Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2021.

Rosa Liksom: Väylä

Rosa Liksom: Väylä. Like 2021. 266 s. Äänikirjan lukija: Anna Saksman. Rosa Liksomin uusin romaani kuvaa Lapin sotaa nuoren, 13-vuotiaan tytön näkökulmasta. Isä on rintamalla sotimassa, alaikäiset veljet ovat lähteneet rintamalle vapaaehtoisina ja jääneet sille tielleen. Kotona ovat enää tyttö raskaana olevan äitinsä ja karjan ja kotieläinten kanssa, kun venäläiset ovat hyökkäämässä ja väestö lähtee saksalaisten tukemana evakkoon Ruotsin puolelle. Setä ottaa huolehtiakseen äidin pääsystä Ruotsiin ja tyttö jää yksin ohjaamaan karjaa muiden, enimmäkseen keskenkasvuisten karjankuljettajien kanssa. Edessä on pitkä ja uuvuttava jalkapatikka. Nälkää, sairauksia ja sotatoimien pelkoakin suurempi hätä tytöllä on koko ajan äidistään, josta huolehtimisen isä on sotaan lähtiessään jättänyt hänelle. Sedän ja äidin tiet ovat eronneet kuulopuheiden mukaan jo heti Ruotsin puolelle päästyä. Äiti ei ole niin kuin muut. Hän makaa vuoteessa päiväkausia eikä reagoi ympäristöönsä. Hän saattaa mennä jokeen

Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista

  Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista: novelleja. Siltala 2021. 278 s. Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn. Järvikallaksen viime vuonna ilmestynyt esikoisnovellikokoelma Mihin täällä voi mennä  oli varmaotteista kerrontaa, joka palkittiin mm sijoittumisella Helsingin Sanomien esikoisteoskilpailun palkintojenjaossa. Siinä missä esikoinen jäi vielä vähän värittömäksi, uusi kokoelma ottaa askeleen pitemmälle kohti outoja seutuja.  Uusissa novelleissa ihmiselämän pintaa raaputetaan vielä vähän syvemmälle. Vielä vähän tuskallisemmin. Novellit kuvaavat läheisiä ihmissuhteita ja niiden menetystä, puutteita tai vääristymiä. Identtisen kaksoissisaren kuolema, parisuhteen päättyminen, yksinäisyys parisuhteessa, vanhemman sairaus tai kuolema ja muut elämän käännekohdat ja hiertymät nousevat tarkasteluun lähietäisyydeltä. Henkilöt eivät tyydy hiljaiseen potemiseen ja kauas tuijotteluun. He repivät jäljelle jääneen elämänsä riekaleiksi, itsensä paljaiksi, muuttuvat jopa toisiksi ihmisiksi ko

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. 379 s. "Jos romaanikirjailija pelaa unohduksella - luottaa siis siihen, ettei lukija muista kaikkea, ja luo näin avaruuden tunnun - runoilija tekee saman vaikeaselkoisuudella: kun runo ei parhaillakaan tulkintavälineillä aukea kaikilta osin, avaraa tilaa jää ymmärryksen takapihoille. Tämä avara on kirjallisuus itse."  "Sen sijaan että sanoisi moninainen tai runsas, tulisi sanoa minimalistinen maksimaalisella hajonnalla." Jukka Viikilän uusin teos ei hevillä alistu määriteltäväksi. Se on pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta rakenteineen, kirjallisuusinstituutiosta ja siinä menestymisestä, Finlandia-palkinnosta, paksuista romaaneista, unohdetuista kirjailijoista, lukijoiden toiveista ja kirjoittamisen strategioista. Tämän lisäksi tutkiskellaan mm sydänteknologian historiaa, musiikkia, elokuvaa, talousindeksejä, McIntosh-vahvistimien valmistamista New Yorkissa, ylellisyyskelloja, erilaisia huumeita, seksiko

