Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu

Painavia kysymyksiä

Kirjan kansi Ville Tietäväinen. Kuva kirjasta Ellen Karhulampi

Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu. 463 s. Kansi Ville Tietäväinen. Otava 2025.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Napsautan waldosormellani yhteyspainiketta. Kuulen kevyen naksahduksen ja Arenan ääniyhteysvalo muuttuu vihreästä punaiseksi, kun mikkini ja kuulokkeeni kytkeytyvät eri kaistalle.

    "Hei, sielu", sanon.

    "Haluatko nimittää minua sieluksi? sanoo tuttu, miellyttävä, androgyyninen koneääni.

    Minua huvittaa. Näköjään annan tällä keikalla kaikelle ja kaikille nimiä, ja itsehän AI sitä ehdotti.

    "Kyllä, haluan nimittää sinua Sieluksi."

Tulevaisuuteen sijoittuvan tarinan päähenkilöitä ovat Jane, joka toimii etätyönä avatarkuskina ja Melokuhle eli Melo, joka on Janen yhdysvaltalaisen työnantajayrityksen Avatararenan eettisen jaoston työntekijä. He ovat jo tutustuneet pelaajayhteisössä nimeltä Oortin pilven heimot, mutta tutustuvat "elokehossa" Janen tehtyä lumivyöryn uhrin pelastustehtävässä tunnepohjaisesta reagoinnista johtuvan virheen, jota Melo joutuu arvioimaan.

Jane siirretään virheensä vuoksi avustajaksi tieteellisiin tutkimustehtäviin paikkaan, joka palauttaa hänen mieleensä lapsuuden Suomessa. Paikka kuuluu ihmistoiminnalta planeetan vähäisen luonnon suojelemiseksi eristettyihin Alueisiin. Niillä on tarkoitus mahdollistaa eläinten häiritsemätön lajinmukainen elämä, erityisesti lintujen. Linnut on tapettu lähes sukupuuttoon, koska ne ovat joutuneet toisiaan seuraavien pandemioiden syntipukeiksi. Pandemioita aiheuttavat virusmuunnokset syntyvät eläinten tehotuotannon piirissä ja leviävät sieltä lintuihin, jotka toimivat sitten tartuntojen levittäjinä. Tämä on saanut monet ihmiset suorastaan vihaamaan lintuja ja hävittämään kaikki asuinalueensa linnut.

Alueiden perustamisen, kuten monen muunkin merkittävän yhteiskunnallisen hankkeen, takana on rouva Wang, satumaisen rikas nainen, joka pyrkii tuottamaan ja tukemaan ihmiskuntaa hyödyttäviä innovaatioita. Päähenkilöiden työpaikka, avatareja ja niiden kuljettajia leasaava Avatararena, on sekin yksi rouva Wangin omistamista kansainvälisistä suuryrityksistä.

Janen tehtävänä on hakea viiden vuoden aikana kertyneen luontohavaintomateriaalin sisältävä datapaketti suomalaisesta metsästä. Janen etäohjaaman robottimaisen, mutta etäaistimukset mahdollistavan avatarin on mahdollista liikkua Alueella, jolla luontoa ja sen eläimiä ei ole lupa häiritä millään tavoin. Alueella havaintoja kerännyt AI, tekoäly, toimii erikoisvalmisteisella säteettömällä teknologialla, koska teknologian luonnolle aiheuttaman mikrosäteilyn vaaroihin on alettu kiinnittää huomiota. Siksi valtava datapaketti on käytävä fyysisesti imuroimassa metsässä sijaitsevasta laitteesta. 

Pelastajansieluisen, avaruusavatarkuskin urasta haaveilevan Janen mielestä alkuun äärimmäisen ikävystyttävältä rangaistukselta vaikuttava tehtävä osoittautuukin kiehtovaksi, sillä luonnon tarkkailu ja erityisesti metsässä olevan laitteiston suojakapselin päällä hautovan äärimmäisen harvinaisen kirjosieppopariskunnan toimien seuraaminen vangitsevat hänen mielenkiintonsa.  

Jane huomaa, että vuosia yksinään metsässä könöttäneen laitteiston Lippaan sisältämä AI on koonnut ja analysoinut käsittämättömän määrän havaintoja eläinten käyttäytymisestä. Ja noihin havaintoihin sisältyy luonnontieteellinen sensaatio, jonka julkaisemiseksi tarkkailuhankkeen omistajayhtiö ei näytä datan saamisen jälkeen tekevän elettäkään. Miksi? Kysymys tuntuu eettisesti hyvin painavalta.

"Melonkuhle nyökkää ja hieroo leukaansa. 'Siksi minua on alkanut vaivata yhä pahemmin, että LONE vaikuttaa olevan aivan sormi suussa saamistaan tuloksista. Ehkä he odottivat vain ja ainoastaan raakadataa lintujen esiintymistiheydestä ja käytösmalleista, korkeintaan jotenkin karkeasti ryhmiteltyä ja luokiteltua, mutta saivatkin jotain paljon viimeistellympää ja perusteellisempaa. Ja sitten kun he sen saivat - varsinkin kun oli mahdollista, että tiedeyhteisö voisi paradigmaattisista syistä kyseenalaistaa tulokset - he yksinkertaisesti halusivat uskoa, että AI oli ottanut liikaa vapauksia. Tulkinnut päin seiniä jonkin huolimattomasti laaditun kehotteen, siitähän AI:t ovat surullisenkuuluisia.'"

