Siirry pääsisältöön

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

 



TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä. (Alkuteos The House in the Cerulean sea, 2020) Karisto, 2021. 446 s. Suomennos: Mika Kivimäki. Kansi: Sakari Tiikkaja. Äänikirjan lukija: Paavo Kääriäinen.
"Aseman vierellä näkyvä kyltti kiinnitti hänen huomionsa. Siinä näkyi puistossa eväsretkellä oleva perhe. Aurinko paistoi. He istuivat ruudullisella huovalla, ja heidän väliinsä asetettu punottu kori oli auki ja tulvi juustoja, rypäleitä ja voileipiä, joista oli leikattu reunat. Äiti nauroi. Isä hymyili. Poika ja tyttö tuijottivat ihailevasti vanhempiaan. // Heidän yläpuolellaan oli kyltti, jossa luki: PIDÄ PERHEESI TURVASSA! JOS NÄET JOTAKIN, ILMOITA SIITÄ!"
Maagisen Nuorison Huolenpito-Osaston sosiaalityöntekijä Linus Baker saapuu  tekemään nelosluokan salaisuustason arviota Marsyasin saarella sijaitsevan orpokodin lapsista. 

Syyt käsittämättömän korkeaan salaisuustasoon selviävät, kun hän saapuu saarelle ja tapaa siellä olevat lapset. He ovat kykyineen ja kaikkine ominaisuuksineen lievästi ilmaistuna hyvin erikoisia. Ensimmäinen Linus Bakerin tapaama henkilö on häntä asemalle vastaan saapuva äkeä ja eriskummallinen Ms Whitechapel. Orpokodin sivistynyt, filosofiaa harrastava johtaja Mr Parnassus osoittautuu mieheksi, jollaista Linus Baker ei ole koskaan aikaisemmin tavannut, monessakin mielessä.

Amerikkalainen T(ravis) J(ohn) Klune on julkaissut useita myyntimenestyksiksi nousseita kirjoja, joiden lajityypiksi voisi kuvailla etupäässä fantasiaa. Niitä voisi myös kutsua feelgood-kirjallisuudeksi tai romanttiseksi viihteeksi LGBT-painotuksella. The House on the Cerulean Sea on palkittu mm USA:n kirjastoseuran Alex-nuortenkirjapalkinnolla ja Mythopoeic Fantacy -palkinnolla.

Itselleni tämä oli ensimmäinen TJ Klunen kirja. Pidin kirjan ideasta ja sen vahvasta eettisestä painotuksesta kaikenlaisen erilaisuuden hyväksymiseen. En ole pitkään aikaan tainnut lukea puhtaasti fantasiagenreen sijoittuvaa kirjallisuutta ja oli mukavaa havaita tämän kirjan edustavan vahvassa yhteiskunnallisessa eetoksessaan jotain uutta aikaisemmin lukemaani fantasiaan verrattuna.

Lapset ovat lapsia ja heillä on lasten oikeudet, olipa heidän alkuperänsä mikä hyvänsä, tämä on herra Parnassuksen orpokodin periaate, joka on liian radikaali kirjan kuvaaman yhteiskunnan hyväksyttäväksi. Etenkin Äärimmäisen Korkean Hallinto-osaston, jolla onkin tässä asiassa erittäin paljon sananvaltaa.

Miten loppujen lopuksi käy, kun äärimmäisen, seinämaaliin sulautuvan tavallinen ja MNHO:n sääntökirjan täydellisesti sisäistänyt virkamies Linus Baker kohtaa saaren äärimmäisen epätavalliset henkilöt ja alkaa tehdä heistä havaintoja? Saavatko lapset pitää turvapaikkansa vai puuttuuko Äärimmäisen Korkea Hallinto-osasto heidän elämäänsä? Ja onko satumaisen kaunis saari asukkaineen vain yksi työkohde muiden kohteiden joukossa Linus Bakerille?

Mika Kivimäen käännös olisi ansainnut kustantamossa enemmän huomiota. Se olisi kaivannut sekä kustannustoimittamista että oikolukemista mm runsaiden anglismien ja lauseenjäsenten viittaussuhdevirheiden vuoksi. Paavo Kääriäinen tekee lukijana parhaansa, mutta käännöksen puutteellisuuden vuoksi suosittelen kirjaa alkukielisenä niille, joille englanniksi lukeminen on mahdollista.

Helmet-lukuhaaste 2022:ssa voisin sijoittaa kirjan vaikkapa näin:
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla
20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä
26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...