Hankaluuksien synnystä
Sanojen etymologian ohella kirjasta saadaan lukea Saarikiven usein itseironisia ja hyperbolisia kuvauksia elämästään eli hänen sanojensa elinympäristöstä. Jonkun toisen sanoilla ympäristö olisi tietysti erilainen. Kielitieteellisistä pohdinnoista siirrytään vilkkaasti poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän pohdintaan ja Saarikiven mielipiteisiin ajankohtaisista asioista.
Pidän Saarikiven henkilökohtaisesta otteesta ja tavasta, jolla hän asettaa itsensä alttiiksi, vaikka hän asenteellaan ja mielipiteillään päätyykin poliittisesti epäkorrektin ihmisen maineeseen. Se ei aina ole (pelkästään) huono asia. Hänen ajattelutavassaan on myös paljon sellaista positiivisuutta, joka kaihtaa kaikenlaista positiivisuus- ja hyvesignalointia ja nousee yksinkertaisesta elämän arvostuksesta.
Kuten aikaisempi esimerkkiluetteloni käsitellyistä sanoista kertoo, iso osa kirjaa käsittelee sanoja, jotka koetaan tavalla tai toisella vaikeimmiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa. Saarikivi puhuu sanojen polarisoitumisesta ja toisaalta jähmettymisestä nykyaikana.
"-- poliittiset ideologiat kuten uskonnot, ovat tietynlaiseen kieleen ja sanastoon suostumista ja sen omaksumista. Mutta kuten uskontojenkin tapauksessa on toisaalla aina ihmisiä, jotka vaativat maailmasta puhumiseen aivan toisia sanoja. Ihmisyhteisöjen elämä on jatkuvaa kiistaa sanoista, keskustelua tai neuvottelua siitä, miten asioita havaitaan, nimetään ja miten niihin viitataan. Samalla sanojen avulla luodaan - usein aivan huomaamatta - monia asioita, joita ei ole aikaisemmin huomattu olevan olemassakaan, eikä ehkä olisikaan, jos käytetty sanasto olisi toisenlainen."
En oikein pysty olemaan näkemättä hänen perustelujaan 'väestönvaihto'-käsitteen neutraaliudesta käsitteen normalisoimisena ja arvopesuna. Väestöhän vaihtuu kaiken aikaa, se on totuus, ja väestönvaihtoja on tapahtunut kautta historian, toteaa Saarikivi - kyllä, mutta siihen tällä sanalla ei kuitenkaan poliittisessa retoriikassa viitata, vaan uhkakuviin "alkuperäisväestön" syrjäyttävän muuttoliikkeen jossakin olemassa olevasta agendasta. Kaikkea muutakin perussuomalaisten poliitikkojen viestintää voidaan Saarikiven silmin katsoa 'suvaiten' erilaista kielenkäyttöä ja muistaen sanojen tilannesidonnaisuus. Sanat kun voivat eri tilanteissa merkitä aivan eri asioita. Jopa sellainenkin sana kuin 'tappaa'. Sanoo Saarikivi.
Kirjailija kertookin saaneensa tämän suuntaisista pohdinnoistaan pilkkanimen Persukivi, minkä mainitsee tuottaneen itselleen huvia. Kirjoittajanluonteelleen ominaisesti hän kuitenkin Halla-ahon nimen merkityksiä pohtiessaan kiinnittää huomiota 'halla' -sanaan balttilaisena lainasanana kielessämme, ns. subtraalilainana, jotka on saatu suomen kieleen balttilaisten vaihtaessa kielensä suomalis-ugrilaisiksi. "-- siinä hötäkässä sitten saatiin niitä arjalaisia geenejäkin!" Lisää saarikivimaista irvailua Halla-ahon, entisen opiskelukaverin ja kirkkoslaavin opettajan, poliittiselle ohjelmalle:
"Ihmettelen, että vaikka olet tehnyt elämässäsi ennen poliittista uraasi vain kaikenlaisia näennäisen hyödyttömiä asioita kuten soittanut heviä ja opiskellut muinaiskieliä, olet kirjoittanut blogissasi, että yhteiskunnan pitää arvioida sinne saapuvien ihmisten hyöty."
Kirjailija listaa pitkän joukon puolueita ja ismejä, joita hän ei kannata, ja ehkäpä hän on syystä havainnut tämän tarpeelliseksi kontekstiksi liittää kirjoituksiinsa.
Minusta Saarikiven sanastus poliittista asennoitumista kuvaavien sanojen parissa on periaatteessa antoisaa. Mitkä sanat tai käsitteet riittävät jo yksinään kuvaamaan niitä käyttävän henkilön aatteellista ja yhteiskunnallista asemaa? 'Intersektionaalinen feminismi' ja 'kestävyysvaje' esimerkiksi, Saarikiven mielestä. Mutta edistetäänkö tällaisilla jaotteluilla ymmärrystä vai lisätäänkö ennakkoluuloja, se minua lukiessani askarrutti eniten. Että joidenkin käsitteiden, otetaan vaikkapa 'ihmisoikeudet' (oma sanavalintani) käyttöä voidaan pitää leimana tietyn ryhmäidentiteetin omaamisesta... Näinhän juuri tehdään, mutta Saarikiven kirjasta ei ihan ainakaan minulle asti välity, kuinka haitallisesta ilmiöstä ajattelussa ja ajatusten ilmaisemisessa on kyse, kun jokin yksittäinen sana saattaa toimia kuin painonappina, joka käynnistää automaattireaktion. Näihin reaktioihin olisi voinut pureutua vähän terävämminkin.
