Tuomas Kyrö: Kirjoituskonevaras

Kuka nyt kirjailijaksi tahtoisi?

Kirjan graafinen suunnittelu Mika Tuominen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi

Tuomas Kyrö: Kirjoituskonevaras. 293 s. Graafinen suunnittelu Mika Tuominen. WSOY 2020

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

    "Kirja on paikannuslaite. Näet mistä tulet, kuka olet, mihin olet menossa, mikä on paikkasi tässä maailmassa, kuinka kaukana on erkanemiskaista ja milloin olet saapunut määränpäähän. Samaistut. Vieraannut. Naurat. Itket.

    Maailmassa, jossa presidentit tekevät vaikutuksen typeryydellään, kirjailijan on tehtävä vaikutus...

    ... ymmärryksellään."

Tuomas Kyrön (1974 -) teoksessa kuvaillaan kirjailijaksi kasvamista, luodaan ajankuvaa nuoruusvuosilta ja myöhemmiltäkin, mm koronavuosien eristyksestä. 

Lapsena Tuomas olisi halunnut olla mafioso. Tai jääkiekkoilija. Opettajan mihinkään kelpaamattomaksi leimaama poika osti ystävyyttä varastelemalla ja tekemällä kauppaa. Hän voitti kavereiden keskinäisen kilpailun siitä, kuka varastaisi tavaratalosta kalleimman ja turhimman esineen poimimalla mukaansa Olivetin kirjoituskoneen. Täydellisenä turhakkeena kone paiskattiin heti urotyön jälkeen junan ikkunasta ratapenkereelle. Sellaistahan käyttävät vain kirjailijat ja kuka nyt kirjailijaksi ryhtyisi? Ei ainakaan Yleisradion Radioteatterin johtajan ja kirjailija-kirjastonhoitajan poika.

Myöhemmin mieli kuitenkin muuttui, ja Kyrö käy kouluvierailuilla mielellään ja kertoo pojille kirjoittajan työstä ja kirjallisuudesta, ehkäpä noiden lapsuuden ja nuoruuden kokemustensa innostamana.

Lapsuuden ja nuoruuden kuvauksesta kasvaa kuva aikakaudesta, jolloin katsottiin urheilua, haaveiltiin Tiina Lillakista, pelattiin Commodore 64:ta, elokuvat nähtiin VHS:ltä, luettiin Korkeajännitystä ja teepaidassa luki KISS. Kuuluttiin samanmielisten heimoon, ja heimoeroja kirjan nimihenkilö pääsee havainnoimaan, kun perhe muuttaa pääkaupunkiseudulta kiekkokaupunki Hämeenlinnaan ja Tuomas aloittaa kansallissäveltäjän aikoinaan käymässä koulussa.

"Aloitin joskus romaania nimeltä Hämeen helvetti, mutta etäisyyttä ei ole vielä tarpeeksi. Initiaatioriitti on yhä kesken, terapia aloittamatta."

Sanoo nykyisin Janakkalassa asuva kirjailija.

Kyrö kirjoittaa napakasti, nautittavan itseironisesti. Havainnot ympäristöstä ja yhteiskunnasta osuvat maaliinsa, olipa kyse elämäntavoista, kirjallisuuspiireistä tai Pohjois-Karjalasta. Kehittyminen kirjailijana kulkee punaisena lankana kirjoituksissa ja sitä on mielenkiintoista seurata. Niukat tulot ja työhuonepula vaihtuvat vähitellen apurahoihin, stipendeihin ja kirjailijaresidenssiin Eeva Joenpellon talossa. 

Kirjailijan on oltava monialainen tullakseen toimeen kirjailijana, osattava laajentaa formaatista toiseen. Esiintymisen tv-panelistinakin Kyrö lukee kirjailijan töihin ja kuvaa hauskasti haparoivia ensiaskeleitaan siinä puuhassa.

Kyrö on kirjoittanut teostensa lisäksi niin pakinoita ja kolumneja kuin draamaakin. En ole lukenut hänen kolumnejaan tai pakinoitaan, mutta kirjassa on sen verran toistoa ja hajanaisuutta, että arvelisin sen koostuvan osittain eri lähteissä julkaistuista materiaaleista. Läpinäkyvyys näiden eri lähteissä julkaistujen tekstien osalta olisi ollut kiva juttu, eli olisi voinut kertoa, mistä kaikkialta kirjailijan monialaisuuden vaateen mukaiset tekstit ovat peräisin, se olisi ollut mielenkiintoista tietää. Ainakin osittain tämä toteutuukin: kirjailija mainitsee Pohjois-Karjalaa käsittelevässä jutussaan italialaisen lehden halunneen häneltä artikkelin tästä aiheesta. Lehti jää kuitenkin nimeämättä. Sen sijaan kirjailija kyllä mainitsee käyneensä Pohjois-Karjalassa yhtä monta kertaa kuin Milanossakin. Se ei kuitenkaan estä häntä kirjoittamasta aiheesta - kuka suomalainen nyt italialaista lehteä lukisi?

Mielensäpahoittajan fanit saavat tietenkin lukea kirjasta myös idolinsa synnystä ja esikuvasta sekä siitä, miten vanha kärttyisä ukko löytää näyttelijätulkitsijansa ja vie tekijänsä maailmalle.

Epäsuorasti Kyrö asemoi itsensä suomalaisten humoristien jatkumoon. Hän huomauttaa, että kriitikoilta ja tutkijoilta on innostuksessaan etsiä hänelle miehisen huumorin edustajia esikuviksi, jäänyt kokonaan huomaamatta hänen tärkeimmät esikuvansa, joiksi hän nimeää erityisesti Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen ja esim. Rosa Liksomin teokset.

Kirjan juttukokoelma on mukavaa ja oivaltavaa luettavaa. Paikannuslaite toimii.

"Punk-omakustanteiden tekijöistä tuli pienlehtien toimittajia. Sitten isompien lehtien toimittajia. Joistain tuli osa ylikansallisten yhtiöiden keskijohtoa. Jääkö blogistien heimo henkiin vai kuoleeko se sukupuuttoon, kun uudet sisällöt valtaavat elintilan ja tuovat mukanaan vieraat trendit? Väestöpyramidi on kääntynyt päälaelleen, kohta on mahdotonta myydä heille, joille aina on myyty eli 22 - 45-vuotiaille. Tulevaisuus on 83 - 107 -vuotiaiden heimoissa. #tekonivelet #vaipat #nostalgia. Suodatetut kuvat, kuulolaite korvassa nätisti kuin ruoka-annos lautasella. #eivinguenää #tästäkorvatykkää #kurkkaakuvat #leikkautakaihi."

Muualla:

Tuomas Kyrö: Kirjoituskonevaras. Kirjat kertovat 28.12.2020

Kirjoituskonevaras. Pieni suuri piiri (päiväys puuttuu)

Tuomas Kyrön kirjoituskonevaras on riemastuttava kirja kirjailijan elämästä: Mielensäpahoittaja löi ällikällä Hyvinkään kohdalla - lue arvio ja poiminnat. Mesta.net 26.8.2020

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

9. jääkiekkoilija

29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole aiemmin lukenut

45. kiusaamista