Satunnainen ohilukija

Merimiehen tytär Kirjan kansi Annastiina Mäkitalo. Valokuva Ellen Karhulampi Annastiina Mäkitalo (teksti ja kuvat): Vanhan Rauman Kirsti. Pitsit nyplännyt Maija Salonen. 35 numeroimatonta sivua. Kiinnoste, 2012. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.  Käynnistäni Vanhan Rauman Kirstin talossa muistan hellepäivän lämmön ja tuoksun pihassa ja tuvan ja kamarin mukavan hämäryyden kirkkaasti paistavassa päivässä. Keskeneräisen pitsityön tuvassa ja merimiesten Staffordshiren posliinikoirat ikkunalla, unohtuneina ainaiseen odotukseen ja merellekatsomiseen. Kun näin kirjaston esittelyhyllyssä nuo samat koirat ja kirjan nimen Vanhan Rauman Kirsti, nappasin kirjan nopeasti kirjapinooni. Se olisi luettava rauhassa ja nauttien. Kirjaa tarkemmin tutkiessani huomasin, että Annastiina Mäkitalo on tehnyt sen opinnäytetyönä Aalto-yliopistoon. Hieno idea! Mukana projektissa on ollut Rauman museo ja Kirstin talon entinen asukas, nykyinen mestarinyplääjä Maija Salonen on nyplännyt kirjassa esiintyvä...

Kirjoja eka- ja tokaluokkalaisille Riina Katajavuori: Einarin elokuu. Kansi ja kuvitus Jani Ikonen. 86 s. Enostone 2023. Eveliina Talvitie & Jani Ikonen: Ai niin, minä olen muuten Lee. 69 numeroimatonta sivua. Enostone 2023. Arvostelukappaleita kustantajalta, kiitokset. Kuva: Ellen Karhulampi Kuvakirjat eka- ja tokaluokkalaisten elämästä ovat varmaan koulujen juuri alettua mielenkiintoista luettavaa tai kuunneltavaa saman ikäisille. Jani Ikosen kuvitus yhdistää aihepiirin lisäksi näitä kahta kirjaa. Ikosen kuvamaailma on kekseliäs ja humoristinen sekä avaa näkyväksi ajatuksia ja tuntemuksia, jotka ovat tarinassa läsnä. Eveliina Talvitien tarinassa Ai niin, minä olen muuten Lee  on hehkuva värikuvitus ja Riina Katajavuoren   Einarin elokuussa  mustavalkoinen. Einarin elokuussa eletään tokaluokalle menevän Einarin kesäloman viimeisiä hetkiä ja kouluun palatessa huomataan, ettei enää ollakaan koulun pienimpiä, vaan uudet ekaluokkalaiset saapuvat. Pelottaakohan heitä kov...

Katri Tapola, Selja Raudas: Linnun neljä laulua. Aviador  Kustannus, 2022. Teksti: Katri Tapola. Kuvitus: Selja Raudas. Arabiankieliset käännökset: Aya Chalabee. Taitto: Kimmo Mustonen. Numeroimattomat sivut (47). Kustantajan arvostelukappale, kiitokset siitä! Kun lintu ja kissa nimeltä Don kohtasivat, he näkivät toisissaan valoa ja tunsivat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi. He elivät jonkin aikaa yhdessä onnellisina, lintu vahvistui ja sen vaurioitunut siipi parani. Don rakensi linnulle kylpylähteitä ja keinuja ja lintu oli vapaa lentämään miten halusi. Mutta sitten Donin valtasi levottomuus, jota se ei itsekään ymmärtänyt, ja niin se viipyi poissa kotoa. Ja lintu suri. Kun lintu yhteisen ajan päätyttyä oli valmis lentämään pois, se oli laulanut kolme laulua. Rakkaudesta, muutoksesta, suurten lintujen laulusta ja uuteen pesään pesimisestä. Ja mustasta sielulinnusta. Sielulintu on salaisuus / ja yöllä se laulaa laulun. / Keskellä yötä se kahahtaa ja aloittaa mustan laulun: // Sinä...