Satunnainen ohilukija

Yltäkylläisyyden puutostauti Screenshot äänikirjapalvelusta. Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei. Alkuteos Nei og atter nei, 2016. Suomentanut Sanna Manninen. Gummerus 2019. Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn " Aina pitää varautua pahimpaan . Tämä käsky oli juurtunut Ingridissä niin syvälle, etteivät siihen tepsineet järki eikä logiikka eivätkä myöskään hypnoosi tai psykoterapia, joita hän oli myös kokeillut. Ja aivan kuten hänen vanhempansa olivat kuolleet hänen maatessaan sängyssä, ihmisiä kuoli nytkin jatkuvalla syötöllä hänen maatessaan sängyssä, ja joka aamu hän luki katastrofeista ja onnettomuuksista, jotka olivat tapahtuneet yön aikana ja joiden estämiseksi hän ei ollut sormeaan liikauttanut." Keskiluokkainen elämäntapa saa eteensä peilin Nina Lykken  (1965 -) romaanissa. Hyvin toimeentulevat, mutta silti jonkin epämääräisen asian puuttumisesta kärsivät ihmiset näyttelevät pääroolia tarinassa, he vain eivät oikein tiedä, mikä se puuttuva asia on. Ingrid ja Jan ova...

Nainen kuplassaan Kirjan kansi Laurenz Bick. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marlen Haushofer: Väggen. Alkuteos Die Wand, 1963. Käännös ruotsiksi Rebecca Kjellberg. 255 s. Kansi Laurenz Bick. Jälkisanat Rebecca Kjellberg. Thorén & Lindskog 2014. Lahja ystävältä, kiitos. Suomennettu nimellä Seinä. "På grund av väggen var jag tvungen att börja ett helt nytt liv, men det som verkligen är viktigt för mig är samma saker som tidigare: födelse, död, årstider, växtlighet och förfall. Väggen är något som varken är levande eller dött; om sanningen ska fram bryr jag mig inte, och därför drömmer jag inte heller om den." Marlen Haushoferin (1920-1970) kulttiromaanin maineessa oleva Seinä vangitsee lukijansa seuraamaan naisen ja hänen kissansa, koiransa ja lehmänsä arkista elämää vuorilla. Kirja ottaa lukijansa yksinkertaisella, luonnonläheisellä ja arkisella kielellä; muistiinpanot, "selvitys", jota päähenkilö kirjoittaa, pitävät lukijan mielenkiinnon yllä hämmästyttävä...

Näkeminen Kansi Anna-Mari Tenhunen ja Eeva Karhu. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Ali Smith: Syksy. Alkuteos Autumn , 2016. Suomennos Kristiina Drews. Kannen suunnittelu Anna-Mari Tenhunen. Kannen kuva Eeva Karhu. 272 s. Ympäristöystävällinen paperi FSC. Kosmos 2022. Vuodenaikakvartetti 1. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Päivät ovat ihmeen leutoja. Kesä ei tunnu jääneen vielä kovin kauas taakse, ei oikeastaan, paitsi että päivästä lohkeaa vaivihkaa palanen, hämärän pitsi hiipii yhä lähemmäs kosteine helmoineen, kasvit käpertyvät tyynesti itseensä ja kaiken keskellä riippuvat hämähäkinseitteihin tiivistyneet pisarat."     Ali Smithin (1962 -) vuodenaikakvartetti alkaa syksystä. 101-vuotias Daniel nukkuu nukkumistaan hoitokodissa. Henkilökunta sanoo, että pitkät unijaksot enteilevät kuolemaa. Hänen vierellään Elisabeth, kolmissakymmenissä, lukee ja muistelee tapaamistaan lapsuuden naapurinsa kanssa. Daniel ja Elisabeth olivat ystäviä niin kuin ei...

Sisar Yö ja Sisar Päivä      Kirjan kansi Linn Henrichson Monika Fagerholm: Den amerikanska flickan. 489 s. Söderström 2004. Äänikirjan lukija Monika Fagerholm. Suomennos nimellä Amerikkalainen tyttö. Suomentanut Liisa Ryömä. Teos 2010. "Look what they've done to my song, ma!" "'Ingen kände min ros i världen utom jag.' Hon hade pratat så, med underlika ord. Hon hade varit en främling där, i Trakten. Den amerikanska flickan . Och han, han hade älskat henne." Monika Fagerholmin (1961 -) raikas kerronta avaa saaristolaiskuntaan sijoittuvan tarinan kertomalla lasten ja nuorten keskinäisistä suhteista. Seudulla kasvaneiden joukkoon ilmaantuu 60-luvun lopussa "amerikkalainen tyttö" Eddie, laululintu, joka poikkeaa muista heti alkuunsa. Ja heti alkuunsa tiedetään, että tarina ei pääty hyvin. Ihmissuhteet muodostavat verkostoja ja kerrostumia, joissa kolmen ja kahden henkilön kytkennät liittyvät toisiinsa vaihtelevin tavoin. Kolmesta tulee kaksi ja ka...

