Satunnainen ohilukija

Haalistuneet lapset Kansi Sanna-Reeta Meilahti. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marisha Rasi-Koskinen: Mykkien lintujen museo. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 437 s. WSOY 2026. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "On muutakin. On uni. Veronika on nähnyt unta Martasta. Unessa Veronika etsii Marttaa Takaristin kyläkoulun ylimmän kerroksen perimmäisessä huoneessa olevasta lasivitriinistä. Mikä on ihan tyhmää, koska yläkerrassa ei ollut vitriiniä. Se on silti hyvin todentuntuista. Se miten Martta räpistelee lasin takana, pitää kummallista ääntä. Aukoo suutaan. Pudottelee sulkia." Kun tyylilaji on kauhu, harvoin tulee ensimmäiseksi mieleen luonnehtia kirjaa tyylikkääksi. Marisha Rasi-Koskisen (1975-) uusimman kirjan kohdalla tyylikäs lajityyppinsä edustaja on kuitenkin juuri sopiva ilmaus. Tyylikkyys tässä tarkoittaa, että lajityypin luonteenomaiset ilmiöt tunnetaan hyvin ja ne haastetaan sopivasti, jännitys rakentuu tuntemattoman herättämille peloille, mutta sen l...

Kun äikän ope murhataan Kirjan kansi Markko Taina. Valokuva Ellen Karhulampi Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat. Alkuteos The Stranger Diaries, 2018. Suomentanut Christina Sandu. Kirjan kansi Markko Taina. Kannen valokuva Oleksandr Bushko / Getty Images. 393 s. Tammi 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tuntuu todella tärkeältä, että vastaan kysymykseen oikein. Ella on uhri, enkä halua että he päätyvät pitämään häntä syypäänä siihen, että tuli murhatuksi, niin kuin naisille usein käy. Rikosylikonstaapeli Kaur saattaa vaikuttaa sellaiselta joka käyttää TÄLTÄ NÄYTTÄÄ FEMINISTI -t-paitaa, mutta en luota häneen. Kysymys tuntuu ohjaavan minua sanomaan, että Ellalla oli seksielämä, joten hänen täytyy olla osittain vastuussa kuolemastaan. Siitä, että tuli puukotetuksi. Moneen kertaan." (Clare) Ruth Galloway -sarjastaan tunnetuksi tullut Elly Griffiths aloitti uuden dekkarisarjan joitakin vuosia sitten. Sarjan nimihenkilö Harbinder Kaur on englantilainen rikosylikonst...

Noituutta Kirjan kansi Anna Väänänen. Valokuva Ellen Karhulampi Kaatina Griffiths: Tuulisolmut. Kansi Anna Väänänen. 399 s. Otava 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Wikipedia kuvasi Boscastlea idylliseksi pikku kyläksi. Sellainen se olikin, mutta mielestäni kohtuuttoman suuren huomion sai parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen tulvan kuvaus. Noituus ja noitavainot oli jätetty mainitsematta kokonaan, vaikka ne olivat tärkeä osa kylän historiaa ja arkipäivää. En tiennyt paljoakaan Boscastlesta saapuessani sinne tuona heinäkuisena päivänä. Myöhemmin ymmärsin, että Cornwalliin tultiin joko lomailemaan, nuolemaan kariutuneen parisuhteen haavoja tai pakoilemaan velkojia. Ja onhan täällä toki yliopistokin. Mutta minä, minä olin tullut etsimään sukuani. Olin päätynyt yhteen Cornwallin syrjäisimmistä kylistä." Olen mielenkiinnolla seurannut suomalaisen Kaarina Griffithsin Cornwalliin sijoittuvan dekkarisarjan alkuvaiheita. Täytyy heti alkuun todeta, että tänä vuonna ilmes...

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...

Ikuisesti säilyvää Kirjan kansi Tuomo Parikka. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Ane Riel: Pihka. Tanskankielinen alkueteos Harpiks, 2015.   Suomentanut Katriina Huttunen. Kansi Tuomo Parikka. 248 s. Aula & Co, 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Kirjan päähenkilö kertoo kirjan alussa: "-- Ensimmäiset  vuodet ihmisen elämässä tuntuvat niin loputtomilta. Nyt se nainen kertoo kaiken johtuvan siitä, että olen kokenut kaiken ensimmäistä kertaa - se tekee vaikutuksen, ja vaikutus vie paljon tilaa, hän sanoo.     Oli varmasti paljon sellaista, mikä täytti silloin elämääni, ja paljon sellaista, minkä koin ensimmäistä kertaa. Niin kuin se, että näin kun isoäitini tapettiin." Ane Rielin Pihka on varmasti hätkähdyttävimpiä ja hämmästyttävimpiä lukemiani kirjoja. Ei niinkään siksi, että siinä varsinaisesti tavoiteltaisiin hämmästyttämistä, vaan pikemminkin siksi, miten luonnollisesti siinä kerrotaan lapsen silmin asioista, jotka eivät ole luonnollisia. Var...

