Bryan Washington: Mitä meistä jää

Miten perheen ääriviivat piirtyvät

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Carmen R. Balit.

Bryan Washington: Mitä meistä jää. (Englanninkielinen alkuteos Memorial, 2020) Suomennos Aleksi Milonoff. Kansi Carmen R. Balit. 321 s. Otava 2021.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Meistä oli muodostunut pikkuruinen tähti naapuruston galaksiin. Olin pari kertaa halunnut puhkaista kuplamme, mutta en kovin tosissani. Tällaista elämäni vain oli nyt.

Olin kohdannut pahempiakin asioita.

Esimerkiksi vanhempani.

Ja nyt Benin jalat lepäsivät vatsani päällä. Hän hieroi hajamielisesti hiuksiani.

Selitä vielä se taustajuttu, sanoin.

Etkö tajua sitä, Ben kysyi.

Tajuan. Mutta haluan kuulla, kun kerrot sen.

Jotain tapahtuu, ja sitten sen ympärillä tapahtuu muita asioita. Ne ovat ihan yhtä tärkeitä kuin se varsinainen tapahtuma.

Mutta tapahtuma on silti tärkeä. Itsenäinen hetki.

Totta kai, Ben sanoi. Mutta se menee ohi. Ja kaikki näyttäytyy uudessa valossa. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, et ole enää edes sama ihminen. Hetkestä tulee historiaa. Yksittäinen hetki. Periaatteessa sitä vain katsoo eri näkökulmasta."

Benin ja Miken liitto rakoilee. Asiaa ei helpota se, että kumpikin on etääntynyt lapsuuden perheestään, mutta joutuu samanaikaisesti ottamaan askeleita uudelleen lähentymistä kohti. Mike saa kuulla Japanissa asuvan isänsä Eijun sairastuneen vakavasti ja hän matkustaa Osakaan ollakseen lähellä isäänsä tämän viimeisinä aikoina. Samaan aikaan kuitenkin Miken eronnut äiti Mitsuko matkustaa poikansa luo Texasiin. Hän ei ole järin ihastunut saadessaan huomata, että hänen poikansa on matkustamassa pois ja poikansa tapaamisen sijaan hänestä tuleekin itselleen entuudestaan täysin tuntemattoman Benin kämppäkaveri. Ben puolestaan jää tutustumaan Miken äitiin, mutta joutuu myös alkamaan pitää huolta isästään, jonka alkoholismi on pahentunut.

Arki kuitenkin jatkuu. Ben käy työssä erityislasten hoitokodissa. Mike huomaa työskentelevänsä isänsä omistamassa baarissa yhdessä isänsä kanssa, sillä isä ei ota kuuleviin korviinsa lääkärinsä tai poikansa kehotuksia sulkea baari terminaalivaihetta lähenevän sairautensa vuoksi, vaikka tuskin pysyy jaloillaan.

Näkökulma vuorottelee Miken ja Benin kokemusten välillä. Kirja on vakavista aihepiireistään huolimatta mukavaa nuorten päähenkilöidensä arjen kuvausta, jota sujuva, luonteva dialogi kuljettaa eteenpäin. Paitsi eri ikäpolvien kohtaamista, kirjassa kuvataan myös kulttuurien kohtaamista tekemättä asiasta kovin suurta numeroa. Japanilaisuus ja valkoinen ja musta amerikkalaisuus äärimmäisen monikulttuurisessa Houstonissa. Vähemmistöasema milloin mistäkin syystä. Elämän lähtökohtien vaikutus vielä aikuisiälläkin. Nämä ovat kirjan teemoja.

Katkenneet siteet loitontuneisiin lapsuudenkoteihin solmiutuvat poikkeustilanteessa vähitellen uudestaan, ja uusia siteitä syntyy. Erityisesti Benin ja Mitsukon tutustumista yli sukupolvi- ja kulttuurirajojen sekä seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvien ennakkoluulojen on mielenkiintoista ja koskettavaa seurata. Samat käsittelemättömät asiat nousevat esiin Benin perheen yhteydessä. Molemmat nuoret miehet ovat tulleet jossain vaiheessa perheensä hylkäämiksi ja ottaneet siksi myös itse etäisyyttä.

Kirjan tunnelma ja ihmiskuvaus on lämmintä, arjen huumorin maustamaa. Washington on hyvä ihmiskuvaaja, joka karttaa kuvailua. Hänen tyylinsä vahvuus on dialogissa, jolla hän pystyy ilmaisemaan myös sen, ettei dialogia juuri käytännöllisesti katsoen ole.

Miesten parisuhteen kiihko ja toisaalta kommunikaatio-ongelmat kulkevat tarinan läpi. Mieleen piirtyvänä kuvana pariskunnan kommunikaation ohuudesta, lähes katkeavasta laadusta, ovat heidän äärimmäisen lyhyet ja harvat tekstiviestinsä erossa olonsa aikana, sekä muutamat kaupunkinäkymät, joista he lähettävät toisilleen kuvia, kun sanoja ei tunnu löytyvän. Nämä kuvat ovat romaanissa pieninä kännykkänäytön kokoisina mustavalkokuvina.

Vanhat suhteet korvautuvat helposti uusilla, vai korvautuvatko? Katoavatko ongelmat, jos aloittaa uuden suhteen? Milloin ihmiset muodostavat perheen? Ja mitä meistä jää hyvästien jälkeen?

"Niinpä otan valokuvan mukaani.

Sanon, että tämä on totuus.

Vain sen otan mukaani, kun nousen lentokoneeseen.

Ja kun laskeudumme kiitoradalle, takaisin maan kamaralle, minä uskomatonta kyllä, käsittämätöntä kyllä, tuon isän kotiin, tuon hänet takaisin, ja hän seuraa minua kaikkialle koko elämäni loppuun saakka, minne ikinä menenkin seuraavaksi."

Tästä kirjasta jää jälkimaku, jossa on paljon hylätyksi tulemisen yksinäisyyttä, menetetyn toivon elpymistä ja jäljelle jäävää uskallusta jatkaa elämää. 

Aleksi Milonoffin jälleen loistavasti suomentama Mitä meistä jää on Washingtonin esikoisteos. Olisi hienoa saada suomeksi myös hänen toinen romaaninsa Family Meal, 2023.

Muualla:

Anni Valtonen: Hankalienkin ihmissuhteiden kanssa voi elää, kunhan ei odota täydellisyyttä itseltä ja muilta, lohduttaa Bryan Washington romaanissaan. HS Kirja-arvostelu 17.12.2021

Bryan Washington: Mitä meistä jää. Pieni kirjasto -blogi 22. helmikuuta 2022.

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäni

7. Kirjassa rakastutaan

9. Kirjassa joku karkaa

16. Kirjassa on valokuvia

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

47.-48. Kirjat on kääntänyt sama kääntäjä (Aleksi Milonoffilta löytyy tälle pariksi monia hyviä käännöksiä)