Siirry pääsisältöön

Jani Saxell: Aiheiden kirja - Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille

Tekstejä kirjoittajan silmässä


Kirjan kansi Satu Kontinen. Taustan maalaus Marja Maljonen. Valokuva Ellen Karhulampi


Jani Saxell: Aiheiden kirja - Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille. Kansi Satu Kontinen. 286 s. Art House 2025.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"Yleismaailmallisen mustuuden keskellä tarvitaan lisää kirkasvalolamppuja. Siksi halusin tehdä Aiheiden kirjasta häikäilemättömän elämäniloisen ja -nälkäisen lukemisen ylistyksen, oodin kirjallisuuden monimuotoisuudelle."

Jani Saxellin kirjoittamisen oppaassa on jännä idea; se esittelee kirjaksi sopivia aihepiirejä ja tapoja, joilla niistä on kirjoitettu. Laajan kirjallisuustietämyksensä vuoksi Saxell on sopiva kirjoittamaan tämäntyyppisen suurta teosmäärää tarkastelevan ja esittelevän oppaan. Hän tuo heti aluksi esiin valintojensa subjektiivisuuden, ja mitenkäpä muuten voisi oikeastaan tällainen kirja syntyäkään. Siksi otan kirjoittajan valinnat annettuina enkä ryhdy tutkailemaan sen kummemmin kirjan painotuksia. Jokainen kirjoittaja käsittelee parhaiten itseään eniten koskettavia aihepiirejä.

Saxell määrittelee kirjan kohderyhmäksi kirjoitusharrastuksessaan jo melko pitkällä olevat kirjoittajat, kuten ne jotka ovat ehkä viimeistelemässä ensimmäistä käsikirjoitustaan tai jopa toisinkoistaan. Kirjaan sisältyvät harjoitukset on suunnattu kirjoittajalle, jolla jo on työstettävänä ja hiottavana tekstiä, jonka näkökulmia ja kerrontatekniikkaa pohtia.

Kirjassa käsiteltyjä temaattisia alueita ovat siirtymäriitit eri ikäkausien välillä, maagisrealistiset ja kauhufantastiset kasvukertomukset, perheenjäsenten välisten suhteiden kuvaukset, antisankarit, työläiskuvaukset, aikalais- ja sukupolvikuvaukset ja yhteiskunnalliset tai maantieteelliset jakolinjat. - Eli kiinnostava ja vitamiinipitoinen smoothie kaikkinensa. Etenkin kun mukana on vielä kirjallisuuden lisäksi elokuvaa, tv-sarjaa ja musiikkiakin. Saxell kehottaa kirjoittajia analysoimaan viihdesarjojen rakenteita, dialogia ja näkökulmia siinä kuin kirjallisuudenkin.

Tällainen kirja on tietenkin aarreaitta myös lukijan käsissä. Ehdottomasti kirjan kohderyhmään kuuluvat myös ne, jotka haluavat kasvattaa tietoisuuttaan lukijana: kykyään tunnistaa kirjallisuuden teemoja ja näkökulmia. Kun kirjan aihe on useimmiten kohtalaisen helppoa nimetä, kirjan teeman eli aihetta yleisemmän ja abstraktimman perusajatuksen tunnistaminen tuottaa vaikeuksia monille paljon lukevillekin. Kirjassa käsitellään näitä molempia.

Laajimmin analysoituja kirjailijoita ovat mm. Ray Bradbury, Toni Morrison, Paul Auster, William Golding ja kotimaisista Sirpa Kähkönen, Jani Nieminen, Arto Salminen, Kreetta Onkeli muutamia esimerkkejä poimiakseni.

Oma työ kirjailijana, kirjallisuuskriitikkona ja kirjoittamisen opettajana näkyy Saxellin kirjassa suvereenina otteena ison tietomassan käsittelyssä ja persoonallisina, terävinä havaintoina käsiteltävistä teoksista. Tutuista kirjoista löytyy uusia oivalluksia ja ennen kaikkea tekstistä voi bongailla runsain määrin lukuvinkkejä. 

Vaikka kirja on eräänlainen kirjoittajan työkirja tai oppikirja, sen tekstit ovat esseistisyydessään antoisia varmasti useampaankin kertaan tutkittuina. Niitä kannattelee sellainen henkilökohtaisuus ja huumorin pilke, että liialta tosikkomaisuudelta vältytään. Niin myös pyrkimykseltä kanonisoida sen enempää jo olemassa olevaa kirjallisuutta kuin kirjoittamisen tapojakaan.

Se, että toistuvasti kirjaa katsoessani luen kirjan nimen mielessäni väärin Ahneiden kirjaksi kertoo varmasti hyvin mielialasta, jolla olen kirjaa lueskellut.

Energisessä kannessa näkyy Satu Kontisen siveltimenjälki.


Muualla:

Jani Saxell: Aiheiden kirja. Ja taas kirja kädessä - Jorman lukunurkka 7.5.2025



Helmet-lukuhaasteessa 2025:

6. esipuhe
11. 2020-luvulla julkaistu tietokirja
29. kirjailijan viimeisin teos
49. julkaistu 2025

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...