Satunnainen ohilukija

Yön hengitys on valoa Kirjan kansi Anna-Mari Tenhunen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä. Japaninkielinen alkuteos Subute mayonaka no koibitotachi, 2011 . Suomentanut Markus Juslin. Kirjan päällys Anna-Mari Tenhunen. 259 s. Tammi 2025. Tammen Keltainen kirjasto 560. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kuulokkeet täyttävät korvani, niistä soljuva musiikki täyttää minut, ja siitä tulee kaikki. Kehtolaulu. Kaunis pianolla soitettu kehtolaulu. Onpa ihana kappale. Niin onkin. Se on suosikkini Chopinilta. Pidätkö sinäkin siitä, Fuyuko-san? Joo. Se on kuin yön hengitystä. Kuin se soisi sulatettua valoa. Yön valo on näet erityistä, sillä päivän suuri paiste on kaikonnut ja jäljelle jäänyt puolikas loistaa täysin voimin. Niinpä, Mitsutsuka-san. On niin kaunista, että itkettää ilman mitään syytäkään." Mieko Kawakamin  (1976 -) ensimmäinen suomennettu romaani Kaikki rakastavaiset yössä onnistuu kerronnallaan luomaan pianosonaattimaisen ku...

Sopimus paholaisen kanssa Kirjan kansi: Piia Aho. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Miina Supinen: Kultainen peura.  Kansi Piia Aho.  416 s. Otava 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Valvoin myöhään, kun kirjasin pahan tarinan vihkooni. Kun kirjoitin tapahtumista, ne näyttivät toisenlaisilta kuin tyttöjen puheissa, enemmänkin surulliselta balladilta. Minusta tuntui, että ymmärsin jotakin siitä, miten tarinat solmivat todellisuuden kudosta." Miina Supisen (1976 -) romaani vie lukijansa Sortavalan opettajaseminaariin 1880-luvulla. Viipurilaisen saksalaisperäisen kauppiassuvun neito Mathilda eli Tilda ei halua naimisiin kenenkään menestyneen miehen kanssa, kuten hänen vanhempiensa mielestä pitäisi. Hän karkaa opettajaseminaarin pääsykokeisiin ja tulee valituksi. Jo pääsykokeissa hän tutustuu muista hakijoista jollain oudolla ja kiehtovalla tavalla erottuvaan Jelena Päästäiseen, josta Sortavalassa kuiskaillaan monenlaista. Sanotaan, että hänen upporikas setänsä, jonk...

Kuka nyt kirjailijaksi tahtoisi? Kirjan graafinen suunnittelu Mika Tuominen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Tuomas Kyrö: Kirjoituskonevaras. 293 s. Graafinen suunnittelu Mika Tuominen. WSOY 2020 Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Kirja on paikannuslaite. Näet mistä tulet, kuka olet, mihin olet menossa, mikä on paikkasi tässä maailmassa, kuinka kaukana on erkanemiskaista ja milloin olet saapunut määränpäähän. Samaistut. Vieraannut. Naurat. Itket.     Maailmassa, jossa presidentit tekevät vaikutuksen typeryydellään, kirjailijan on tehtävä vaikutus...     ... ymmärryksellään." Tuomas Kyrön (1974 -) teoksessa kuvaillaan kirjailijaksi kasvamista, luodaan ajankuvaa nuoruusvuosilta ja myöhemmiltäkin, mm koronavuosien eristyksestä.  Lapsena Tuomas olisi halunnut olla mafioso. Tai jääkiekkoilija. Opettajan mihinkään kelpaamattomaksi leimaama poika osti ystävyyttä varastelemalla ja tekemällä kauppaa. Hän voitti kavereiden keskinäisen kilpail...

Kun sota on ihmisen sisällä Kirjan kansi Mayank Austen Soofi. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö. Alkuperäisteos The Ministry of Utmost Happiness. Suomentanut Hanna Tarkka. Kansi Mayank Austen Soofi. 478 s. Otava 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Maagisella hetkellä, auringon mentyä mailleen, mutta valon ei, lukemattomat lentävätkoirat irrottautuvat vanhan hautausmaan banianpuista ja leijuvat kaupungin yli kuin savu. Kun lepakot lähtevät, varikset tulevat kotiin. Niiden paluun synnyttämä pauhu ei peitä kokonaan hiljaisuutta, jonka jättivät jälkeensä kadonneet varpuset ja vanhat valkoselkäiset korppikotkat - vainajien vartijat yli sadan miljoonan vuoden ajalta, maan kamaralta pois pyyhkäistyt." Arundhati Royn muistelmateosta kirjastosta odotellessani tartuin vihdoin vuosikausia lukulistoillani olleeseen Royn romaaniin  Äärimmäisen onnen ministeriö. Tätä romaania edelsi Joutavuuksien jumala;  se löytyy kirjahyll...