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Hanna Brotherus: Ainoa kotini. WSOY 2021. 329 s. Äänikirjan lukija: Hanna Brotherus.   "Niin kauan kuin katson sukuni kuvaa etäältä, muut ihmiset näyttäytyvät niminä ja titteleinä. Tullessani lähemmäs näen, että jokainen on jonkun tyttö tai poika. Katson heitä ja itseäni kuin lintuparvea. En ole oksalla, vaan oksa on sisälläni ja sen ympärillä on lihani, vereni. Kova juurakko painaa olemassaoloni ydintä ja haluan ravistaa sen irti." 52-vuotias kirjailija ja koreografi-tanssija matkustaa Pariisiin muutamaksi viikoksi käydäkseen mielessään läpi suhdettaan itseensä ja perheeseensä. Matka on hänen ensimmäinen yksin tekemänsä matka. Ylipäätään kyseessä on ensimmäinen hänen täysin yksinään viettämänsä aika. Pariisiin hänet vie vanha valokuva, jossa hänen äitinsä on Pariisissa yhdessä oman äitinsä kanssa. Hän käy läpi suhdettaan vanhempiinsa ja sisaruksiinsa, tuntemuksiaan puuttuvasta rakkaudesta ja perheenjäsenten kyvyttömyydestä olla toisilleen läsnä, mutta myös hyviä asioita ja m

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita. Bazar 2021. 200 s. Suomentanut Sampsa Peltonen. Arabiaksi kirjoittava, suomalainen Hassan Blasim on armoitettu tarinankertoja. Hänen tarinansa ovat täynnä tarinoita, jotka poikivat yhä uusia tarinoita, kuten erityisesti hänen edellinen kirjansa Allah99  kertomusgalleriallaan osoitti.  Blasimin uusin kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä ollaan Mosulissa, kellokirkoksi kutsutussa dominikaaniveljeskunnan 1800-luvulla perustamassa kirkossa, jossa nyt toimii Isiksen kuulustelukeskus. Päähenkilöinä ovat Isisin joukkojen muonittaja ja hänen apupoikansa, vielä alaikäinen jesidinuorukainen, jonka Isis on ryöstänyt lapsena. Vanha mies kertoo pojalle iltaisin tarinoita kirkon historiasta rauhoittaakseen pojan mieltä tämän näkemien tapahtumien aiheuttamilta öisiltä painajaisilta. Blasim kuvaa Irakin todellisuutta, jossa silmitön väkivalta on vaarassa leimahtaa milloin tahansa kidutukseksi ja kuolemaksi.  Toisessa osassa pakolainen saapuu pohjoiseen onnel

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

  Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu. Otava 2021. 440 s.  "Onko meille jo näytetty voimaa ilman että olemme tienneet sen olevan voimannäyttö? Kivi odottaa. Hiekka odottaa. Vesi odottaa. Ne odottavat kärsivällisinä. Hiekka muistaa, kivi muistaa, vesi muistaa. Salama lyö. Tuli muovaa vedestä olennon, maasta esineen. Olemme sään lapsia. Veden, kiven ja hiekan lapsia." Sinisalo on jälleen tarttunut kuumaan aiheeseen. Hänen syksyn uutuutena ilmestynyt kirjansa käsittelee ilmastoa ja säätä. Sinisalon tuotannosta tutut tarinan rakennusainekset ovat läsnä: myyttinen taso, runsaat tietosisällöt ja digitaalikanavien käyttö. Ja arkeen tunkeutuva outous ja pelko. Tällä kertaa kaikki alkaa raamatullisesta ajasta. Kuulemme uuden, mukaansa tempaavan version Raamatun ehkä kaunokirjallisesti mielenkiintoisimmasta kertomuksesta, Joonan tarinasta.  Aikansa liikemiehen ja  Jahven  sivutoimisen profeetan Yonahin käsiin joutuu ihmeellinen esine, kivimäinen ukkoshuilu, johon puhaltamalla vanha nainen aav

