Satunnainen ohilukija

Siskokset matkalla juurilleen Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut (Alkuteos The unlikely adventures of the Shergill sisters, 2019). 371 s. Suomentanut Inka Parpola.  Sitruuna 2022. Äänikirjan lukija Heidi Kyrö.     "Missä kaikki naiset olivat? Jezmeen ihmetteli. Hän ei pannut ensimmäistä kertaa merkille, että Delhi oli miesten kaupunki, mutta sitäkin selvempää se oli, kun hän käveli yksinään. Miehet levittivät kangaskaupoissaan sarikankankaiden metriä pitkien tiskien päälle. Jalokivikauppiaat pitelivät siroja koruja paksuissa, känsäisissä kourissaan. Miehet kerääntyivät pienen yliopistorakennuksen edessä chaikojun ääreen, oppikirjoja rintaansa vasten puristaen. Miehet kävelivät hänen ohitseen ja tömäyttelivät olkapäitään tahallaan hänen olkaansa vasten tai työnsivät suunsa hänen korvaansa vasten, joskus laulaen pätkää hindulauluista, joskus mutisten törkeyksiä. Aina, kun Jezmeen näki naisen, tämän kasvoilta kuvastui sama kovuus, jonka Jezmeen ymmärsi

"Se kutsuu itseään Murhabotiksi" Martha Wells: Hälytystila. Murhabotin päiväkirjat, osa 1. (Alkuteos: All Systems Red. The Murderbot Diaries 1). Suomennos Mika Kivimäki. Kansi Samppa Ranta, kannen kuva designprojects / Adobestock. 191 s. Hertta Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset siitä!                          Kuva: Ellen Karhulampi "Tulen siis hankalasti toimeen oikeiden ihmisten kanssa. Se ei johdu hakkeroidun hallintamoduulini aiheuttamasta vainoharhaisuudesta, eikä heistä, vaan minusta. Tiedän olevani kammottava murhabotti, hekin tietävät sen ja se hermostuttaa molempia osapuolia, ja se taas saa minut entistäkin hermostuneemmaksi. Lisäksi en ollut suojahaarniskassa, koska olin haavoittunut, ja yksi orgaanisista osistani saattaisi tipahtaa irti ja lötkähtää lattialle millä hetkellä hyvänsä, eikä kukaan halua nähdä sellaista." Martha Wellsin maailmanmainetta niittänyt scifisarja Murhabotin päiväkirjat on alkanut ilmestyä suomeksi uuden lasten-

Kun katseet kääntyvät pois Ujuni Ahmed ja Elina Hirvonen: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. 226 s. WSOY 2022. Kansi: Anna Makkonen. Äänikirjan lukija: Ujuni Ahmed.  Elina Hirvonen: kirjoittaja; Ujuni Ahmed: haastateltava.  Elina Hirvosen kirjoittama Ujuni Ahmedin omaelämäkerrallisiin haastatteluihin pohjautuva kirja Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on nimensä mukaisesti kohdennettu ensisijaisesti niille tytöille ja naisille, jotka Suomen somalivähemmistössä tai muussa vastaavassa tiukasti tyttöjä rajoittavassa yhteisössä eivät ole löytäneet tukea kaikkien ihmisoikeuksiensa toteutumiselle. Sen lisäksi se on kuitenkin myös merkittävä puheenvuoro erityisesti vähemmistönaisten asemasta ja haaste feminismille ja ihmisoikeusliikkeelle olla kääntämättä katsettaan pois maahanmuuttajayhteisöjen sisällä tapahtuvasta väkivallasta. Ujuni kertoo kirjassa kasvustaan Helsingin somaliyhteisössä, perheensä hyvinvoinnin täyttämästä menneisyydestä ja yllättävästä turvapaikan tarpees

PUHETTA KUIN PIENESSÄ KYLÄSSÄ Kuva: Ellen Karhulampi. Kuvassa Carlsonin romaani ja Heikki Väänäsen toimittama Luonnonkasvit värikuvina, 1963. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. 176 s. Otava 2009. "Thomas Davies harppoo tietä pitkin ja hän säälittää minua sillä hänen vaimonsa kuoli ja lapsetkin ovat toistaitoisia. Arvaan mitä hän hautoo, sen näkee asennosta, kun pää painaa enemmän kuin ruumis. Hän ajattelee kuolemaa ja ehkä aikoo viedä lapset mennessään että ei jäisi kukaan suremaan. Minä tiedän, että ei itsemurhaaja oikeastaan kuolemaa halua, vaan entisen elämänsä takaisin mutta aikaa ei voi peruuttaa kuin hevosta. Kun elän vielä vanhemmaksi kaikki alkaa unohtua, pahat teot pyyhitään pois eikä hyvääkään muista viittä minuuttia kauempaa." Kristina Carlsonin romaani tapahtuu pienessä Downin kylässä Kentissä 1870-luvun lopulla. Kylän kuuluisuus on jo korkeassa iässä oleva herra Darwin, jota ei enää romaanin käsittelemänä aikana nähdä kotinsa ulkopuolella. Hänen evoluut

