Satunnainen ohilukija

Rasismista, kaunistelematta Kirjan kansi Markko Taina. Valokuva Ellen Karhulampi Toni Morrison: Toiseuden synty - rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta. Alkuteos The Origin of Others, 2017. Suom. Koko Hubara ja Astrid Swan. Esipuhe Ta-Nehisi Coates, jälkisanat suomentajat. Kansi Markko Taina, kannen valokuva Timothy Greenfield Sanders, 120 s. Tammi, Keltainen kirjasto 513, 2020. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Tämä pieni kirjanen sisältää vajaat sata sivua käsittävät kuusi luentoa, jotka Toni Morrison piti Harvardin yliopistossa vuonna 2016. Luentosarjan aiheena oli osallisuus kirjallisuudessa ja Toni Morrisonin näkökulmana aiheeseen oli rotu. Morrison on kirjallisessa tuotannossaan toistuvasti käsitellyt rotuun ja sen käsitteen syntyyn liittyviä teemoja.  Teoksessa on myös Vesitanssija -teoksestaan Suomessa tunnetuksi tulleen aktivistin, journalistin ja kirjailijan Ta-Nehisi Coatesin esipuhe, jossa hän kehystää Morrisonin luentojen merkitystä  Ronald Trumpin (ensimm...

Miten perheen ääriviivat piirtyvät Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Carmen R. Balit. Bryan Washington: Mitä meistä jää. (Englanninkielinen alkuteos Memorial, 2020) Suomennos Aleksi Milonoff. Kansi Carmen R. Balit. 321 s. Otava 2021. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Meistä oli muodostunut pikkuruinen tähti naapuruston galaksiin. Olin pari kertaa halunnut puhkaista kuplamme, mutta en kovin tosissani. Tällaista elämäni vain oli nyt. Olin kohdannut pahempiakin asioita. Esimerkiksi vanhempani. Ja nyt Benin jalat lepäsivät vatsani päällä. Hän hieroi hajamielisesti hiuksiani. Selitä vielä se taustajuttu, sanoin. Etkö tajua sitä, Ben kysyi. Tajuan. Mutta haluan kuulla, kun kerrot sen. Jotain tapahtuu, ja sitten sen ympärillä tapahtuu muita asioita. Ne ovat ihan yhtä tärkeitä kuin se varsinainen tapahtuma. Mutta tapahtuma on silti tärkeä. Itsenäinen hetki. Totta kai, Ben sanoi. Mutta se menee ohi. Ja kaikki näyttäytyy uudessa valossa. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, et ole enää...

Petoksen lasinkeveä fasadi Emily St. John Mandel: Lasihotelli. Englanninkielinen alkuteos The Glass Hotel 2020. Suomennos Aleksi Milonoff. Kansi: Anna Makkonen. 321 s. Tammen keltainen kirjasto 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "-- eikä ihminen ole välttämättä läpeensä paha, niin vakuuttelimme myöhemmin itsellemme, vaikka hän ummistaa silmänsä joiltakin asioilta - ja jopa aktiivisesti osallistuu joihinkin toisiin - jos hän ei ole yksin vastuussa niistä --" Joukko ihmisiä, joiden kohtalot sitoo yhteen mahtava miljardiluokan pyramidihuijaus ja finanssikriisi. Huijaus, jolla on todellinen esikuvansa Bernard L. Madoffin  investointipankin vuonna 2008 paljastuneessa pyramidihuijauksessa. Jonathan Alkaitis omistaa oudonkauniin luksushotellin keskellä ei-mitään Kanadassa. Hotelliin pääsee vain vuoroveneellä ja se tarjoaa luonnonläheisyyttä ilman luonnossa rämpimistä sekä erityisen kokemuksen ajan ulkopuolelle pääsystä. Kirjan mittaan hotellista tulee eräänlainen symboli su...

Kenelle runoilijan perintö kuuluu? Vappu Kannas: Kimalaisten kirja. 382 s. Kannen suunnittelu Laura Noponen. S&S Kustannus 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Ei tarvitse olla Huone - Kummitellakseen - Ei tarvitse olla Talo - Aivot täynnä Käytäviä - ylittäen - Aineellisen P aikan - " (Emily Dickinson, suom. V appu K ann as) Tartuin Vappu Kannaksen Kimalaisten kirjaan hieman samoin tuntein kuin aikaisemmin Johanna Venhon Syyskirjaan : itselleni hyvin läheisen kirjailijan henkilöhahmosta kirjoitettu tarina on aina vaarassa muodostua suureksi pettymykseksi. Salaperäinen, erakoitunut ja runoilijana paljon aikaansa edellä ollut  Emily Dickinson on ollut vuosikymmeniä yksi lempirunoilijoistani. Hänen tuotantonsa raikkaus ja rohkea omalakisuus ovat ilahduttaneet ja rohkaisseet minua läpi vuosien ja myös monien kipeiden elämäntapahtumien. Mieluiten olen tutustunut hänen henkilöönsä vain hänen runojensa ja julkaistujen kirjeidensä välityksellä....

