Näin omitaan kulttuuriperintöä
Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi
Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?"
USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athena puolestaan on nuoresta iästään huolimatta kassamagneetti ja kirjallisuuskentän lemmikki.
Athenan luonnosvaiheessa oleva romaani liittyy hänen kiinalaisiin sukujuuriinsa ja kuvaa kiinalaisten työläisten käyttöä ensimmäisessä maailmansodassa Euroopassa. Kun June Athenan kuoltua viimeistelee käsikirjoituksen ja lähettää sen omissa nimissään agentilleen ja tämä edelleen kustantamoiden käsikirjoitushuutokauppaan (amerikkalainen käytäntö) syntyy ihmettelyä siitä, kuinka vitivalkoinen, periamerikkalainen June on kiinnostunut kertomaan kauas lähetettyjen kiinalaisten työläisten tarinaa. Ja ylipäätään: onko hän sopiva siitä kertomaan vai onko kirjassa kyse kulttuurisesta omimisesta?
Näiden kysymysten herääminen myös johdattaa epäilyt siihen, mahtaako June todellisuudessa ollakaan kirjan tekijä. Junella on vastauksia valmiina, hän on tehnyt kotitehtävänsä ja tuntee kirjan lähteistön. Hän puolustaa ärhäkästi kenen tahansa oikeutta kirjoittaa mistä tahansa. Lisäksi kustantamo on sopivasti muokannut hänen nimeään: Juniper Song synnyttää nimenä assosiaatioita kiinalaisesta taustasta.
Tilanne muuttuu Junelle yhä kiusallisemmaksi hänen joutuessaan somevihan kohteeksi. Kohtaaminen kiinalaistaustaisen lukijakunnan kanssa ei sekään suju kovin mallikelpoisesti. Hän on kuitenkin siinä vaiheessa jo tienannut ison tukun rahaa myyntimenestykseksi nousseella teoksella ja nostanut elintasoaan huimasti. Pitäisikö hänen luopua kaikesta saavuttamastaan? Ja eikö teos hänen viimeistelemänään olekin oikeastaan hänen omansa? Athenan käsikirjoitus ei ollut vielä julkaisukelpoinen.
"Tiedän mitä ajattelette. Varas. Plagioija. Rasisti - ehkä sekin koska kaikilla pahoilla asioilla täytyy olla rodullinen motiivi.
Mutta kuunnelkaa.
Se ei ole niin hirveää kuin miltä kuulostaa.
Plagiointi on helppo keino, keino huijata jos ei itse osaa liittää sanoja toisiinsa. Mutta minun työni ei ollut helppo. Kirjoitin uudestaan suurimman osan tekstistä. Athenan raakaversiot ovat kaoottisia, ne ovat alkutekijöissään ja liuskat vilisevät kesken jääneitä virkkeitä. (--) Koko tämä projekti on omalla tavallaan kaunis. Ennen näkemätöntä kaunokirjallista yhteistyötä."
June ei aio antaa periksi. Hän huolestuu toden teolla vasta, kun näkee kirjakaupan järjestämässä puhetilaisuudessa tutun hahmon yleisössään. Eikö Athena olekaan kuollut?
Lukija on alusta saakka Junen petoksesta tietoinen. Kirjan psykologinen jännitys syntyy lähinnä kirjamaailman reaktioiden ja Twitter-keskustelujen seuraamisesta sekä Junen suunnittelemista vastaiskuista niihin. Epäilys siitä, että Athena onkin elossa ja seuraa Junen toimia tuo kuitenkin mukaan myös kauhutunnelmia.
Julkaisutapahtuman ja sen seurausten kuvaus on satiiria amerikkalaisen kustannus- ja kirjallisuuskentän omalaatuisuuksista ja suurista, intohimoja nostattavista rahoista, joita sikäläisessä kirjamaailmassa liikkuu, toisin kuin meikäläisessä. Mikä noita kirja- ja rahavirtoja ohjailee - siihen liittyviin käsityksiinsä nuori, mutta jo katkeroitunut kirjailija saa varmistusta. Tällä kertaa hän vain on se, joka voittaa.
