Satunnainen ohilukija

Naisen katoamispiste Kuva: Ellen Karhulampi Katri Tapola & Selja Raudas: Uusi. Teksti: Katri Tapola. Kuvat: Selja Raudas. Kansi ja taitto: Selja Raudas ja Oona-Emilia Enkelsaari. 217 s. Enostone 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset! "Lähestyn kuin luonnos, joka muuttuu ja loittonee. Kadotin alkuperäisen ymmärrykseni, lauseeni. Kadotin katseeni. Enää en. En usko olevani ensimmäinen nainen, joka kadottaa tärkeitä asioita. Katoan itse milloin tahdon. Jokaisella naisella on katoamispisteensä." Katri Tapolan yhdessä Selja Raudaksen kanssa tekemällä kirjalla Uusi ei ole alaotsikkoa. Kirja ei määrittele itseään runokirjaksi tai miksikään muuksikaan, vaikka se sisältää runoja. Se sisältää myös Raudaksen luonnosmaisia musta-harmaa-valkoisia muoto- tai kasvokuvia. Kuvat ovat vahvasti sukua Raudaksen  Kasvoja karanteenista! -yhteisötaidenäyttelyyn tekemälle omakuvista koostuneelle kokonaisuudelle. Kuvissa näkyvät jatkuvassa muutoksessa olevat naisen kasvot, kuten alkuun...

Pelle Romantique & Lotta Nevanperä: Konerunoja. Enostone 2021. 56 s. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos. Niin minä puhuin tulevaisuudesta, mutta et sinä erottanut lemmenkujetta oikosulusta. Silmäsi viilenivät vanhassa virrassa ja uit takaisin merenpohjassa ruostuvaan kuoreen. Ehkä muistit silloin illan, jolloin suuret kone-elimet nousivat pystyyn, potkurit hapuilivat taivasta, ulvoivat ja kiljuivat, kunnes kaikki katkesi. Pelle Romantique -nimimerkin kirjoittama ja Lotta Nevanperän kuvittama Konerunoja on melkoinen nostalgisen koneromantiikan sinfonia. Sen kerrostumissa puhuvat Tulenkantajien teollisuusentusiasmi ja sadan vuoden takaisen dadan iloinen, kaiken rikkova järjettömyys. Edellinen 20-luku oli täynnä bentsiinin katkua, shingleerattuja hiuksia, neonvalojen kuutamoa ja taivaalle kurottavia koneita. Viaton innostus siihen muutokseen, mitä koneet edustivat ja mistä ei vielä tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan, näkyi Suomen runoudessa Tulenkantajien tuotannossa, erityi...