Satunnainen ohilukija

Turvassa Petri Tamminen: Piiloutujan maa. 125 s. Kansi Jaakko Ollikainen (tieto kysytty Otavasta, kirjasta tieto puuttuu). Otava 2002. Äänikirjan lukijat: Antti Virmavirta, Helena Juntunen "Lapsuuden piiloa me etsimme kun etsimme hyvää asuntoa, hyvää kahvilaa, hyvää tilaa olla. Etsimme sitä vaatekomeroa, johon vetäydyimme, kun meitä oli loukattu. Sen piilon tunnelman me muistamme aina. Sitä valaistusta me ikävöimme, samanlaista kuin Jeesus-lapsella Marian kohdussa, jonne maailman valo immenkalvon läpi kuulsi." Petri Tamminen (1966 -) katselee jälleen maailmaa omaperäisestä näkökulmasta; tällä kertaa novellikokoelman aiheena ovat erilaiset piilopaikat elämän ylitsehyökyvältä voimalta ja vaatimuksilta. Vintti, lentokentän vessa, ihmisjoukot, koti, metsä, teollisuusalue tai joku muu laitos, kirjasto, museo, hotelli, antikvariaatti ja ties mitkä paikat voivat olla potentiaalisia piilopaikkoja, ja piiloja tarvitaan erityisesti sodan, yhden yön hairahduksen tai muun minäkuvaa horju...

Miesten vakavimmat pyrinnöt Kirjan kansi Piia Aho. Valokuva Ellen Karhulampi Petri Tamminen: Meriromaani - Eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhelm Huurnan synkässä elämässä. Kansi Piia Aho. 142 s. Otava 2015. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Merikapteeni Vilhelm Huurna häpesi eilistä ja pelkäsi huomista, mutta nykyhetken kanssa hän oli tullut aina hyvin toimeen. Kun hän laivapoikana kiipesi isomastoon, hän uskoi putoavansa korkeuksista mereen, ja kun hän laskeutui kannelle, hän häpesi mastossa tekemiään virheitä, mutta ylhäällä tuulessa hän avasi solmuja kuin kengännauhoja lapsuudenkodin kuistilla."  Petri Tammisen pienoisromaani kantaa assosiaatioita toisestakin kotimaisesta romaanista, jossa vakavaraiset saaristolaiskunnan isännät istuvat pirtissä pohtimassa purjelaivan varustamista maailman merille. Volter Kilven Alastalon salissa on minulta edelleen lukematta, mutta tunnetun romaanin esillepano on toki tuttu. Tamminen tekee kaiken päin vastoin kuin Kilpi. V...