Teoksen sisältämät kirjallisuusmaailman kulttuurisen monimuotoisuuden ja sensitiivisyyden monikerroksiset ironia- ja satiiritasot olivat minulle kirjan herkullisinta antia. Kun omimisen käsite viedään juonessa äärimmäisyyksiinsä, ottavat monet eettiset pohdinnat lisäkierroksia ja puurot ja vellit pyörivät Rebecca F. Kuangin blenderissä varsin epäsensitiivisesti. Tuloksessa asioiden näkökulmasidonnaisuus ja ihmisen kyky perustella ilmeisen vääriä tekojaan korostuu tavalla, jota ei voi olla ihailematta.
June ei päähenkilönä herätä juurikaan sympatiaa, mutta yllättävästi hänestä löytyy kuitenkin samastuttavuutta. Kukapa ei tunnistaisi arvostuksen kaipuuta ja sitä, millä tavoin tämä tarve voi saattaa ihmisen vaikeuksiin. Yhdestä väärästä ratkaisusta seuraa lumipalloefekti. Vai montako niitä vääriä ratkaisuja sitten lopulta onkaan?
Niille, joita kirjamaailman narrimaisuudet kiinnostavat tai peräti kiehtovat, Kuangin kirja on herkkupala. Kevyesti, mutta osuvasti se kuvaa kirjoittajakoulutuksen, kustantajien ja markkinoinnin pyhää kolminaisuutta, jonka toimintaa saattavat säädellä aivan muut kuin kirjallisuuslähtöiset lait.
Kirjan lukijoista ne, jotka ovat kenties tuloksetta haaveilleet kirjailijan työstä, voivat tämän kirjan luettuaan huokaista helpotuksesta, kun eivät ole saaneet haavettaan toteutettua.
Nautittavaa, älykästä viihdettä, joka vie valitsemansa tyylilajin hamaan katkeraan ja liioiteltuun loppuunsa asti.
Helene Bützovin suomennoksessa pääsee nauttimaan mukaansa tempaavan luontevasta tekstistä.
Tiukkaa dekkarin määritelmää kirja ei täytä, mutta jännityskirja se ilman muuta on. Kirjablogien dekkariviikon kunniaksi olen halunnut kirjoittaa parista kirjasta, jotka mielestäni hienolla tavalla laajentavat dekkarin genrerajoja. Yellowfacen lisäksi toinen näistä kirjoista on Ane Rielin Pihka.
"Totuus on nestemäinen. Tarinan voi aina kertoa toisellakin tavalla, narratiiviin voi heittää uuden käänteen. (--) Esitän uuden kertomuksen, joka on vaikuttava juuri siksi, että se vastaa sitä mitä yleisömme haluaa syvällä sisimmässään uskoa: että en ole tehnyt mitään väärää, että tämä on taas kerran tilanne, jossa häijyt ja itsekkäät, kohtuuttomat ihmiset sepittävät rasismiväitteitä asioista joissa sitä ei ole. Tämä on tappavaksi yltyvää cancel-kulttuuria. Katsokaa minun kipsiäni. Katsokaa sairaalalaskujani."
Muualla:
kaverisi. Kirsin Book Club 23.1.2024
Herman Raivio: Kiinalainen kummitusjuttu. SK 24.2.2025
Taika Dahlblom: Valveutuneet someaktivistit jahtaavat menestyskirjailijaa hulvattomassa dekkarisatiirissa. HS 8.11.2024
Yellowface (Wikipedia-artikkeli)
Helmet-lukuhaasteessa 2025:
itseoikeutetusti kirjan paikka omassa haasteessani on kohta
42. päähenkilö tekee huonoja valintoja.
Myös kohta 31. päähenkilölle ura on tärkeä kuvaa kirjaa varsin hyvin.
Muita sopivia haastekohtia:
2. päähenkilö on nuorempi kuin minä
4. valvotaan yöllä
14. käännöspalkinto (Mikael Agricola -palkinto, kirjallisuuden valtionpalkinto)
24. laittomuuksia
29. kirjailijan viimeisin teos (tietääkseni)
30. hautajaiset
Kommentit
Lähetä kommentti