Ykseys moninaisuudessa Kuva: Ellen Karhulampi. Emezin romaanin kanssa kuvassa patsas, tekijä Jorma Laine. Akwaeke Emezi: Makeaa vettä (Freshwater, 2018). 232 s. Suom. Sari Karhulahti. Kansi Ulla Donner. Kosmos 2021. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset! "Kun jumalat puhuvat, salakuuntelijat kuuroutuvat." Nigerialaistaustaisen Yhdysvalloissa nykyisin asuvan Akwaeke Emezin  esikoisromaani Makeaa vettä  on ollut arvostelumenestys, eikä ihme. Kirja on asetelmaltaan poikkeuksellinen ja Emezin kerrontatyyli vahvaa ja syvästi omaperäistä. Hän rakentaa kirjassaan varmaotteisesti oman todellisuuden, johon lukija uskaltautuu sisälle lähes epäröiden, mutta samalla viehättyen.  Kyseessä ei ole kovin kaunis kertomus, vaan pikemminkin tarina täynnä kärsimystä. Kirja kuvaa henkien valtaaman Adan elämää lähtien hänen syntymästään, jolloin jotakin menee vikaan. Todellisuuksien väliset portit, joiden kuuluisi sulkeutua lapsen synnyttyä maailmaan, eivät sulkeudukaan, ja niiden kautta Adan mi

Korallisto - intertekstuaalisuuden ylistys Kuva: Ellen Karhulampi. Taideteos: Sara Ilveskorven Pohjoinen koralli Arto Lappi: Korallimieli Trilogia. 307 s. Kannen kuva ja graafinen suunnittelu Jelena Salmi. Taitto Kalle Niinikangas. Enostone 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset. "Täällä tähtiä / kukkivassa valaan vatsassa / puhe korkeudesta / on puhetta syvyydestä, / suunta mihin kurkottaa." Arto Lapin Korallimieli on kokoomateos, joka sisältää hänen aikaisemmat runokokoelmansa Veden äänet (2018) ja Pohjoiset tuulenpesät (2020) sekä aikaisemmin julkaisemattoman kokoelman  Ateljee Palander (2022) ja lisäksi vielä  uuden sikermän Korallimieli. Kustantaja Enostone ilmoittaa trilogian olevan rinnakkaisteos aikaisemmalle teokselle  Arto Lapin valitut runot Taivaanpohjassa laulavat valaat (2019). Lappi on voittanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon monena vuonna, ja tamperelaisuus ja tamperelaiset taiteilijat ovatkin runoissa vahvasti läsnä. Ateljee Palanderis

Noiduttu maailma Dino Buzzati: Noiduttu takki ja muita kertomuksia. 236 s. Suomennos ja jälkisanat Leena Rantanen. Kannen kuva Leena Rantanen. Basam Books 2020. "Sydämeni alkoi hakata vimmatusti. Tuntui että minut oli vedetty jostain mystisestä syystä sellaisten satujen taikapiiriin joita kerrotaan lapsille mutta joita kukaan ei ota tosissaan. -- En ymmärtänyt elinkö unessa, olinko onnellinen vai päinvastoin tukehtumassa kohtalon raskaan painon alle." Leena Rantanen on koonnut ja suomentanut italialaisen kirjailijan, journalistin ja kuvittajan sekä sarjakuvantekijän  Dino Buzzatin  vuosien 1942 ja 1960 välillä julkaistuista novelleista kokoelman, jossa näyttäytyy ilkikurinen ja terävä tarinankertoja.  Buzzati tuntuu ammentavan saduista, kauhutarinoista ja legendoista uskomattomia lyhyitä juttuja, joilta lukija oppii nopeasti odottamaan lähes mitä hyvänsä. Tarinoiden alkutilanne on yleensä neutraali arki, mutta nopeasti ollaan jonkin tuntemattoman äärellä.  Vaikka Buzzati onn