Isoäidin talossa Ágota Kristóf: Iso vihko. Alkuteos Le Grande Cahier , 1986. Suomentanut Anna Nordman. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. Tammi 2022. Ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi 1988. Keltainen kirjasto 531. Kaksoset-trilogian 1. osa. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Isoäidin talo on viiden minuutin kävelymatkan päässä Pienen Kaupungin laitimmaisista taloista. Sen takana on vain pölyinen tie, jonka puomi vähän matkan päässä katkaisee. Kauemmas on pääsy kielletty, siellä on sotilas vartiossa. Hänellä on konepistooli ja kiikari, sateella hän suojautuu vahtikojuun. Me tiedämme, että puomin toisella puolella, puiden kätkössä, on salainen sotilastukikohta ja tukikohdan takana raja ja toinen maa." Kaksoset Lucas ja Claus saapuvat itkevän äitinsä kanssa Suuresta Kaupungista isoäidin talolle. Äiti jättää heidät ja laatikollisen vaatteita isoäidille, jota pojat eivät tunne ennestään ollenkaan. Äiti haluaa lastensa säilyvän elossa sodasta ja vetoaa omaan äitiinsä,...

Mikä on totta? Ágota Kristóf: Todiste. Alkuteos La Preuve , 1988. Suomentanut Ville Keynäs. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. 192 s. Tammi, 2023. Keltainen kirjasto 537. Kaksoset-trilogian 2. osa. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. " - Saavuin eilen. Ensimmäiseksi menin katsomaan isoäidin taloa, mutta sitä ei enää ole. Sen paikalla on urheilukenttä. Tulin tänne siksi, että minun lapsuudessani tässä oli kirjakauppa. Tulimme usein tänne ostamaan paperia ja kyniä. Muistan vielä kauppiaankin. Kalpea, lihava mies. Hänet minä toivoin löytäväni täältä." Lucas palaa isoäidin talolle kaksoisveljensä ylitettyä salaa rajan. Hän elää talossa yksin, kunnes ottaa suojiinsa Yasminen, vammautuneen pojan yksin synnyttäneen äidin. Lucas kasvattaa poikaa kuin omaa lastaan. Edellisestä osasta ovat mukana myös mm kirjakauppias Victor ja puoluesihteeri Peter N., kumpikin tärkeässä roolissa. Lucas odottaa kaiken aikaa veljeään takaisin. Veljen lähtö on hänelle kuin oman ruumiin silpoutuminen, ...

Mitään löydettävää ei ole Agota Kristóf: Kolmas valhe. Alkuteos Le Troisième Mensonge , 1991. Käännös Ville Keynäs. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. 163 s. Tammi 2023. Keltainen kirjasto 542. Kaksoset-trilogia, 3. osa. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Ja se, joka nukkui pienen huoneen toisessa sängyssä, hengitti kanssani samassa tahdissa, veli jonka nimen luulen edelleen tietäväni, kuoliko hän, oliko häntä koskaan olemassa?" Päähenkilö on pidätettynä, koska hänen paperinsa eivät ole kunnossa. Hänellä ei ylipäätään ole mitään virallisia papereita:  "Vain ne paperiarkit, joita ostan kirjakaupasta." Päähenkilön, tai päähenkilöiden, tarina on uusi versio aikaisemmissa osissa kerrotuista tarinoista. Mies on viettänyt lapsuutensa vammautuneille lapsille tarkoitetussa laitoksessa, vailla mitään kontaktia perheeseensä. Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, hän on sairas ja tietää kuolevansa pian. Hän palaa entiseen kotikaupunkiinsa ja majoittuu hotelliin. Salaperäinen k...

Vaietut tarinat Kirjan päällys Laura Lyytinen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken. Alkuteos Tell me everything , 2024. Suomentanut Kristiina Rikman. Päällys Laura Lyytinen, alkuperäiskuvat Istockphoto. 333 s. Tammi 2026. Keltainen kirjasto 563. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tämä on tarina Bob Burgessista, pitkästä, tukevasta miehestä, joka asuu Mainessa Crosbyn kaupungissa, ja nyt hänestä puhuessamme hän on kuusikymmentäviisivuotias. Bob on suurisydäminen mies, mutta ei hän sitä itse tiedä. Meidän muiden lailla hän hän ei tunne itseään niin hyvin kuin kuin uskoo, eikä hän milloinkaan olisi voinut uskoa, että hänen elämässään olisi mitään kertomisen arvoista. Mutta kyllä siinä on, meidän kaikkien elämässä on." Lucy Barton ja Olive Kitteridge kertovat toisilleen tarinoita. Lucy Barton on pandemian jälkeen palannut asumaan yhdessä entisen miehensä Williamin kanssa Mainen Crosbyyn. Hän käy kävelyillä Bob Burgessin kanssa ja he usk...

Kun elämän on jatkuttava Kansi Piia Aho Terhi Heinon teoksen pohjalta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Laura Porola: Yövilkka. Kansikuva pohjaa Terhi Heinon teokseen Häkki . Kannen suunnittelu Piia Aho. 368 s. Otava 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Minua kuulustellaan jo sairaalassa, mutta sairaala ei ole totta, sairaala on turvapaikka. Makaan moottoroidussa sängyssä, ylös, alas, ylös, alas, ja vastailen turruttavan lääkeverhon takaa vierailevan poliisin oudolta tuntuviin kysymyksiin. Kuulustelun ajaksi pikkuveli kärrätään sängyssä toiseen huoneeseen. Johtuuko se siitä, että meidän tarinamme eivät saa vaikuttaa toisiinsa? Pikkuveli ei muista yöstä mitään, hän on sanonut niin minulle, mistähän he puhuvat poliisin kanssa." Laura Porola kuvaa kammottavassa ja kauniissa esikoisteoksessaan perhetragediaa. Sellaista, joista kirjoitetaan lehtien etusivuilla. Ensimmäiseksi kirjan avausluvussa saamme välähdyksen itse tapahtumasta, kuinka "Joku juoksee." Pak...