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri. S&S 2021. 382 s. Alkuteos The Beekeeper of Aleppo 2019. Suomentanut Leena Ojalatva. Mitä ihmisestä jää, kun hän on menettänyt kaiken ja maailma on sortunut hänen ympärillään? Tämä on Christy Lefterin kirjan lähtötilanne. Tästä alkaa pariskunnan vaarallinen pakomatka raunioina olevasta Alepposta ja Syyriasta. Tarina, johon sekoittuu unen- tai fantasianomaisia elementtejä, etenee useammalla aikatasolla: pakomatkalle sijoittuvassa nykyisyydessä ja sitä leikkaavina muistoina. Nuri on mehiläistarhuri vailla mehiläisiään ja Afra on sokeutunut taiteilija. He lähtevät yrittämään matkaa kohti Englantia, jonne aikaisemmin lähtenyt sukulaisperhe on päätynyt. Heidän henkensä on matkan aikana vaarassa useamman kerran, mutta vielä useammin on vaarassa heidän elämänuskonsa, kun he liittyvät vuonna 2015 liikkeelle lähteneisiin epätoivoisiin pakolaisvirtoihin. Kirjailija Christy Lefterillä, joka on syntynyt Englannissa, on itsellään vanhempiensa kautta pako

Lintusaaren naiset: Holly

  Maisku Myllymäki: Holly. WSOY 2021. 255 s. Äänikirjan lukija: Outi Vuoriranta.  Maisku Myllymäki on kirjoittanut sellaisen kirjan, jota kirjastonhoitajalta odottaisikin: huolellisesti raportoiduista kirjallisista viittauksista tiheän. Julkisuudesta vetäytyneen näyttelijän ja ohjaajan Holly Ön pakosaaren ääriviivojen takaa kajastelee Iris Murdochin Meri, meri , joka mainitaankin useampaan kertaan tarinassa.  Viittaukset eivät kuitenkaan ole pääasia. Ehkä ne ovat mukana osoittamassa kohtalontoveruuden merkitystä.  Hollyn raportoimasta vihermehiläissyöjästä s aarelle toimittajana juttua tekemään menevä, raskaana oloaan aavisteleva Eva Greve vertaa ihmisiä maatuskanukkeihin. Nuken sisällä on aina toinen nukke, kunnes tulee se viimeinen; se joka ei enää jakaudu, vaan on kyllin omana itsenään. Molemmat naiset ovat eri syistä perheettömiä, kuten on ollut myös Hollyn kaukaiseksi jäänyt sukulaisnainen, joka on jättänyt saaren taloineen Hollylle perinnöksi. Naiset ovat toistensa vastakohtia:

Talo maailman reunalla

Satu Rämö: Talo maailman reunalla - vuosi Islannin maaseudulla. WSOY 2021. 294 s + 16 kuvasivua. Äänikirja Storytel, lukija Eila Pyhältö. Satu Rämö jatkaa islantilaisen elämänsä kuvaamista aikaisempien kirjojensa tapaan. Hän kertoo perheestään ja sen sattumuksista, Islannista ja islantilaisesta elämäntavasta. Huumori on yleensä kuvassa mukana, eikä hän jätä käyttämättä tilaisuutta kertoa Islannista ja sen historiasta sopivissa yhteyksissä.  Kirjan lukeminen on vähän kuin lukisi kirjettä ystävältä, kuulumiset päivittyvät aikaisempia kirjoja lukeneelle. Kirjan alussa Reykjavikissa asuva perhe päättääkin muuttaa Länsivuonoille, jossa luonto ja kaikki muukin on lähempänä. Sattuman kautta he pääsevät vuokralle suloiseen pikkutaloon, joka omistaja on ulkomailla. Ísafjörðurin kylä ottaa heidät lämpimästi vastaan.  Kyläläisistä löytyy uusia ystäviä kaikille perheenjäsenille ja paikka opettaa nauttimaan pienistä, mukavista asioista, kuten vaikkapa siitä, että kaikki, mitä elämässä tarvitaan, lö

