Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Lehmän lapsi

Kirjan kansi Piia Aho ja Mirella Mäkelä(kuvat Sutterstock ja Adobe Stock).
Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi

Pajtim Statovci. Lehmä synnyttää yöllä. Kannen suunnittelu Piia Aho ja Mirella Mäkelä. 277 s. Otava, 2024.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Herään ensimmäisenä sisaruksistani lehmän ammuntaan tai unesta jossa lehmä ammuu, enkä luota siihen missä olen vaikka kuulen isovanhempieni ja äitini keskustelevan ja kolistelevan talon toisessa päässä, on kirkas varhainen aamu ja hiivin ulos huoneesta, kukaan ei saa huomata minua, sillä tahdon nähdä lehmän, en odota enää sekuntiakaan."

Minun täytyi odottaa tähän asti, että uskaltauduin aloittamaan Pajtim Statovcin (1990-) vuoden 2024 Finlandia-palkitun romaanin Lehmä synnyttää yöllä. Kirjasta on kirjoitettu ja keskusteltu niin paljon, että halusin odottaa näiden taustaäänien hiukan hiljenevän. 

Heti alkuun on todettava, että kirjan nimen sanavalinnalle on tarinassa vahvat perustelut, jotka liittyvät kirjan ydinteemaan.

Romaanissa kirjailija kuvaa, millaista on tulla lapsena perheen mukana Suomeen sotivasta Kosovosta. Ennakkoluulot, vihamielisyys, kiusaaminen ja suoranainen väkivalta niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin jatkavat sitä väkivalta- ja julmuuskokemusta, mikä lapsilla on kotimaastaan pakenemiseen johtaneesta tilanteesta.

Koko perhe ja suku on eri tavoin pitkään jatkuneen julmuuden traumatisoimaa. Kotonakaan lapset eivät ole väkivallalta turvassa, vaikka vanhemmat yrittävätkin toimia lastensa parhaaksi. Kun isä päättää viedä katraansa uudelleen Kosovossa käymään, koska hänellä on siellä "bisneksiä", ei äidin isä, ukki, edes tervehdi tai puhu hänelle, koska pitää häntä mielenvikaisena perheensä vaaraan asettamisen vuoksi. 

Ukki onkin Kosovon todellisuudessa lasten maailman hallitsevin hahmo. Hän toteaa, että maat ovat hänen ja hän tekee niillä asuessaan mitä haluaa. Eli alistaa ja pahoinpitelee vaimoaan ja tyttäriään, komentelee poikiaan ja saa täysin hallitsemattomia vihanpuuskia, joiden vallassa hakkaa ja tuhoaa kaikkea ja kaikkia tielleen osuvia.

Päähenkilö Kujtim on herkkä ja pelokas pieni poika, jonka mielikuvitus saattaa antaa hänelle joskus turvaa, mutta myös luoda enemmän pelkoja kuin todellisuuskaan tarjoaa.

"Tuo pienin on tosi herkkä, purskahtelee itkuun milloin mistäkin, siitä ei kannata välittää, ja se on kova poika keksimään asioita päästään, et uskokaan miten taitavasti se valehtelee, se osaa saada tahtonsa läpi ja manipuloida kuin viheliäimmät naiset, ja se lukee ja kirjoittaakin jo mutta sääli että vain suomen kielellä, sillä kuvottavan kuuloisella metallisella, vihlovalla nuotilla, isäni kertoo isäisälleni kovin pettyneellä äänensävyllä, minkä panen pahakseni sillä vuosia vanhemmat isoveljeni eivät osaa vielä kunnolla lukea eivätkä kirjoittaa, eivät kummallakaan kielellä."

Kujtim palaa vierailulle Kosovoon isänsä sinne rakennuttamaan taloon noin kolmikymppisenä, äitinsä kanssa. Paluu nostaa jo aikaisemminkin mielenterveyttä itsetuhoisuuden rajoille horjuttaneet muistot esiin vieläkin konkreettisempina kuin aikaisemmin. Matkasta tulee vedenjakaja hänen aikaisemman elämänsä ja uuden elämän välillä. Uuden elämän, jossa menneisyyden kauhut on kohdattu.

Statovcin tyyli kirjoittaa onnistuu yhdistämään samaan aikaan brutaalia realismia ja fantasiaa, tavalla joka syventää reaalimaailman tapahtumia ja niiden merkitystä. Tulee myös selväksi, että ihmiselämässä voi olla kauhistuttavia tilanteita, joista mielikuvitus saattaa olla ainoa ulospääsy, ainoa suoja ja ainoa ase, johon tarttua. Ja että viha on nöyryytettyä hengissä pitävä voima, josta on vaikea irrottautua. Miksi pitäisi, kysyy Statovcin päähenkilö, ovatko alistetut ja väkivaltaa kohdanneet jotenkin tulleet velallisiksi anteeksiannon itseään väärin kohdelleille?

