautui sellaiseksi, etten laskenut sitä kädestäni ennen kuin se loppui. 50-luvulla ei käytetty kirjallisuudesta termiä feelgood,...

  TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä. (Alkuteos The House in the Cerulean sea, 2020) Karisto, 2021. 446 s. Suomennos: Mika Kivimäki. Kansi: Sakari Tiikkaja. Äänikirjan lukija: Paavo Kääriäinen. "Aseman vierellä näkyvä kyltti kiinnitti hänen huomionsa. Siinä näkyi puistossa eväsretkellä oleva perhe. Aurinko paistoi. He istuivat ruudullisella huovalla, ja heidän väliinsä asetettu punottu kori oli auki ja tulvi juustoja, rypäleitä ja voileipiä, joista oli leikattu reunat. Äiti nauroi. Isä hymyili. Poika ja tyttö tuijottivat ihailevasti vanhempiaan. // Heidän yläpuolellaan oli kyltti, jossa luki: PIDÄ PERHEESI TURVASSA! JOS NÄET JOTAKIN, ILMOITA SIITÄ!" Maagisen Nuorison Huolenpito-Osaston sosiaalityöntekijä Linus Baker saapuu  tekemään nelosluokan salaisuustason arviota Marsyasin saarella sijaitsevan orpokodin lapsista.  Syyt käsittämättömän korkeaan salaisuustasoon selviävät, kun hän saapuu saarelle ja tapaa siellä olevat lapset. He ovat kykyineen ja kaikkine ominaisuu...

  Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna. Siltala 2017. 194 s. Kuvitus: Remu Välisaari. Kansi: Pirkko Saisio (?). Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Tämän aamun lempinimeni on Kultamato. Kultamato on täyttä kultaa ja asuu puun sisällä, on kultaisuutensa lisäksi täysin näkymätön. Kun isovanhempien sukupolvi kohtaa lapsenlapset syntyy yleensä jotain unohtumatonta. Pirkko Saisio on koonnut ja täydentänyt Facebook-päivityksistään tarinan Spuuki Spaidermäniksi itseään kutsuvan lapsen tulosta maailmaan ja kasvusta kuusivuotiaaksi. Nonnaksi itseään nimittävän isoäidin ja pienen pojan keskustelut eivät rajoitu aiheista arkipäiväisimpiin, vaikkei arkikaan minnekään unohdu. Nelivuotias kysyi, mitä on maapallon keskiössä. Arvelin, että siellä on tulta ja hirvittävä kuumuus ja laavaa ja jotakin sellaista. Nelivuotias oli jyrkästi eri mieltä ja sanoi tietävänsä, että maapallon keskiössä on Helsinki. Taidan - salaa - olla samaa mieltä Nelivuotiaan kanssa. Yhdessä luodataan maailmankaikkeu...