Satunnainen ohilukija

Maahanmuuttajia Pariisissa R ue du Chat-qui-pêche nykyisin.   Kuvan käyttöoikeus  Kmlz   CC BY-SA 3.0 Jolán Foldes: Kalastavan kissan katu. Unkarinkielinen alkuteos  A halászó macska utcája. Suomennos Maijaliisa Auterinen. 2. p. Otava, 1937. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos! "Onko koti-ikävä tosiaan vaipunut uneen? Koti-ikävä ei milloinkaan nukahda. Se voi tyyntyä, rauhoittua, painua sielun pohjavirtoihin, siellä se loiskii ja solisee kuin maanalainen joki. Oletko milloinkaan asunut puron lähettyvillä? Oletko milloinkaan elänyt talossa, jossa dynamo on käynnissä? Silloin tiedät, että korva tottuu solinaan, tottuu talon rytmilliseen vavahteluun. Totut siihen niin, että lopulta et kuule sitä lainkaan. Elät vain edelleen, teet työsi, nouset ja menet nukkumaan, seuraat päivän viheliäistä kulkua etkä huomaa sydämesi syvää ja ankaraa sykintää." Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut -romaanin lukeminen sai minut muistelemaan kauan sitten lukemaani kirjaa, joka myös kertoi m...

Erkki Mutru: Vieras poika. Erään rouvan kertomus. 240 s. WSOY 1959. Päällys Heikki Paaer. Niin Risto oppi vähitellen kesästä sen, minkä me muut jo osasimme ja mitä me opetimme hänelle.//Kesä ei tule oikealla tavalla kenenkään ihmisen luo, ellei hän itse sitä joka hetki kutsu. Nuotio ei pala, teevesi ei kiehu, vene ei liiku, kukat eivät tule maljakoihin. Vain sytyttämällä, soutamalla, poimimalla ja pilkkomalla kasvaa kesä ihmiseen ja syntyy vuorovaikutuksen vihreä tunnelma, missä ihminen on osa kesää, osa aurinkoa, pilvipoutaa ja sadetta. Muutaman viikon lukutauon jälkeen tartuin itselleni täysin tuntemattoman kirjailijan Erkki Mutrun 50-luvun romaaniin, jonka olin tilannut Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta muun kirjatilauksen yhteydessä ihan pelkästään sen sympaattisen kannen perusteella. Hienon kannen on tehnyt kuvittaja ja graafikko Heikki Paaer. Kirja osoittautui sellaiseksi, etten laskenut sitä kädestäni ennen kuin se loppui. 50-luvulla ei käytetty kirjallisuudesta termiä feelgood,...

Elias Canetti: Marrakesin ääniä. Saksankielinen alkuteos: Die Stimmen von Marrakesch. Aufzeichnungen nach einer Reise, 1968. Suomentanut Esa Adrian. 118 s. Tammi 1998. 4. p. Ensimmäinen suomenkielinen painos 1981. Kirjat houkuttavat toisiin kirjoihin. Kun olin lukuhaastetta varten lukenut Aino Kallaksen matkakuvauksen Marokon lumoissa , minun alkoi tehdä mieleni palata myös Elias Canettin Marrakesin ääniin. Olin varma, että minulla on kirja jossakin hyllyssäni, mutta etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Vaikutti siltä, että kirjahyllyni ja kirjapinoni olivat jälleen ahmaisseet yhden viattoman niteen pohjattomaan kitaansa, ne tekevät sellaista joskus. Kirjaston kirjaa lukiessani tajusin, että olenkin luultavasti kuullut kirjaa luettavan radiossa enkä lukenut paperikirjana. Kuuntelemisen vaihtoehto ei heti juolahtanut mieleeni, koska muistan tutustuneeni kirjaan jo joskus 80-90 -luvuilla, jolloin en juuri kuuntelemista harrastanut. Kuunneltavaksi kirja sopii kuitenkin oikein hyvin. Sen kir...

Albert Camus: Sivullinen. Ranskankielinen alkuteos: L'Étranger, 1942. Suomennos Kalle Salo. 135 s. Otava Kompassisarja, 1970. 3. p. (Myöhempiä painoksia on olemassa.) Olisin tahtonut yrittää selittää hänelle ystävällisesti, melkein sydämeni pohjasta, että en milloinkaan ollut osannut tosissani mitään katua. Olin aina kokonaan kiinni siinä, mitä parhaillaan tapahtui, tässä päivässä tai huomisessa. Mutta siinä tilassa, mihin minut oli saatettu, en tietenkään voinut puhua kenellekään sellaiseen sävyyn. Minulla ei ollut oikeutta näyttää olevani sydämellinen, omaavani hyvää tahtoa. Ja koetin taas kuunnella, sillä yleinen syyttäjä rupesi puhumaan minun sielustani. Albert Camus'n pienoisromaani Sivullinen on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmankirjallisuuteen. Sen ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 80 vuotta ja suomennoksen ilmestymisestä 75 vuotta. Kirja ei ole juoniromaani. Juoni on yksinkertainen, ja se kerrotaan pääpiirteissään jo kirjan takakannessa: Algerissa asuva nu...