Takaisin lapsuuden kauhuihin: Jag for ner till bror / Lähdin veljen luo

      Karin Smirnoff:  Jag for ner till bror (2018). Lähdin veljen luo. Tammi 2021. 294 s. Suom. Outi Menna.  Smirnoffin kirjan alkuasetelma muistuttaa vähän Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys -kirjaa. Päähenkilö, nuorehko nainen, matkustaa hyvin pitkän ajan jälkeen entiselle, syrjäiselle kotiseudulleen Västerbottenin Smalångerin kylään. Siihen yhtäläisyydet melkein päättyvätkin, sillä siinä, missä Karilan tarina alkaa tästä kehkeytyä ja laveta kohti mielikuvituksellista seikkailua, Smirnoffin tarina kapenee ja tarkentuu kohti tuskallisia muistoja lapsuuden tapahtumista.  Henkilöiden keskustelut kuitenkin sukeutuvat samaan malliin sekä Karilalla että Smirnoffilla. Lauseet ovat yksisanaisia, keskeytyvät; ääneen lausuttuihin kysymyksiin ei tule vastauksia, mutta joskus niitä tulee lausumattomiin kysymyksiin. Kun Karilan syrjäseutujen outoudesta nouseva huumori on veijariromaanimaista ja kansanperinteen fantasiamaailmoista nousevaa, Smirnoffin huumori on sysisynkkää kuten myös tarina,

Pimeys - Nordic noiria Islannista

Ragnar Jónasson: Pimeys. Tammi 2021. 238 s. Islanninkielinen alkuteos Dimma 2015. Suom. Vilja-Tuulia Huotarinen Jónassonin ensimmäinen suomennettu dekkari avaa reykjavikilaisesta poliisista Hulda Hermannsdóttirista kertovan kolmiosaisen sarjan. Huldan tarina alkaa kiertyä auki lopusta käsin, sillä tässä ensimmäisessä kirjassa Hulda on juuri jäämässä eläkkeelle. Myöhemmät kaksi osaa sijoittuvat ajassa taaksepäin kohti Huldan nuoruutta.  Rakenne haastaa mielenkiintoisella tavalla dekkarin perusidean kerronnasta, jonka pääasia on loppuratkaisu. Ensimmäisen osan luettuaan lukija jo tietää Huldan poliisintyön päätöspisteen ja hänen elämänsä tragediat, joten lukemisessa suurin kiinnostus ei voi kohdistua niihin jatko-osissa. Jónassonin rikosromaanit ovat saaneet ylistävän vastaanoton kansainvälisesti, joten odotukset kirjaan tarttuessani olivat kovat. Nordic Noir'in menestys maailmalla selittänee osan kirjojen saamasta suosiosta. Ja Islannin dramaattinen luonto on kuin luotu synkkien tar

Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille. Sitruuna 2021. 354 s. Alkuteos: Erotic stories for Punjabi widows (2017). Suom. Inka Parpola Hanif Kureishin The Buddha of Suburbia / Esikaupunkien buddha siirrettynä naissukupuolen edesottamuksiin ja 2000-luvulle? Vähän tämän suuntaiset olivat odotukseni, kun tartuin Balli Kaur Jaswalin kirjaan ennakkotietojen pohjalta. Asetelmissa onkin kieltämättä samankaltaisuutta, ainakin toisen polven siirtolaisten humoristisessa kuvauksessa. Jaswalin kynä piirtää Lontoon punjabilaistaustaisten naisten elämänpiiriä. Päähenkilö Nikki pestautuu sikhiyhteisön yhteisötoimintaan naisten kirjoittajakurssin vetäjäksi. Vastoin hänen odotuksiaan käy ilmi, etteivät kurssin osallistujat osaa lukea tai kirjoittaa sen enempää omalla kielellään kuin englanniksikaan. He kaikki ovat leskiä, jotka ovat kuristumaisillaan elinalansa kapeuteen Southallin sikhiyhteisössä.  Naiset päätyvät kuitenkin kertomaan toisilleen tarinoita, ja mistäpä muusta vanh

