Siirry pääsisältöön

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän


Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän. Otava 2021. 267 s.


"Ivan, sanoin, ja sinä katsoit minuun.

Tunnetko miten ihanasti ruusut tuoksuvat, kysyin, vaikka tiesin ettet ymmärtäisi.

Kallistit päätäsi kuin kuullaksesi tarkemmin, muistatko.

Ruusut, minä toistin. Ruusut tuoksuvat.

Ja silloin hymyilit. Nyökkäsit ja sanoit: ruuza.

Oli pakko katsoa poispäin, sillä minua alkoi itkettää. Tätäkään en yrittäisi selittää kenellekään muulle kuin sinulle, mutta tuntui siltä kuin minua olisi lopultakin ymmärretty. Kuin olisin koko elämäni koettanut saada kerrotuksi jotakin hirvittävän tärkeää, aivan yksinkertaista mutta samalla käsittämättömän monimutkaista. Olin yrittänyt ja yrittänyt, eikä kukaan ollut ymmärtänyt. Ennen kuin nyt."

Katja Kallion romaani kuvaa vuodesta 1942 alkavaa aikajaksoa Hangossa. Kirjan vaatiman taustatyön huolellisuuden vuoksi saamme elävän kuvan tuosta osasta Hangon historiaa. Asukkaat palaavat kotiinsa oltuaan paossa, kaupungissa on saksalaisten tukikohta ja vankileiri venäläisille. Hävitettyä kaupunkia ja perheiden asumuksia aletaan jälleenrakentaa, vangit purkavat aikaisemmin rakentamiaan miinakenttiä.

Kun Beata ja venäläinen sotavanki Ivan kohtaavat, poliittiset rajanvedot katoavat; he kykenevät näkemään toisensa vain ihmisinä. Miehenä ja naisena. 

Beata on mieleltään sairaana pidetty yksinäinen äiti pienen tyttärensä kanssa. Hän näkee ja aistii asioita, joita muut eivät aisti, mutta hän on oppinut pitämään kokemuksensa ja ajatuksensa ominaan, jottei häntä pidettäisi hulluna. Ivan on ukrainalainen luottovanki, jolla ei ole muutamia sanoja enempää yhteistä kieltä Beatan kanssa.

Kuitenkin heidän rakkautensa leimahtaa heti siitä hetkestä alkaen, kun Beata antaa  nälkiinnytetylle Ivanille maanpetossyytteen uhallakin neljä silakkaa. Siitä hetkestä alkaen heidän on pakko tavata toisiaan. Herkkävaistoinen Beata tulkitsee suuressa ymmärtämisen halussaan Ivanin elämäntarinaa mitättömän pienistä vihjeistä.

Epäonnisen rakkaustarinan taustalle piirtyy toisen maailmansodan näyttämö. Saksalaiset asetoverit ja Beatan sisar, joka rakastuu saksalaisupseeriin. Virallinen sotapropaganda ja radiosta kuuluville saadut Englannin uutiset, joissa kerrotaan saksalaisista asioita, joita kukaan ei pysty uskomaan. Eihän sellaista voi tapahtua. Saksalaiset ovat niin kohteliaitakin, ja laulavat hyvin. Beatan sisaren saksalainen miesystävä palaa hiljaisena ja järkyttyneenä miehenä lomalta kotimaastaan ja ilmoittaa morsiamelleen, ettei aio enää koskaan palata sinne.

Lopulta Beata saa sisarensa saksalaiselta sulhaselta apua Ivanin tavoittamiseen. Toivo elää kiihkeänä lopulliseen murenemiseensa asti. 

Epätoivoisen kiihkeä rakkaustarina on täynnä sodan aiheuttamaa tuskaa ja välähdyksenlyhyitä kohtaamisen hetkiä, joissa kuitenkin on riittävästi antamaan toivoa ja merkitystä ihmiselle siinä tilanteessa. 

Kallio kirjoittaa voimakkaan aistillisesti. Hänen kielensä ja kuvastonsa luo eläviä näkymiä päähenkilön kokemusmaailmaan ja ylivireiseen tapaan aistia ympäristönsä. Tähän perustuu romaanin voimakas tunnevaikutus ja sen luoma vahva eläytymisen taikapiiri.

Kallio tuntuu olevan omimmillaan kuvatessaan tällaisia samaan aikaan äärimmäisen herkkiä, mutta myös rohkeita ja ajassaan tavanomaisesta ihmis- ja naiskäsityksestä poikkeavia, voimakkaasti tuntevia naishahmoja. Pitkälti samanlainen henkilöhahmo on hänen edellisen Yön kantaja -romaaninsa Amanda, jonka elämää Seilin saaren mielisairaalassa romaani kuvasi unohtumattomalla tavalla.

Näiden naisten elämään eivät onnelliset loput kuulu. 




 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirkko Saisio: Passio

  Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 s. Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Saision muhkea Eurooppa-kronikka alkaa keskiajan koitosta, askeesia Firenzen ylimyksille saarnanneen munkki Girolamo Savonarolan mestauttamisesta ja Firenzen kaupungin vapautumisesta maallisiin iloihin. Matka jatkuu halki vuosisatojen yhä uusien kertomusten muodossa.  Kertomuksia yhdistää punaisena lankana - tai punaisena rubiinina - firenzeläisen ruhtinattaren mieheltään saaman korun kierto omistajalta toiselle. Korun, jonka ruhtinatar oli määrännyt haudattavaksi mukanaan, sillä hän aavisteli, että hänen miehensä hänelle lahjaksi teettämään upeaan, hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen kuvaavaan koruun, olisi tarttunut jotakin sen antamiseen liittyneen tilanteen vahvoista tunteista ja koru tuottaisi onnettomuutta kantajalleen. Ruhtinattaren toiveesta huolimatta koru ei päädy lopullisesti maan poveen hänen mukanaan, vaan aloittaa muotoaan aina omistajansa tarpeiden mukaan vaihdellen merkillisen kiertokulu

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym

Takaisin lapsuuden kauhuihin: Jag for ner till bror / Lähdin veljen luo

      Karin Smirnoff:  Jag for ner till bror (2018). Lähdin veljen luo. Tammi 2021. 294 s. Suom. Outi Menna.  Smirnoffin kirjan alkuasetelma muistuttaa vähän Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys -kirjaa. Päähenkilö, nuorehko nainen, matkustaa hyvin pitkän ajan jälkeen entiselle, syrjäiselle kotiseudulleen Västerbottenin Smalångerin kylään. Siihen yhtäläisyydet melkein päättyvätkin, sillä siinä, missä Karilan tarina alkaa tästä kehkeytyä ja laveta kohti mielikuvituksellista seikkailua, Smirnoffin tarina kapenee ja tarkentuu kohti tuskallisia muistoja lapsuuden tapahtumista.  Henkilöiden keskustelut kuitenkin sukeutuvat samaan malliin sekä Karilalla että Smirnoffilla. Lauseet ovat yksisanaisia, keskeytyvät; ääneen lausuttuihin kysymyksiin ei tule vastauksia, mutta joskus niitä tulee lausumattomiin kysymyksiin. Kun Karilan syrjäseutujen outoudesta nouseva huumori on veijariromaanimaista ja kansanperinteen fantasiamaailmoista nousevaa, Smirnoffin huumori on sysisynkkää kuten myös tarina,