Ykseys moninaisuudessa Kuva: Ellen Karhulampi. Emezin romaanin kanssa kuvassa patsas, tekijä Jorma Laine. Akwaeke Emezi: Makeaa vettä (Freshwater, 2018). 232 s. Suom. Sari Karhulahti. Kansi Ulla Donner. Kosmos 2021. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset! "Kun jumalat puhuvat, salakuuntelijat kuuroutuvat." Nigerialaistaustaisen Yhdysvalloissa nykyisin asuvan Akwaeke Emezin  esikoisromaani Makeaa vettä  on ollut arvostelumenestys, eikä ihme. Kirja on asetelmaltaan poikkeuksellinen ja Emezin kerrontatyyli vahvaa ja syvästi omaperäistä. Hän rakentaa kirjassaan varmaotteisesti oman todellisuuden, johon lukija uskaltautuu sisälle lähes epäröiden, mutta samalla viehättyen.  Kyseessä ei ole kovin kaunis kertomus, vaan pikemminkin tarina täynnä kärsimystä. Kirja kuvaa henkien valtaaman Adan elämää lähtien hänen syntymästään, jolloin jotakin menee vikaan. Todellisuuksien väliset portit, joiden kuuluisi sulkeutua lapsen synnyttyä maailmaan, eivät sulkeudukaan, ja niiden kautta Ada...

Mitä oravat ennustavat Kuva: Ellen Karhulampi Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. (Alkuteos: Les écureuils de Central Park sont tristes le lundi, 2010) Bazar 2014. Suomentanut Lotta Toivanen. 922 s. Eläintrilogia, 3. osa. Kannen kuva: Getty Images, suomenkielinen kansi Satu Kontinen. Haluan hänen tietävän, ettei hän elänyt sitä seikkailua turhaan, että se nosti minut Landesin rannikon vesistä, että se voi pelastaa muitakin. Niitä jotka eivät uskalla, jotka pelkäävät, niitä joille hoetaan kaiket päivät, että turha            toivo. Koska niinhän meille sanotaan? Haaveilijoille ivaillaan, heitä sätitään, heitä suomitaan, todellisuus tuodaan heidän nenänsä eteen, heille toitotetaan että elämä on rumaa, surkeaa, ettei tulevaisuutta ole, ei sijaa toivolle. Ja heitä    taputetaan päähän ja varmistetaan että he ottavat opikseen. Tartun kirjaan, jolla on ihastuttava nimi ja kansi. Se on liki tuhatsivuinen ja kol...

Emily St. John Mandel: Asema 11. (Alkuteos Station Eleven, 2014) Suomennos Aleksi Milonoff. Kuvitus Anna Makkonen. 394 s. WSOY Keltainen kirjasto, 2022. Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn. "Tarkoitan vain sitä", Dieter sanoi, kun St. Deborah by the Waterista oli matkattu kaksitoista tuntia, "että etuvaunun sitaatti olisi paljon syvällisempi, jos se ei olisi Star Trekistä." Hän käveli Kirstenin ja Augustin vieressä. // Selviytyminen ei riitä. Kirsten oli tatuoinut sanat viisitoistavuotiaana vasempaan kyynärvarteensa ja kiistellyt niistä Dieterin kanssa suunnilleen siitä lähtien. Vähään aikaan minkään kirjan lukeminen ei ole saanut minua näkemään ja tajuamaan tämänhetkisen elämäni ihmeellisyyttä niin kuin Emily St. John Mandelin Asema 11.  Alun perin vuonna 2014 julkaistu ja tänä vuonna suomeksi ilmestynyt kirja tuntuu ennustavan koronapandemian ja se tarkastelee pandemian toteutumista kauhuskenaarion näkökulmasta. Kirjassa kuvattu uusi sikainfluenssan muunnos on k...

  Ann Patchett: Hollantilainen talo (Alkuteos: The Dutch House, 2019) WSOY, 2021. Suomennos: Laura Jänisniemi. 343 s. Kannen maalaus: Noah Saterstrom. Äänikirjan lukija: Santeri Kinnunen Kuolevatko talot koskaan suruun? Olin melko varma, että Hollantilainen talo osoittautuisi pettymykseksi, kuten usein kirjat, joista on kuullut etukäteen paljon kehuja. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kirja teki vaikutuksen hyvänä lukuromaanina, jonka lopettaminen oli hiukan haikeaa. Tarina, joka pitää sisällään kuvaamansa perheen kolmen sukupolven elämänvaiheet, on ensi sijassa kertomus Philadelphiassa sijaitsevasta talosta, jossa perhe asuu osan elämästään ja on sitä seuraavan ajan pääsemättömissä taloon liittyvistä muistoistaan. Talo on kaunis, tai hirveä, riippuen siitä kenen näkökulmasta on kyse. Se on arvokas arkkitehtoninen helmi tai pröystäilevä ja liian suuri tavallisen perheen taloksi. Juonen keskiössä ovat veli ja sisar, Danny ja Maeve, joiden isä antaa talon lahjaksi nuorelle vaimolleen....

  Kuva: Ellen Karhulampi Paul Harding: Kilkuttajat (Alkuteos: Tinkers, 2009). ntamo 2021. 183 s. Suomentaja: Vesa Pynttäri. Sisältää kääntäjän kirjoittamat Jälkisanat. Ulkoasu ja kansi: Göran de Kopior. -- ehkä isäni katoaminen tapahtui siksi, että hän tajusi asioiden olevan näin: Hyvä tavaton, minut on tehty planeetoista ja puusta, timanteista ja appelsiininkuorista, nyt ja silloin, tässä ja siellä, rauta minun veressäni oli muinoin roomalainen auranterä, nylkekää päänahkani ja nähkää, miten kalloani peittää kaiverrus entisaikain merimieheltä, joka ei olisi ikinä edes voinut kuvitella työstävänsä minun kalloani -- Ensivaikutelma Paul Hardingin romaanista on sen omintakeinen tyyli ja rytmitys - kertojan aistittavissa oleva puheääni ja hengitys. Havainnot, aistimukset ja muistot sekoittuvat niin, että muistojen havainnot nousevat vahvimmiksi, puhkaisevat tekstin kalvon ja levittäytyvät lukijan ympärille kaikkiin aisteihin. Mies, George, tekee kuolemaa. Hän muistelee elämäänsä, isää...