Satunnainen ohilukija

Kaiken valtaava vihreä  Kirjan kansi Tuuli Juusela. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Cristina Sandu: Tanskalainen retkikunta. Kannen suunnittelu Tuuli Juusela. Kuva Abinormal / Istockphoto. 363 s. Otava 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Laakson takana metsä jatkuu tasaisena ennen kuin yhtyy Cerro Musúnin rinteeseen, joka muuttuu kohotessaan sumuiseksi, kosteaksi pilvimetsäksi. Tuolta tasaiselta alueelta laakson ja Cerro Musúnin välissä tanskalaiset lähtevät raivaamaan metsää. Apunaan heillä on pelkkiä kirveitä, jotka Vilhelm kävi ostamassa Matiguásista. Työ on hidasta, mutta puut on raivattava kahvipensaiden tieltä." Cristina Sandun kolmas romaani käsittelee tanskalaisen ryhmän yritystä perustaa siirtokunta Nicaraguaan 1920-luvulla. Yritys kohtaa paljon huonoa onnea eikä mistään varsinaisesta siirtokunnasta voidakaan puhua. Osa retkikuntaan kuuluneista palaa kotiin, osa hajaantuu eri puolille Nicaraguaa. Ja osa kuolee sairauksiin ja muihin vastoinkäymisiin. Ky...

Totuuden appelsiinit Kirjan kansi Tuomo Parikka. Valokuva Ellen Karhulampi Markus Nummi: Käräjät. Kirjan kansi Tuomo Parikka. 575 s. Otava 2024.  Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tarvajoki oli Karvosen mukaan kärsinyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kahdesta epidemian laajuisesta vitsauksesta. Toinen oli keuhkotauti ja toinen kommunismin basilli. Kumpaankin Karvonen ehdotti lääkkeeksi valistusta ja elinolojen parannusta." Eteläpohjalaisella Tarvajoen kylällä käydään vuonna 1938 erikoinen oikeudenkäynti, tai oikeastaan oikeudenkäyntien vyyhti. Kymmeniä paikkakuntalaisia syytetään sikiönlähdetykseen liittyvistä rikoksista. Osa syytetyistä ja todistajista kiinnittyy myös sattumalta toiseen samaan aikaan vireillä olevaan syytteeseen alaikäisen väkisinmakuusta. Kaikki on lähtenyt liikkeelle kylän opettajan Frans Nevan höperönä pidetyn vanhapiikasisaren Vilja-tädin puheista, jotka päätyvät Vaasasta paikalle lähetetyn lääninetsivä Iivosen korviin. Etsivä ei päästä Vilj...

Maahanmuuttajia Pariisissa R ue du Chat-qui-pêche nykyisin.   Kuvan käyttöoikeus  Kmlz   CC BY-SA 3.0 Jolán Foldes: Kalastavan kissan katu. Unkarinkielinen alkuteos  A halászó macska utcája. Suomennos Maijaliisa Auterinen. 2. p. Otava, 1937. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos! "Onko koti-ikävä tosiaan vaipunut uneen? Koti-ikävä ei milloinkaan nukahda. Se voi tyyntyä, rauhoittua, painua sielun pohjavirtoihin, siellä se loiskii ja solisee kuin maanalainen joki. Oletko milloinkaan asunut puron lähettyvillä? Oletko milloinkaan elänyt talossa, jossa dynamo on käynnissä? Silloin tiedät, että korva tottuu solinaan, tottuu talon rytmilliseen vavahteluun. Totut siihen niin, että lopulta et kuule sitä lainkaan. Elät vain edelleen, teet työsi, nouset ja menet nukkumaan, seuraat päivän viheliäistä kulkua etkä huomaa sydämesi syvää ja ankaraa sykintää." Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut -romaanin lukeminen sai minut muistelemaan kauan sitten lukemaani kirjaa, joka myös kertoi m...