Helmi Krohn: Meri matkustaa. Koulutyttökertomus. Runsaasti kuvitettu. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1934. 112 s. Helmi Krohn (1871-1967) ei ole kovin näkyvä hahmo suomalaisen kirjallisuuden historiassa nykylukijan näkökulmasta. Hänet muistetaan ehkä lähinnä monista klassikkokäännöksistään ja lasten Hipsuvarvas-kirjoistaan. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut muitakin satuja, enimmäkseen jo unohtuneita nuortenkirjoja, romaaneja ja elämäkertoja ja toiminut sekä kustannustoimittajana että kirjallisuuskriitikkona ja päätoimittajana lastenlehti Pääskysessä sekä kulttuurilehti Valvojassa. Luonteeltaan hän on siis nykypäivän lukijalle enemmänkin kirjallisuuden harmaa eminenssi kuin kirjallinen tähti. Toisin kuin sisarensa Aino Kallas (1878-1956). Helmet-lukuhaasteessa on tänä vuonna kohta, joka edellyttää kahden samaan perheeseen tai sukuun kuuluvan kirjailijan teosten lukemista. Tämä muistutti mieleeni Krohnin perheen sisarukset. Jonkin aikaa asiaa tutkittuani ja mieleistäni lueskeltavaa sekä Hel...

Aino Kallas: Marokon lumoissa. Pieniä kirjeitä Marokosta. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1931. 173 s. 49 syväpainokuvaa. Ensimmäistä kertaa eteläisten, eksoottisten maailmojen kosketus, kuin enteenä, että olemme pääsemässä pitkiksi ajoiksi eroon Euroopasta. Lontoon pikajuna saapuu Southamptonin satamaan, ja tuokiossa vilisee asemasilta kirjavanaan Rotterdam Lloydin Indrapoera-laivan malaijimatruuseja, niinkuin olisi laivaruumasta äkkiä livahtanut esiin lauma kiilusilmäisiä, häärääviä ihmisrottia. Pienikasvuisia, hentojäsenisiä, pään ympäri kierrettynä kirjava huivi, hiljaisenhiipiviä liikkeissään, epätodellisia, ikään kuin metsän menninkäiset, avojaloin tai paulakengät jalassa. Kaksi tällaista lintukotolaista tarvitaan raahaamaan laivaan tavallisen kokoista käsimatkalaukkua. Aino Kallaksen matkakertomuksen avauskappale kertoo jo aika paljon kirjasta: kaukokaipuuta, eksotismin etsintää ja vähemmän hienotunteista eri maista tulevien ihmisten ihmettelyä. Ainoatakaan malaijinaista ei ole matka...

  J.L. Brisley: Tunnethan Milli-Mollin, WSOY 1953. (Alkuteos More of Milly-Molly-Mandy) Päällys Maija Karma, kuvitus tekijän. 88 s. J.L. Brisley: Milli-Molli tässä taas, WSOY 1956. Toinen painos. (Valikoima alkuteoksista Further Doings of Milly-Molly-Mandy ja Milly-Molly-Mandy Again) Suomentanut Elina Haavio-Mannila. Päällys Maija Karma, kuvitus tekijän. 88 s. J.L. Brisley: Pikkuinen Milli-Molli, WSOY 1965. Toinen painos. (Alkuteos Milly-Molly-Mandy Stories) Päällys Maija Karma, kuvitus tekijän. 92 s. Tipsu-kissan mielestä oli kauhean hauskaa, kun Milli-Molli sijasi vuoteensa lauantaiaamuisin. Se hyppäsi keskelle patjaa ja kyyristyi matalaksi; ja sitten Milli-Molli oli olevinaan niin kuin ei tietäisi, että Tipsu-kissa oli siellä ollenkaan. Ja sitten hän pöyhi tyynyjä ja mukiloi ja pyöritteli Tipsu-kissaa niiden mukana ja levitti lakanat ja huovat vuoteen yli ja oli yrittävinään tasoittaa muhkuraa, joka olikin Tipsu-kissa; ja Tipsu-kissa tuli ryömien esiin ja näytti kovin pörröiselt...