Statovci kuvaa sotatraumojen vaikutusta eri sukupolvissa ja myös sitä, ettei ihmisen julmaksi kehittyminen vaadi sotakokemuksia. Kirjan päähenkilö kohtaa suomalaisissa ylemmän keskiluokan lapsissa yhtä suurta julmuutta kuin ukissaankin, vain sillä erolla, että ukin ja isän väkivalta nousee hallitsemattomista väkivaltakokemuksista, mutta suomalaislasten - tai opettajan - väkivallalle ja nöyryyttämisen halulle on vaikea keksiä syytä.

Kirjan päähenkilö on homoseksuaalina vieras sekä entisessä kotimaassaan että Suomessa, jossa hän on alkuperänsä vuoksi kaksinkertaisesti vieras.

Lehmä, se synnyttävä, on päähenkilön turva ja ystävä ukin valtakunnassa. Maailman kaunein ja viisain, niin lempeä, että päähenkilö kokee olevansa lehmän lapsi. Siksi se, mitä tapahtuu lehmälle, on myös se, mikä muodostaa kirjan ytimen.

Kirja on samaan aikaan raaka ja lempeä, täynnä kaipausta pois elämää muistojen ja kokemusten kautta leimaavasta tuskasta, eikä tuo tuska jätä rauhaan silloinkaan, kun taistelut ympärillä taukoavat. Statovcin kieli, se kirjan päähenkilö-kirjailijan läheisten ihmettelemä suomen kieli, soi rytmikkäänä ja kahlitsemattomasti tässä tarinassa, joka on kirjailijan syntytarina.

Finlandian jo kaksi kertaa voittanut Statovci on Suomen kirjallisen taivaan kirkkaimpia ja kansainvälisesti tunnetuimpia tähtiä, eikä todellakaan syyttä.

"Monet minut tuntevat ajattelevat, äitini mukaan lukien, että nyt minulla on kaikki, olen tullut tarinani huippukohtaan, olen vapaa tekemään mitä tahdon, ihmisillä on tapana kääntyä puoleesi hädän hetkellä, äitini sanoo minulle usein, se on hyvä merkki, että osaa auttaa muita, mutta minä en osaa ajatella mitä minulla on, vain mitä minulla joskus oli, ja usein mietin, että tekisin mitä vain, en saadakseni olla lapsi taas - moni toivoo sitäkin, sellaiset jotka ovat saaneet avata liedon lapsuuden lahjan - vaan antaakseni lapsuuteni pois, sillä kaikesta huolimatta minusta tuntuu että olin onnellisempi silloin, aikana kun minulla ei ollut muuta kuin horjumaton luottamus siihen että kaikki minkä kuvittelin saattoi tapahtua oikeasti, kun mielelläni ei ollut rajoja eikä jumaluutta, ei vastuuntuntoa eikä tehtävää, sillä ei ollut järkeä eikä selityksiä, ja se rikkoi ja rakensi, tuhosi ja loi ja tappoi taas, se oli vimmainen ja kesti kaiken, enkä minä ollut kukaan ja minä olin kaikki, kotoisin jokaisesta maasta ja kaupungista ja minun nimeni oli kaikki maailman nimet, ja minä olin ihminen ja eläin ja haamu samaan aikaan ja kaikkialla kaiken aikaa, suuri ja suunnaton ja kaukana kaikista, yksin leijuva, yltäkylläinen planeetta."

Muualla:

Anna Hollingsworth: Pajtim Statovcin Finlandia-voittaja pakottaa lukijan katsomaan kohti - arvossa Lehmä synnyttää yöllä. Kulttuuritoimitus 27.11.2024

Kirsi: Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä. Levoton lukija 5.9.2024

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä. Jokke kirjanurkka 8.3.2026

Kirsi Ranin: Lehmä synnyttää yöllä - vavisuttava mestariteos. Kirstin Book Club 12.10.2024

Antti Majander: Pajtim Statovci on suomalaisen kirjallisuuden tähti, ja uutuus on väkevintä proosaa vuosiin. HS 5.9.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

8. ei rakastuta

18. kirja kuuluu useampaan eri genreen

25. matkakertomus (tavallaan)

29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

34. mennään piiloon

36. kirja, josta haluaisin keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen

42. sanoja tai lauseita toisella kielellä

45. kiusaamista