'Intersektuaalista feminismiä' tai 'toksista maskuliinisuutta' Saarikivi ei osta termeinä, koska feministit ymmärtävät vallan liian yksiulotteisesti ja koska kaikki maskuliinisuus ei ole toksista. Silti hän (tietenkin) muotoilee ajatuksia siitä, mitä toksiseen feminiinisyyteen kuuluisi, ja minä olen valmis ostamaan hänen kuvailunsa. Kuitenkin minusta, kuten varmaan joistakuista muistakin, Saarikiven perustelut ontuvat, sillä intersektuaalinen feminismi keskittyy epätasa-arvon ilmentymiin, ei vallan analyysiin, ja toksinen adjektiivina kuvaa ongelmia luovaa muotoa maskuliinisuudesta, ei koko maskuliinisuuden luonnetta, kuten jo kieliopillisestikin on helppo ymmärtää. Omalla tavallaan Saarikiven pohdinnat toki valottavat näitä käsitteitä ja niiden kuvaamia asioita, niin kuin niiden synnyttämiä reaktioitakin.
Saarikivi on niin kekseliäs sanojen pyörittäjä, että väliin etymologioiden etymologisuuskin vähän epäilyttää. Mutta muistaa täytyy, että etymologin työmenetelmänä hänen sanojen alkuperää selvittäessään on äännehistoriallinen vertailu ja rekonstruktio saman kielen eri aikakausien ja muidenkin kielihistoriallisesti läheisten tai toistensa kanssa tekemisissä olleiden kielten sanastojen välillä. Tämähän toki tarjoaa mielleyhtymillekin tilaa.
Tosikkomaisuudesta Saarikiven kirjoitustyyliä ei oikein voi syyttää, vaikkakin se on usein julistavaa ja mahtipontista. Kun se toisaalta on myös oivaltavaa, avointa ja ainakin ajoittain kieltämättömän hauskaa sekä pohjautuu kirjoittajan kiistämättömään kielitieteelliseen asiantuntijuuteen, jää lukijan tehtäväksi luovia kirjoittajan väitteiden keskellä omaa tietään ja kiittää tönäisyistä.
Kirjan uusiin painoksiin voisi tehdä faktantarkistusta. Esimerkki. Lukemani kirja on vuoden 2023 (2.) painos. Siinä Saarikivi kirjoittaa otsikon "Uni, unohdus" alla:
"Koponen ja Baltzar saivat oikeudesta vapauttavat tuomiot, mutta kuka vapauttaa heidät siitä maineen tahraamisesta, jonka lehdet ovat tehneet? Oikeudellinen syyttömyystuomio tarkoittaa, että asia pitäisi unohtaa, kärsitty rangaistus samoin. Mutta miten unohtaa ihanan inhottavat, tirkistelyn ja läheisyyslöyhkän pullistamat mädäntyvän yksityiselämän muistot, joilla meille myytiin lehtiä? Siinä auttaa vain kova tahto olla pehmeä ja antaa anteeksi."
Kirjan kirjoitusaikaan Veijo Baltzarin oikeuskäsittely oli kuitenkin kesken. Myöhemmin hovioikeus tuomitsi Baltzarin 1 vuoden ja 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Baltzar menetti myös kulttuurineuvoksen arvonimensä. Nykyinen perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koponen puolestaan tuomittiin päiväsakkoihin luvattomasta rahankeruusta.
Tämäntyyppiset epätäsmällisyydet heikentävät kirjan argumentaatiota - mikäli Saarikiven sanankäyttöä haluaa argumentaationa katsoa. Mutta sanat vapauttavat: kolumni on oikein hyvä käsite kuvaamaan räväkkää, osittain liioiteltua ja kärjistävää kirjoitusta, jonka tarkoituksena on herättää reaktioita.
"Voi kysyä, onko maailma valmis demokratiaan paljaana, avoimena ja laimentamattomana - siten, että poliitikot todellakin valitaan kansansuosion pohjalta ilman puoluejärjestelmän filtteriä - tai niillä tuntemattomilla suotimilla, joita Sokerivuori- tai Myskipussimies tarjoavat? Olemmeko valmiita maailmaan, jossa ajatukset leviävät vapaasti ilman faktantarkistusta, toimitusten, virkakunnan ja puoluevaltuustojen makutuomareita?
Olimme tai emme, tähän suuntaan ollaan menossa."
Muualla:
Jukka Ahtela: Janne Saarikivi avaa Hankalat sanat -kirjassaan näkymiä sanojen taustoihin, käyttäjiin ja käyttötilanteisiin. Kulttuuritoimitus 8.1.2024
Pertti Nyberg: Kirja-arvio: Saako sanaa väestönvaihto käyttää? Janne Saarikivi: Hankalat sanat. MTV Uutiset 9.12.2024
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
35. lyhyet luvut
36. kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
37. liittyy radioon tai televisioon (median kielenkäyttö)
42. sanoja tai lauseita toisella kielellä
Kommentit
Lähetä kommentti