Siirry pääsisältöön

Bryan Washington: Mitä meistä jää

Miten perheen ääriviivat piirtyvät


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Carmen R. Balit.



Bryan Washington: Mitä meistä jää. (Englanninkielinen alkuteos Memorial, 2020) Suomennos Aleksi Milonoff. Kansi Carmen R. Balit. 321 s. Otava 2021.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Meistä oli muodostunut pikkuruinen tähti naapuruston galaksiin. Olin pari kertaa halunnut puhkaista kuplamme, mutta en kovin tosissani. Tällaista elämäni vain oli nyt.
Olin kohdannut pahempiakin asioita.
Esimerkiksi vanhempani.
Ja nyt Benin jalat lepäsivät vatsani päällä. Hän hieroi hajamielisesti hiuksiani.
Selitä vielä se taustajuttu, sanoin.
Etkö tajua sitä, Ben kysyi.
Tajuan. Mutta haluan kuulla, kun kerrot sen.
Jotain tapahtuu, ja sitten sen ympärillä tapahtuu muita asioita. Ne ovat ihan yhtä tärkeitä kuin se varsinainen tapahtuma.
Mutta tapahtuma on silti tärkeä. Itsenäinen hetki.
Totta kai, Ben sanoi. Mutta se menee ohi. Ja kaikki näyttäytyy uudessa valossa. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, et ole enää edes sama ihminen. Hetkestä tulee historiaa. Yksittäinen hetki. Periaatteessa sitä vain katsoo eri näkökulmasta."


Benin ja Miken liitto rakoilee. Asiaa ei helpota se, että kumpikin on etääntynyt lapsuuden perheestään, mutta joutuu samanaikaisesti ottamaan askeleita uudelleen lähentymistä kohti. Mike saa kuulla Japanissa asuvan isänsä Eijun sairastuneen vakavasti ja hän matkustaa Osakaan ollakseen lähellä isäänsä tämän viimeisinä aikoina. Samaan aikaan kuitenkin Miken eronnut äiti Mitsuko matkustaa poikansa luo Texasiin. Hän ei ole järin ihastunut saadessaan huomata, että hänen poikansa on matkustamassa pois ja poikansa tapaamisen sijaan hänestä tuleekin itselleen entuudestaan täysin tuntemattoman Benin kämppäkaveri. Ben puolestaan jää tutustumaan Miken äitiin, mutta joutuu myös alkamaan pitää huolta isästään, jonka alkoholismi on pahentunut.

Arki kuitenkin jatkuu. Ben käy työssä erityislasten hoitokodissa. Mike huomaa työskentelevänsä isänsä omistamassa baarissa yhdessä isänsä kanssa, sillä isä ei ota kuuleviin korviinsa lääkärinsä tai poikansa kehotuksia sulkea baari terminaalivaihetta lähenevän sairautensa vuoksi, vaikka tuskin pysyy jaloillaan.

Näkökulma vuorottelee Miken ja Benin kokemusten välillä. Kirja on vakavista aihepiireistään huolimatta mukavaa nuorten päähenkilöidensä arjen kuvausta, jota sujuva, luonteva dialogi kuljettaa eteenpäin. Paitsi eri ikäpolvien kohtaamista, kirjassa kuvataan myös kulttuurien kohtaamista tekemättä asiasta kovin suurta numeroa. Japanilaisuus ja valkoinen ja musta amerikkalaisuus äärimmäisen monikulttuurisessa Houstonissa. Vähemmistöasema milloin mistäkin syystä. Elämän lähtökohtien vaikutus vielä aikuisiälläkin. Nämä ovat kirjan teemoja.

Katkenneet siteet loitontuneisiin lapsuudenkoteihin solmiutuvat poikkeustilanteessa vähitellen uudestaan, ja uusia siteitä syntyy. Erityisesti Benin ja Mitsukon tutustumista yli sukupolvi- ja kulttuurirajojen sekä seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvien ennakkoluulojen on mielenkiintoista ja koskettavaa seurata. Samat käsittelemättömät asiat nousevat esiin Benin perheen yhteydessä. Molemmat nuoret miehet ovat tulleet jossain vaiheessa perheensä hylkäämiksi ja ottaneet siksi myös itse etäisyyttä.

Kirjan tunnelma ja ihmiskuvaus on lämmintä, arjen huumorin maustamaa. Washington on hyvä ihmiskuvaaja, joka karttaa kuvailua. Hänen tyylinsä vahvuus on dialogissa, jolla hän pystyy ilmaisemaan myös sen, ettei dialogia juuri käytännöllisesti katsoen ole.

Miesten parisuhteen kiihko ja toisaalta kommunikaatio-ongelmat kulkevat tarinan läpi. Mieleen piirtyvänä kuvana pariskunnan kommunikaation ohuudesta, lähes katkeavasta laadusta, ovat heidän äärimmäisen lyhyet ja harvat tekstiviestinsä erossa olonsa aikana, sekä muutamat kaupunkinäkymät, joista he lähettävät toisilleen kuvia, kun sanoja ei tunnu löytyvän. Nämä kuvat ovat romaanissa pieninä kännykkänäytön kokoisina mustavalkokuvina.

Vanhat suhteet korvautuvat helposti uusilla, vai korvautuvatko? Katoavatko ongelmat, jos aloittaa uuden suhteen? Milloin ihmiset muodostavat perheen? Ja mitä meistä jää hyvästien jälkeen?

"Niinpä otan valokuvan mukaani.
Sanon, että tämä on totuus.
Vain sen otan mukaani, kun nousen lentokoneeseen.
Ja kun laskeudumme kiitoradalle, takaisin maan kamaralle, minä uskomatonta kyllä, käsittämätöntä kyllä, tuon isän kotiin, tuon hänet takaisin, ja hän seuraa minua kaikkialle koko elämäni loppuun saakka, minne ikinä menenkin seuraavaksi."

Tästä kirjasta jää jälkimaku, jossa on paljon hylätyksi tulemisen yksinäisyyttä, menetetyn toivon elpymistä ja jäljelle jäävää uskallusta jatkaa elämää. 

Aleksi Milonoffin jälleen loistavasti suomentama Mitä meistä jää on Washingtonin esikoisteos. Olisi hienoa saada suomeksi myös hänen toinen romaaninsa Family Meal, 2023.


Muualla:
Bryan Washington: Mitä meistä jää. Pieni kirjasto -blogi 22. helmikuuta 2022.


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäni
7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
16. Kirjassa on valokuvia
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
47.-48. Kirjat on kääntänyt sama kääntäjä (Aleksi Milonoffilta löytyy tälle pariksi monia hyviä käännöksiä)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...