Siirry pääsisältöön

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

Maagien maailma







Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous. Kansi Riikka Turkulainen. 443 s. WSOY 2018.

Äänikirjan lukija Kati Tammensola. Kesto 16t 55min.


"Vaikka emme tanssineet ja taikoneetkaan, meidän tapamme juhlia jokakesäisiä pimennysjaksoja oli lähellä vanhan kansan tapaa, noitien ja shamaanien, tulen tapaa. Suurin osa loimuloiskelaisista rukoili kuu- ja muujumalia, he juhlivat laillamme nuotioiden valossa ja osallistuivat Lepytykseen. Mutta oli niitäkin perheitä, jotka vuorasivat talonsa luonnottomasti fosoralla ja sulkeutuivat lukittujen ovien taakse melkein koko pimennysjakson ajaksi, pistivät päänsä ulos vain, kun aurinko aamulla varmasti paistaa porotti.
    'Pikilapset näkee teidän tulet ja hiipii teidän kimppuun ja polttaa teidät karrelle', Meea oli valistanut minua kerran, kun olimme vertailleet perheidemme erilaisia juhlaperinteitä."


Pau on hiukan kateellinen, kun isoveli Tristin saa kutsun Magia-akatemian pääsykokeisiin. Tilanne tasoittuu, kun hänkin aikanaan, 14-vuotiaana, saa saman kutsun ja pääsee näkemään Sisintran kaupungin arvovaltaisen ja monia ihmeitä sisällään pitävän akatemian. Koejakson aikana hän tutustuu muutamiin nuoriin, jotka ovat kuulleet Paun tulosta hänen veljeltään ja hakeutuvat siksi hänen seuraansa. 

Opintojen kanssa ei kuitenkaan suju niin kuin Pau on toivonut ja hän joutuu häpeäkseen palaamaan kotiin Loimuloiskeeseen, vaikka on jo ennättänyt saada tuntuman, että hänellä on taikavoimia enemmän kuin muilla tulokkailla. Häntä ei kuitenkaan katsota sopivaksi akatemiaan. Katsomuksen takana on Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontaosasto, jota heidän selkänsä takana kutsutaan Ötkyksi. Se seuraa ja testaa tulokkaiden luotettavuutta mm totuusseerumilla.

Pau epäilee, että syy hänen kelpaamattomuuteensa saattaa löytyä hänen perhetaustastaan. Hän tajuaa, että on outoa, ettei hän tunne sukuhistoriaansa juuri lainkaan. Taiteilijaäiti on kumman vaitonainen omasta menneisyydestään samalla, kun kalatutkijana työskentelevä isä tuntuu tuikitavalliselta. Kun salaisuudet alkavat selvitä, Pau saattaisi myös toivoa, ettei olisikaan tullut tietämään kaikkea mitä saa tietää.

Pau perheineen elää planeetalla, jonka taivaalla kiertää kaksi kuuta, kuu ja muu. Auringonpimennykset toistuvat päivittäin muutaman viikon jaksolla kesäisin ja niihin liittyy lepytysrituaaleja. Planeetalla on tiukkoja lakeja ja kieltoja luonnon vahingoittamisesta. Tiukkoja kieltoja liittyy myös taikomiseen, sitä saavat harjoittaa ainoastaan akatemiassa koulutetut maagit. Myös tätä valvoo Ötky.

Siiri Enorannan fantasiaromaani on kohdennettu nuorille ja kuvaa nuoren tytön kasvamista ja oman voimansa löytämistä. Romaanin maailma on erilaisine ihmis- ja eläinasukkaineen kiehtova ja tapahtumat sekä pakottavat nuoret päähenkilöt miettimään oikeaa ja väärää että ovat vauhdikkaita ja jännittäviä. Mystisyyttä tuottaa erityisesti kirjassa pikilapsiksi kutsuttu ilmiö. Pikilapset ovat hyvin pieniä parvina eläviä olentoja, joita taika vetää puoleensa, mutta joiden luonnetta tai pyrkimyksiä ei juuri tunneta. Paulla kuitenkin tuntuu olevan pikilapsiin muista eroavan läheinen suhde. Ötky käyttää ja suosittelee taikomisessa käytettävän valmistamaansa fosora-nimistä ainetta, joka tappaa pikilapsia.