Kirjan kerronnassa Janen ja Melon näkökulmat vaihtelevat. Lisäksi peliyhteisö Oortin pilven heimot esittelee toimintaansa ja historiaansa ja siinä samalla myös hiukan aikakauden teknologiaa ja sen kehittämisessä suurta roolia näyttelevää rouva Wangia. "Ääni toisaalta" pohtii ihmiskunnan luontosuhdetta ja simulaatioteoriaa. Äänessä vaikuttaisi olevan kirjailija itse, vai onko? Myös rouva Wang tulee kuvaan näkökulmahenkilönä teoksen loppupuolella.

Huolimatta laajoista pohdinnoista ja tietokirjamaisista referoinneista kirjan juoni pysyy hyvin kasassa ja jännitys kehittyy aste asteelta. Lukijan huomio seuraa tiiviisti mukana. Epäjohdonmukaisuudet tai historian muunnokset, joita pikkutarkka ja vähän vähemmänkin tarkka lukija saattaa havaita kirjaan luodussa maailmassa ja asetelmassa eivät haittaa juonen kulkua (pikemminkin ne mahdollistavat sen).

Kirja nousee suosikikseni Sinisalolta lukemieni kirjojen joukossa painavalla kysymyksenasettelullaan ja uskottavalla lähitulevaisuuden hahmottamisellaan. Siinä missä aikaisempi suosikkini Ennen päivänlaskua ei voi esittää kysymyksen ihmisen ja muunlajisten suhteesta ja kommunikaatiomahdollisuuksista runollisen tiiviinä, vertauskuvallisena kertomuksena, Joutsenlaulu tuo mukaan laajat pohdinnat "luomakunnan kruunun" kuvitellusta asemasta ja muunlajisten kognitiosta ja viestinnästä samoin kuin ylipäätään todellisuutemme luonteestakin. Jälkimmäistä seikkaa pohtii kirjassa "Ääni toisaalta" vähän silmäniskumaisestikin - mitä jos joku meitä älyllisesti huomattavasti kehittyneempi entiteetti suhtautuisi meihin samoin kuin me muuhun planeettamme elämään?

Vaikka puhuin aikaisemmin jännityksen tiivistymisestä, kirja ei ole varsinaisesti jännitystarina. Silti juonessa on sen verran jännityselementtejä, että sellaisenakin sitä voi lukea. Jännityselementit kantavat tarinaa eteenpäin ja siinä samalla myös tarinaa tukevat laajat pohdinnat saavat merkityksensä. 

Teos on vahva kannanotto luonnon ja maapalloa kanssamme asuttavien elävien olentojen puolesta. Loppupuolella kantaaottavuus ja julistavuus ehkä ottavat hieman suhteettomasti tilaa, mutta itseäni se ei häirinnyt, olenhan kaikesta samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Kukapa yhtään ajatteleva lukija ei olisi.

Ville Tietäväisen kansi tuo oivaltavasti esiin ja yhdistää kirjan teemoja ja tasoja.

Viime aikoina lukemistani romaaneista tällä teoksella on eniten yhteistä Marissa Rasi-Koskisen Kesuuran kanssa, jossa pohditaan saman sävyisesti ihmisen suhdetta planeettamme muihin elollisiin, ja myös sitä, miten teknologiamme tätä heijastelee. 

Aikaisempi blogiarvioni Johanna Sinisalon romaanista Ukkoshuilu.

    "Vain meillä on kieli, vain meillä on tietoisuus, vain meillä on tunteet, vain meillä on päättelykyky, me hoemme kun nostamme kanankoiven huulillemme.

     Kaukoputki on asetettu eteemme, mutta mikään ei saa meitä kurkistamaan siihen."

"--- kielellinen taso on alkanut jäsentää maailmaamme niin, että se on myös johtanut meitä väheksymään tai olemaan kerta kaikkiaan ajattelematta niitä kaikkia muita aisteja, jotka voisivat olla toisille lajeille keskeisempiä ympäristön havainnoinnissa, analysoinnissa ja - kuinkas muuta - kommunikoinnissa."

Muualla:

Kirsi Ranin: Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu - ihmiskuntaa suurempi romaani. Kirsin Book Club 6.11.2015 (sisältää aika paljon sisältöpaljastuksia)

Marja Heinonen: Muistutus ihmisluonnon ahneudesta ja itsekeskeisyydestä - arviossa Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu. Kulttuuritoimitus 18.1.2026

Johanna Sinisalon tulevaisuustarina kysyy oleellisia asioita meiltä kaikilta. Yle Areena 21.11.2025

Arla Kanerva: Voimmeko oppia ymmärtämään muita eläimiä, kysyy Johanna Sinisalon romaani. HS 5.9.2025 (tilaajille)

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

5. kirjassa on jälkisanat

11. 400-500 sivua

14. robotti, drooni tai muu vastaava laite (löytyy robotteja ja drooneja, mutta myös kehittyneempää avatar-teknologiaa)

15. kannessa ja nimessä on lintu

26. sateenkaarikirja, jossa onnellinen loppu

34. mennään piiloon

36. kirja josta haluaisin keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen

38. keräillään jotain

43. uusin kirja (yhdeltä) lempikirjailijaltani