Satunnainen ohilukija

Emily St. John Mandel: Asema 11. (Alkuteos Station Eleven, 2014) Suomennos Aleksi Milonoff. Kuvitus Anna Makkonen. 394 s. WSOY Keltainen kirjasto, 2022. Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn. "Tarkoitan vain sitä", Dieter sanoi, kun St. Deborah by the Waterista oli matkattu kaksitoista tuntia, "että etuvaunun sitaatti olisi paljon syvällisempi, jos se ei olisi Star Trekistä." Hän käveli Kirstenin ja Augustin vieressä. // Selviytyminen ei riitä. Kirsten oli tatuoinut sanat viisitoistavuotiaana vasempaan kyynärvarteensa ja kiistellyt niistä Dieterin kanssa suunnilleen siitä lähtien. Vähään aikaan minkään kirjan lukeminen ei ole saanut minua näkemään ja tajuamaan tämänhetkisen elämäni ihmeellisyyttä niin kuin Emily St. John Mandelin Asema 11.  Alun perin vuonna 2014 julkaistu ja tänä vuonna suomeksi ilmestynyt kirja tuntuu ennustavan koronapandemian ja se tarkastelee pandemian toteutumista kauhuskenaarion näkökulmasta. Kirjassa kuvattu uusi sikainfluenssan muunnos on k...

Max Porter: Lanny. Faber & Faber, 2019. 210 s. Cover design by Faber. Max Porter: Lanny. WSOY, 2020. 216 s. Suomennos: Irmeli Ruuska. Kannen kuva: iStock, kansi: Martti Ruokonen.  Äänikirjan lukijat: Erja Manto, Toni Kamula, Krista Putkonen-Örn, Aku Laitinen, Jukka Pitkänen. He has been represented on keystones, decorative stencils, tattoos, the cricket club logo, he has been every English trinket and trash, moral for cash, mascot and curse. He has been in story form in every bedroom of every house of this place. He is in them like water. Animal, vegetable, mineral. They build new homes, cutting into his belt, and he pops up adapted, to scare and define. In this place he is as old as time.  He tells the fascinated plastic cap of times past. He resuscitates tales and teases stories from the molecular memory of the village. Lannyn tarina liikkuu myyttien ja kansantarujen maailmassa. Se syntyy luonnon ja ihmismielen vuoropuhelussa, jonka keskipisteessä on pieni poika, Lanny. ...

  Vivian Gornick: Toisissamme kiinni - Muistelma. (Alkuteos: Fierce Attachments, 1987) Suomennos Arto Schroderus. Gummerus 2021. 228 s. Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn. Vuokratalomme ikkunasta näkyvät likaiset kadut muuttuivat täysin, kun oli pimeää ja hiljaista. Ilma oli iltaisin jollain tapaa seesteinen, lempeä ja täysi, sanoinkuvaamattoman suloinen, ja vahvisti tavoittelemaani taianomaista eristäytyneisyyttä, johti helposti unelmiin. Heti kun käänsin selkäni asunnolle ja kohdistin katseeni katuun, ahne mielikuvitukseni kävi töihin. New York Times on nimennyt Vivian Gornickin Toisissamme kiinni -teoksen parhaaksi muistelmateokseksi viimeisten 50 vuoden ajalta. Häkellyttävän suuri kunnianosoitus, eikä se tunnu mitenkään liioitellulta. Paitsi että hänen myöhempi muistelmateoksensa Erikoisen naisen kaupunki  on vähintään yhtä mestarillinen kokonaisuus. Gornickille aika tuntuu piirtelevän toisiaan leikkaavia ympyröitä, elämä on kaukana janasta. Mikä hetki tahansa palauttaa...

  Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki - Muistelma. (Alkuteos The Odd Woman and the City, 2015) 165 s. Gummerus, 2022. Suomennos Arto Schroderus.  Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.  Katu  takanani ja eletty elämä kasvoillani katson harson läpi suoraan vanhoihin muistoihin ja huomaan, ettei niillä ole enää valtaa minuun. Näen puiston sellaisena kuin se on. Mustana, ruskeana, nuorena, kulkureita ja narkomaaneja ja surkeita kitaristeja kuhisevana paikkana, ja tunnen itseni sellaiseksi kuin olen, kaupungin sellaiseksi kuin se on. Olen elänyt todeksi  konfliktini enkä fantasioitani, ja niin on myös New York. Olemme yhtä. Tartuin väärässä järjestyksessä Vivian Gornickin suomennettuun tuotantoon. Aloitin tästä tässä kuussa ilmestyneestä kirjasta, vaikka tiesin, että hänen viime vuonna suomennettu, äiti-tytär -suhdetta kuvaava Toisissamme kiinni  -kirjansa edeltää ajallisesti tätä kirjaa. Mutta pidän kirjoista, joissa kaupunki on pääroolissa, ja pidän New...

  Sirpa Kähkönen: Vihreä sali. Otava 2021. 315 s. Kuopio-sarjan osa 9. Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn. Eletään joulunalusaikaa vuonna 1964. Nuoret lapsuudenystävykset Irene, Jaakko ja Leo, kuopiolaisen puutalokorttelin asukkaat, ovat tapahtumien keskipisteessä. Heidän elämänsä lähtevät uusille laduille dramaattisesti yhden pitkän päivän aikana, jota he muistelevat vuosikymmenten jälkeen. Tapahtumat koskettavat paitsi nuorten perheitä, myös kahta heidän elämäänsä lähellä olevaa perhettä. Kähkösen Kuopio-sarjaa lukeneet tunnistavat sarjan aikaisemmasta henkilögalleriasta ainakin Tuomen perheen. Kähkönen vangitsee kuvauksessaan sodassa traumatisoituneen sukupolven lasten todellisuuden, jossa lapset saavat vanhempiensa mielestä kaiken aivan liian helposti ja ovat pullamössöllä syötettyinä kasvamassa mihinkään kelpaamattomiksi vätyksiksi. Vanhemmat eivät havaitse, kuinka lapset kantavat heidän traumojaan. Tämä taakka tekee kaikki kolme nuorta eri tavoin epäkelvoiksi siihen elämä...