Takapiru - vahvoja novelleja

Maritta Lintunen: Takapiru: novelleja. WSOY 2016. 219 s. Maritta Lintunen kirjoittaa rakenteeltaan klassisia novelleja, jotka kiristyvät kohti yllättävää loppuratkaisuaan kuin jännityskertomukset, jollaisina kirjan tarinoista joitakin voi hyvin lukeakin. Takapiru on temaattisesti harvinaisen koherentti novellikokoelma. Tarinoita yhdistää se, että jokaiseen niistä kuuluu joku, joka toimii tai näyttää toimivan taka-alalta käsin: vetelee lankoja tai toimii tapahtumien liikkeellepanijana. Takapiru siis. Kyseessä voi olla matkalla vastaan tullut nälkiintynyt koira, entinen seurustelukumppani tai huomaamattomaksi jäänyt ihailija, lahjakkaan nuoren säveltäjäkyvyn opettaja, isoisän kasvatuslaitoskaveri. Lopulta kaikki kiertyy tämän taustahahmon ympärille, hän tai suhde häneen aikaansaa tapahtumat.  Novellit rakentuvat taitavasti, varmana kerrontana, jossa ei ole turhia yksityiskohtia. Henkilöistä ja heidän ympäristöstään piirtyy selkeä kuva muutamien valittujen elementtien pohjalta. Tekstit

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym

Häivytetyn kertojan ääriviivoja - Rachel Cusk: Ääriviivat-trilogia

  Rachel Cusk: Ääriviivat. S&S 2018. 203 s. Suom. Kaisa Kattelus.                           Alkuteos Outline 2014.                     Siirtymä. S&S 2019. 218 s. Suom. Kaisa Kattelus.                           Alkuteos Transit 2017.                     Kunnia. S&S 2020. 203 s. Suom. Kaisa Kattelus.                          Alkuteos Kudos 2018. Rachel Cusk in Ääriviivat -trilogian ensimmäisessä Ääriviivat -nimisessä osassa päähenkilö, nainen, joka on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja, matkustaa Ateenaan opettamaan kirjoittajakurssilla. Matkalla lentokoneessa hän tutustuu vierustoverinaan istuvaan mieheen ja tapaa tätä myös Ateenassa. Siirtymä -osassa kirjailija muuttaa poikiensa kanssa avioeron jälkeen takaisin Lontooseen, jossa on asunut aikaisemminkin. Hän ostaa surkeassa kunnossa olevan asunnon ja remontoi sitä, opettaa kirjoittamista ja vierailee kirjailijatapahtumissa. Kunnia -osassa kirjailija esiintyy kansainvälisessä kirjailijakonferenssissa. Päähenkilön elämänt

Puhe toiseudesta voi olla toiseuttavaa: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle

  Olli Löytty: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle. 2021, Teos. 183 s. "Blasimin kaltaiset kirjailijat herkistävät pohtimaan kirjallisuuskäsitysten rajoituksia ja kansallisen katseen sokeita pisteitä." Turun yliopistossa vaikuttava kirjallisuudentutkija Olli Löytty pohtii kirjassaan, onko kansallinen kirjallisuuskäsitys puhjennut kupla. Vanhastaan yliopistoissa kirjallisuuden oppiaine jakaantuu kahteen: kotimaiseen kirjallisuuteen ja yleiseen kirjallisuuteen tai yleiseen kirjallisuustieteeseen, joista jälkimmäistä Satunnainen ohilukijakin on opiskellut. Suomenkielinen kirjallisuus nähdään usein sen omalla kentällä marginaalisena kirjallisuutena, jota sen vaalijoiden tulee puolustaa ulkomaisilta vaikutteilta, sanoo Löytty.  Esimerkiksi Suomen Kirjailijaliitto ottaa jäsenikseen vain suomeksi kirjoittavia kirjailijoita. Kansalliskirjallisuuksien tarkastelu on vanha traditio kirjallisuudenhistoriassa ja -tutkimuksessa länsimaissa. Löytty kiinnittää huomiota siihen, että u