Fasismin naisihanne  ja  vääränlaiset tytöt Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Saari. Beatrice Salvioni: En pelkää mitään. Italiankielinen alkuteos La Malnata, 2022. Suomennos Leena Taavitsainen-Petäjä. 320 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals, kannen kuvat IStock. Gummerus 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset. "Miksi meidän pitäisi kuunnella jotakuta pikkutyttöä? Mitä hän täällä tekee? Kutsukaa paikalle hänen isänsä." Mussolinin Italiassa, pienessä Monzan kaupungissa syntyy epätavallinen ystävyyssuhde kahden hyvin erilaisen esimurrosikäisen tytön välille. Francesca on hyvämaineisen, hallinnolle kuuliaisen hattutehtailijan perheen ainoa lapsi. Maddalena puolestaan elää villinä ja vailla erityisempää huolenpitoa isättömän, köyhän perheen nuorimpana lapsena. Kaupungissa häneen on kotona sattuneiden onnettomuuksien vuoksi liitetty taikauskoisia ja pahantahtoisia uskomuksia siitä, että hänellä on paha silmä ja hän pystyy kiroamaan ihmisiä. Hän on itsekin alk...

Ravitsevaa proosaa Asko Sahlberg: Marraskuun mies. 408 s. Like/Otava, 2022.  Äänikirjana kirjan lukee Jukka Pitkänen. Hänen silmänsä jähmettyivät ja katseensa kääntyi sisäänpäin tai vain tyhjeni, ja Sylvi aavisti hänen eksyneen juuri mielessään johonkin etäiseen paikkaan, sellaiseen johon toisilla ihmisillä ei ollut pääsyä ja jossa saattoi kaikessa rauhassa murehtia tai kaivata tai vihata. Sylvi odotti kärsivällisesti, miltei hengittämättä, kunnes Haatama räpytti silmäluomiaan tai niitä kituliaita nahkasuikaleita, joita saattoi useimpien ihmisten tapauksessa nimittää luomiksi. Kun hän katsoi Sylviä, hän näytti hetken avuttomalta lapselta. Marraskuussa 1918 pieneen jokivarren kaupunkiin saapuu yön pimeydessä rääsyihin pukeutunut mies. Hän suunnistaa suoraan kaupungin komeimman talon luo ja vastoin kaikkea todennäköisyyttä saa sieltä kauppaneuvos Nylanderin autonkuljettajan pestin keskellä yötä. Siitä alkaa Antero Haataman nousu kaupungin mahtavimmaksi mieheksi. Asko Sahlbergin romaa...

Aino Kallas: Marokon lumoissa. Pieniä kirjeitä Marokosta. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1931. 173 s. 49 syväpainokuvaa. Ensimmäistä kertaa eteläisten, eksoottisten maailmojen kosketus, kuin enteenä, että olemme pääsemässä pitkiksi ajoiksi eroon Euroopasta. Lontoon pikajuna saapuu Southamptonin satamaan, ja tuokiossa vilisee asemasilta kirjavanaan Rotterdam Lloydin Indrapoera-laivan malaijimatruuseja, niinkuin olisi laivaruumasta äkkiä livahtanut esiin lauma kiilusilmäisiä, häärääviä ihmisrottia. Pienikasvuisia, hentojäsenisiä, pään ympäri kierrettynä kirjava huivi, hiljaisenhiipiviä liikkeissään, epätodellisia, ikään kuin metsän menninkäiset, avojaloin tai paulakengät jalassa. Kaksi tällaista lintukotolaista tarvitaan raahaamaan laivaan tavallisen kokoista käsimatkalaukkua. Aino Kallaksen matkakertomuksen avauskappale kertoo jo aika paljon kirjasta: kaukokaipuuta, eksotismin etsintää ja vähemmän hienotunteista eri maista tulevien ihmisten ihmettelyä. Ainoatakaan malaijinaista ei ole matka...