Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat - Harbinder Kaur tutkii 1

Kun äikän ope murhataan




Kirjan kansi Markko Taina. Valokuva Ellen Karhulampi


Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat. Alkuteos The Stranger Diaries, 2018. Suomentanut Christina Sandu. Kirjan kansi Markko Taina. Kannen valokuva Oleksandr Bushko / Getty Images. 393 s. Tammi 2022.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Tuntuu todella tärkeältä, että vastaan kysymykseen oikein. Ella on uhri, enkä halua että he päätyvät pitämään häntä syypäänä siihen, että tuli murhatuksi, niin kuin naisille usein käy. Rikosylikonstaapeli Kaur saattaa vaikuttaa sellaiselta joka käyttää TÄLTÄ NÄYTTÄÄ FEMINISTI -t-paitaa, mutta en luota häneen. Kysymys tuntuu ohjaavan minua sanomaan, että Ellalla oli seksielämä, joten hänen täytyy olla osittani vastuussa kuolemastaan. Siitä, että tuli puukotetuksi. Moneen kertaan."
(Clare)

Ruth Galloway -sarjastaan tunnetuksi tullut Elly Griffiths aloitti uuden dekkarisarjan joitakin vuosia sitten. Sarjan nimihenkilö Harbinder Kaur on englantilainen rikosylikonstaapeli, kolmissakymmenissä oleva tiukka ja terävä työmyyrä. Hän asuu edelleen vanhempiensa luona ja hänen sikhiperheensä - jatkuvasti keittävä äiti, isä puoteineen ja aina kylässä olevat pienet veljenlapset - tuovat kaivattua vaihtelua englantilaisissa jännäreissä kuvattuun etsivien perhe-elämän kirjoon. Kaur ei ole kiinnostunut perheen perustamisesta eivätkä hänen vanhempansa tiedä hänen olevan lesbo.

Sarjan ensimmäisen osan tapahtumapaikkana on Talgarthin koulu Länsi-Sussexissa lähellä Steyningin pikkukaupunkia; kulahtanut, uudella siivellä aikoinaan tyylittömästi korjattu rakennus. Koulu on potenut opettajapulaa, mutta oppimistuloksia on saatu viime vuosina korjattua. Koulun erikoisuus on, että se on aikaisemmin toiminut viktoriaanisen ajan kauhukirjailija R.M. Hollandin kotina. Yläkerran huoneet ovat vain tilapäisessä opetuskäytössä silloin tällöin ja niihin kuuluu eräänlaiseksi museohuoneeksi jätetty kirjailija Hollandin työhuone, jonne oppilailta on pääsy kielletty.

Ala-asteen viimeisten luokkien englanninopettaja Clare Cassidy on koulun opettajaksi avioeronsa jälkeen siirryttyään kiinnostunut R.M. Hollandin erakoituneesta elämästä ja hänen vaimonsa arvoituksellisesta kuolemasta. Hän yrittää kirjoittaa elämäkerrallista kirjaa, vaikkei olekaan saanut kustantajia kiinnostumaan aiheesta.

Eräänä maanantaiaamuna poliisit saapuvat koululle. Claren opettajakollega ja ystävä Ella on murhattu raa'asti kotonaan. Tapahtumat keskittyvät koulun opettajakunnan ja samaa koulua käyvän Georgian, Claren 15-vuotiaan tyttären sekä hänen ystäväpiirinsä ympärille.  

Äidinkielen opettajista kun on kyse, kirjallisuudella on myös roolinsa tarinassa. Etenkin R.M. Hollandin kuuluisimmalla novellilla "Muukalainen". Novellin alku toimii myös dekkarin alkuna; Clare käsittelee kauhuklassikkoa luovan kirjoittamisen ryhmänsä kanssa. Kuvitteellisen kirjailija Hollandin novellin eteneminen limittyy kirjan kerronnassa nykyhetken tapahtumien kanssa ja lukijalla on tilaisuus panna merkille yhtenevyydet tapahtumissa. Kerronnan näkökulmat vaihtelevat Claresta ja hänen pitämästään päiväkirjasta Harbinder Kauriin ja Claren tyttäreen Georgiaan.

Griffiths havainnoi henkilöitään havainnoimassa toisiaan hiukan christiemäisellä otteella, jossa vihjeet henkilöiden yhteiskunnallisesta ja koulutuksellisesta asemasta ovat englantilaisittain vähintään yhtä tärkeitä kuin heidän luonteensakin. Jotkut asiat eivät vain muutu.

Rikosylikonstaapeli Kaur ei ole kerrontaratkaisussa sen enemmän eikä vähemmän esillä kuin kaksi muuta kertojahahmoa, mikä tarjoaa hyvän tilaisuuden tarkastella kertojahahmojen välistä vuorovaikutusta ja heidän kokemustaan toisistaan. Kaur hoitaa työtään omistautuneena, tekemättä suurta numeroa oivalluksistaan tai julistamatta mielipiteitään hiljaiselle ja hitaasti käyvälle, mutta silti hanakammin kommentoivalle työparilleen Neil Winstonille.

Kaurin hahmoa ja hänen tulevia tutkimuksiaan tulee varmasti olemaan mielenkiintoista seurata sarjan myöhemmissä osissa, joita on jo ilmestynyt suomeksikin useita. Leppoisa, ei liian väkivallalla mässäilevä sarja hyvin kirjoitettuja englantilaista elämäntapaa kuvaavia, otteessaan pitäviä tarinoita on ihan hyvä tulevaisuudennäkymä kylmiin talvi-iltoihin. Vieressä ehkä lasillinen viiniä, jota kirjan naiset kaatavat kotonaan juotavaksi ahkerammin kuin teetä.

Kirjan on suomentanut kirjailija, kääntäjä Cristina Sandu. Harmi, että sinänsä hyvään käännökseen on jäänyt jonkin verran korjaamattomia virheitä. Eivät ne kuitenkaan pahasti häiritse lukunautintoa. Ja lukunautinnosta tosiaan voi puhua: kirja on erinomaista jännitysviihdettä kirjallisuusaksentein, ja sen kerrontaratkaisut ovat juuri niin tyylikkäästi toteutettuja kuin tämän aiheisen kirjan ratkaisujen tuleekin olla, R.M. Hollandin goottilaisen kertomuksen autenttisia tyylikeinoja myöten.

Teos onkin palkittu jännityskirjallisuuden Edgar-palkinnolla vuonna 2020.

"Olen lukenut "Muukalaisen" neljänä halloweenina peräkkäin. Äiti ei varmaan ilahtuisi, jos saisi tietää, vaikka käyttääkin novellia aina sillä kurssillaan. Hän myös lukee sen ääneen oppilailleen. Luokassa ei saa olla kynttilöitä turvallisuus- ja terveyssäädösten takia, mutta hän avaa läppärillään takkavideon, mikä luo lukemisen taustalle puiden rätinää. Se on varmasti hiton karmaisevaa. Pienenä minusta oli ihanaa, kun äiti luki minulle. --"
(Georgia)


Muualla:

Griffiths, Elly: Muukalaisen päiväkirjat. Annelin lukuvinkit 14.3.2022



Helmet-lukuhaasteessa 2025:

3. päähenkilö nuorempi kuin minä
4. valvotaan yöllä
17. (yhdellä) päähenkilöllä lemmikkinä koira
23. pidän kirjan nimestä
24. laittomuuksia
30. hautajaiset
31. päähenkilölle ura on tärkeä
37. kirjailija on maasta jossa haluaisin käydä (aina uudestaan)
39. etsitään ratkaisua arvoitukseen
45. isä ja tytär







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...