Bechi

  Koko Hubara: Bechi. 2021, Otava. 205 s. Kolme äiti-tytär -suhdetta. Kolme erilaista tapaa yrittää suojata lasta siltä, mikä itselle on lähes ylivoimaista.  "Mutta äidit - he vasta voivatkin olla väärässä." Bechi on graduaan tekevä nuori helsinkiläinen nainen. Hänen äitinsä on Suomeen Israelista tullut jemeninjuutalainen, joka pakenee perheensä ahdistavuutta naimalla suomalaisen miehen. Hänestä tulee Suomessa kulttiasemassa oleva kirjailija, mutta hän haaveilee postikortissa näkemästään Pariisista eikä koskaan kohtaa tyttärensä katsetta.  Puuttuva tai liiallinen läheisyys, se mitä ei koskaan sanota tai kuulla, nousee äitien ja tyttärien väliin, tyttärien ja maailman väliin. Ja ennen muuta: tyttärien ja heidän oman minuutensa väliin. Muotokuva, jota sen kohde ja vastaanottaja ei avaa paketistaan. Kirja, jota sen kuvaama henkilö ei koskaan lue. Näillä toista kuvastavilla esineillä on teoksessa tärkeä roolinsa. Länsimainen psykologia kuvaa äidin usein peiliksi, joka rakkaudelli

Rottien pyhimys

  Anneli Kanto: Rottien pyhimys. 2021, Gummerus. 405 s. Kirkkoherra ja kirkkovouti seisovat kirkkomäellä katselemassa, kuinka pitkästä matkasta väsyneet maalarit lähestyvät kylää jalkapatikassa. Mäelleen he myös jäävät katselemaan, kun maalarit lähtevät kohti uutta urakkaa.  Noiden tilanteiden väliin mahtuu paljon: kirkko puhkeaa maalareiden käsissä puhumaan kuvin koko maailman syntyä ja historiaa sekä raamatullisten henkilöiden ja pyhimysten elämäntarinoita. Kylän ihmiset kokevat suuren hämmästyksen kohdatessaan nuo kuvat. Pastori ja kirkkoisäntä taas kokevat raskaan vastuun painavan siitä, että ovat ryhtyneet kirkon maalauttamisen urakkaan, ja maalarit kokevat epätoivon, ilon ja ihmetyksen hetkiä. Orpo tiilimestarin Pelliina on menettänyt ainoan tukensa maailmassa hänet omakseen ottaneen ja tiili- ja savityön taitoihin perehdyttäneen tiilimestarin kuoltua. Kyläläiset pitävät tyttöä omituisena ja kohtelevat häntä kuin hänellä olisi outoutensa vuoksi paha silmä. Mutta Pelliina on taita

Tervetuloa uuteen kirjallisuusblogiin!

Satunnainen ohilukija kirjoittaa kirjoituksesta ja kirjoituksista enemmän tai vähemmän satunnaisesti, aivan niin kuin lukeekin.   Lisääntynyt vapaa-aika tuo minulle enemmän mahdollisuuksia lukea kaikkea, mikä houkuttaa ja miellyttää, ja myös jakaa lukukokemuksiani. Aikaisemmin lukeminen on ollut enemmän tai vähemmän osa työtäni kirjastossa, nyt se on tärkeimpiä ja rakkaimpia huvituksiani ja sitä ohjailee vain oma seikkailunhaluni. Mitä blogilta siis on odotettavissa?  Seuraan uutta kaunokirjallisuutta sekä kotimaisen että käännöskirjallisuuden osalta. Luen jonkin verran myös alkukielillä englanniksi ja ruotsiksi. Klassikoihin palaan toistuvasti sekä uudistamaan aikaisempia lukukokemuksiani että lukemaan sitä, mikä on vielä jäänyt lukematta. Rakastan tehdä löytöjä kirjahyllyni perukoilta. Lempilaatuni kirjallisuudessa on tiivis, kirkas proosa tai runous. Pidän erityisesti novelleista ja lyhytproosasta. Minut on lukijana helppo houkutella myös runsassanaisuuden pariin, mikäli teoksessa o