Pau tulee tietämään äidistään ja itsestään asioita, jotka pakottavat koko perheen pakenemaan Ötkyn joukkoja. Asiaan liittyy vahvasti Nubya, tuhatkuoleva velho, jota Ötky ja kärtsäpartiojoukot vainoavat hänen kapinallisuutensa vuoksi. Ötkyn johtaja haluaa saada velhon kiinni erityisesti tutkiakseen häntä ja hänen hallussaan olevia useita elämiä, jotta voisi kehittää vastaavan kuolemasta palaamisen kyvyn itselleen. Mutta Nubya on työskennellyt maanalaisen, Ötkyn vastaisen kapinallisjärjestön johtajana vuosia, eikä häntä ole saatu kiinni.

"Mietin, olisiko minulla vielä joskus jokin erityistaito. Nubya saattoi ottaa hulluja riskejä taistellessaan Kärtsäpartioita vastaan, hän pystyi pelastamaan pikilapsia oman henkensä kaupalla, sillä hänen liekkinsä oli sammumaton kuin pilailukynttilä. Minua nauratti ja itketti yhtä aikaa."

Jännittävien tapahtumien pyörteessä Pau opettelee hallitsemaan taikavoimiaan yhdessä jo akatemiassa tapaamiensa veljensä ystävien Daun ja Kenonen kanssa. Paun ja noiden kahden pojan välille kehittyy hyvin läheinen suhde. Paun heräävää seksuaalisuutta kuvataan kirjassa hienosti ja luontevasti.

Romaanin jännitys riittää naulitsemaan aikuisenkin kirjan ja sen arvoitusten ääreen. Itse kuuntelin kirjaa yötä myöten ja pohdiskelin sen maailmaa. Kirjassa on vakava pohjavire eikä se ole pelkkä seikkailukertomus, vaikka siinä onkin paljon seikkailu- ja myös taisteluelementtejä. Temaattisesti kirjan keskiössä on ihmisen ja luonnon suhde sekä suhde kuolemaan ja väkivallan oikeutukseen.

Vertauskohtana muusta fantasiakirjallisuudesta tulee mieleen ilmeisen Harry Potterin lisäksi Ursula LeGuinin klassikko Maameren tarinat, jossa ollaan samantyyppisessä tarkkaan harkitussa ja huolellisesti kuvatussa maailmassa kuin Enorannan kirjassakin. Tuhatkuolevan ja Paun tarina voisi hyvin myös saada jatko-osia, mutta en tiedä, suunnitteleeko kirjailija sellaisia.

Kirja on palkittu lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2018 ja sillä on muitakin palkintoehdokkuuksia.

Upean kannen on tehnyt Riikka Turkulainen.

"Ei ollut olemassa kohtaloa, kaikki ei menisi niin kuin oli tarkoitettu, minun piti luoda merkitykseni itse. Kantaa syyllisyyteni itse."


Arvioni Siiri Enorannan romaanista Maailmantyttäret.



Muualla:

Aleksi Kuutio: Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous. Tähtivaeltaja-blogi ja Tähtivaeltaja-lehti 4/18. 
 


Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous. Kirjapöllön huhuiluja 25.8.2018



Helmet-lukuhaasteessa 2025:

2. fantasiakirja

3. päähenkilö nuorempi kuin minä ja useimmat lukuhaasteen osallistujat

4. valvotaan yöllä

6. prologi

9. konflikti

31. päähenkilölle ura on tärkeä

33. ratsastetaan

36. opiskellaan sisäoppilaitoksessa

39. etsitään ratkaisua arvoitukseen

44. hoidetaan ihmistä

45. isä ja tytär

46. suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...