Kun talon henki muuttuu Outi Pakkanen: Kylmä talo. Kansi Blindspot Photo Oy. 346 s. Otava 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Vanha rakas Mutterikahvila seisoo sillankupeessa uhmaamassa aikaa ja muutoksia, salmen vastarannalla näkyvät Kaapelitehdas ja julkisivusaneerauksen vuoksi valkoiseen pressuun kääritty Oikeustalo.      Vinosti Kampelaa vastapäätä Lauttasaarentien toisella puolella kohoaa nelikerroksinen valkoinen talo, jossa on alkamassa laajamittainen linjasaneeraus. Remonttimiehiä ja muuta porukkaa liikuskelee paikalla, katselemassa, mittailemassa, tuumailemassa." Muistan lukeneeni Outi Pakkasen dekkareita 80-luvulla ja nauttineeni niiden Helsinki-kuvauksista sekä Pakkasen tavasta kuvata henkilöitään. Sitten jostakin syystä Pakkaset unohtuivat minulta. Hänen viimeisimmässä jännäriksi luokitellussa kirjassaan Kylmä talo tavoitan saman kotoisan tunnelman kuin ennenkin. Tällä kertaa ollaan Lauttasaaressa. Talossa, jossa on vastikään tehty asukkaiden miele...

Mistä pahuus syntyy?  Kirjan kansi Tuomo Parikka. Valokuva Ellen Karhulampi Keigo Higashino: Pahan asialla. Suomentanut Raisa Porrasmaa. Kansi: Tuomo Parikka. Kustannustoimitus Aura Elometsä. 365 s. Punainen Silakka (2024). Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Koska olimme lapsuudenystäviä, olin seurannut hänen kirjailijanuraansa alusta lähtien. Hän oli menestynyt hyvin, mutta pakko myöntää, että tunsin myös ihailun sekaista kateutta, joka johtui siitä, että halusin itsekin kirjailijaksi. Itse asiassa olin jo lapsena puhunut hänen kanssaan niistä unelmista. Pidimme kumpikin kirjoista, joten mielenkiintoisiin teoksiin törmätessämme kerroimme niistä toisillemme ja myös lainailimme kirjoja keskenämme. Hän tutustutti minut Sherlock Holmesin ja Arsène Lupinin jännittäviin seikkailuihin, ja minä puolestani suosittelin hänelle Jules Verneä." Keigo Higashinon psykologinen dekkari kaivautuu murhatapauksen syihin ja vaikuttimiin tavalla, joka ei anna  lukijalle mitään valmiina. Men...

Kuuleeko kukaan? Kuva: Ellen Karhulampi. Kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta. Karin Fossum: Kuiskaaja. Norjankielinen alkuteos: Hviskeren, 2016. Suomentanut Tarja Teva. 368 s. Kannen tekijä: ? Johnny Kniga, 2024. Konrad Sejer -dekkari 13. "Et taida aivan ymmärtää, Ragna kuiskasi. Siinä kävi niin kuin täytyi käydä. Nyt minä istun tässä sinun kanssasi. Viimeinkin minua suojellaan." Vuosia on kulunut melkoisesti siitä, kun luin Karin Fossumin   Konrad Sejer -sarjasta pari kirjaa. Niistä Piru valoa kantaa  on säilynyt mielessäni yhtenä parhaista koskaan lukemistani dekkareista. Ehkä ei ole ihan sattumaakaan, että tänä vuonna käännetty Kuiskaaja on tehty hiukan samoista aineksista, ainakin päähenkilövalinnan suhteen. Päähenkilönä molemmissa kirjoissa on huomaamaton, yksin asuva vanhempi nainen. Tarinan alussa tapaamme  Kuiskaajan päähenkilön Ragna Riegelin Konrad Sejerin kuulustelussa. Ragna on menettänyt äänensä epäonnistuneessa leikkauksessa. Tällä seikalla on sekä kuu...

Lintumiehen saarella Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva Anna Väänänen. Kaarina Griffiths: Lintumies. Cornwall-mysteerit 2. Kirjan kansi: Anna Väänänen. 384 s. Otava, 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Se siunattu tutkinta, Diggins mietti. Vaikka eihän murha koskaan mukava ole, siitä huolimatta, että nykyään kirjoitettiin cosy crime -dekkareitakin. Tulisivat vain kirjailijat katsomaan, miten mukava siisteinkin murha oli. No ei ollut! Diggins luki mieluummin runoja. --     -- Sellaista tämä maallinen taival oli - yhteensattumia ja elämän ja kuoleman vuorovettä. Rikospoliisin elämässä kuoleman osuus tuntui joskus turhan suurelta, mutta jotenkin täällä Cornwallin peräkylillä piti leipänsä ansaita. Diggins oli kouluttautunut poliisiksi, koska halusi asua Cornwallissa. Hän oli todennut, että filosofin papereilla sai täällä pyyhkiä takalistonsa. Ei yksinkertaisesti ollut töitä tarjolla. Hän ei kuitenkaan ollut hylännyt intohimoaan filosofiaan ja a...