Sisar Yö ja Sisar Päivä      Kirjan kansi Linn Henrichson Monika Fagerholm: Den amerikanska flickan. 489 s. Söderström 2004. Äänikirjan lukija Monika Fagerholm. Suomennos nimellä Amerikkalainen tyttö. Suomentanut Liisa Ryömä. Teos 2010. "Look what they've done to my song, ma!" "'Ingen kände min ros i världen utom jag.' Hon hade pratat så, med underlika ord. Hon hade varit en främling där, i Trakten. Den amerikanska flickan . Och han, han hade älskat henne." Monika Fagerholmin (1961 -) raikas kerronta avaa saaristolaiskuntaan sijoittuvan tarinan kertomalla lasten ja nuorten keskinäisistä suhteista. Seudulla kasvaneiden joukkoon ilmaantuu 60-luvun lopussa "amerikkalainen tyttö" Eddie, laululintu, joka poikkeaa muista heti alkuunsa. Ja heti alkuunsa tiedetään, että tarina ei pääty hyvin. Ihmissuhteet muodostavat verkostoja ja kerrostumia, joissa kolmen ja kahden henkilön kytkennät liittyvät toisiinsa vaihtelevin tavoin. Kolmesta tulee kaksi ja ka...

Keskustelua kuoleman kanssa Kirjan kansi Piia Leino. Valokuva Ellen Karhulampi Oksana Vasjakina: Ruusu. Venäjänkielinen alkuteos Po 3 a. Suomentanut Riku Toivola. Kirjan kansi Piia Aho. Kannen suunnittelussa on käytetty fragmenttia Hermanus Numanin etsauksesta "Ruusu". Noin 1754-1825. 208 s. Otava 2026. Otavan kirjasto 330. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.   "Vihasin näitä naisia, vihani oli hiljaista, mutta oikeutettua. Koska he vihasivat toisiaan. Viha oli yksi harvoista sallituista tunteista, joita naisia kohtaan sai tuntea. Heitä sai vihata mistä tahansa ja kaikesta, mitä heillä oli: kauneudesta, ruumiista, riidanhalusta ja värittömyydestä." Oksana Vasjakina  (1989 -) kertoi ensimmäisessä romaanissaan suhteestaan äitiinsä, toisessa isäänsä, ja nyt, kolmannessa, äitinsä siskoon Svetlanaan. Svetlana sairastaa tuberkuloosia, jonka aiheuttajaa kirjassa esitettyjen tietojen mukaan kantaa elimistössään kolmannes venäläisistä. Hän elää kuin ikuisessa teini-ikäis...

Pala lihaa Kirjan kannen suunnittelu Tommi Tukiainen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Andrei Kurkov: Sydän ei ole lihaa. Alkuteos Serdtse ne mjaso. Suomentanut Arja Pikkupeura. Kannen suunnittelu Tommi Tukiainen. 328 s. Otavan kirjasto, Otava 2026. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Samson jäi vielä hetkeksi kuulostelemaan. Eihän puna-armeijalaisilla mihinkään muualle voinut noin kiire olla kuin taisteluun! Aika oli käynyt yhä levottomammaksi. Niin levottomaksi, ettei siitä tehnyt mieli puhua. Siksi niin Naiden kuin Holodnyi vaikenivat siitä, mitä Kiovan ulkopuolella tapahtui. Vaikenivat, mutta eivät voineet olla sitä ajattelematta. Samsonkaan ei puhunut siitä. Hän oli vaiti ja mietti. Uutiset puna-armeijan voitoista olivat hieman harvenemaan päin, mutta Bolsevik-lehteen tiiviisti kirjattujen voittojen määrä piirsi pikemminkin kuvaa loputtomasta rintamalinjasta kuin lupaili neuvostovallan täydellistä ja lopullista voittoa." Andrei Kurkovin (1961-) teoksista on jo us...

Hulluja, huijareita ja tupakanpolttajia Kirjan kansi Kalervo Sammalvehrä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Urmas Vadi: Kuun toinen puoli. (Vironkielinen alkuteos Kuu teine pool, 2024) Suomentanut Petteri Aarnos. Kansi Kalervo Sammalvehrä. 356 s. Enostone kustannus 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Tuntui siltä, että meille oli annettu vain kaksi väriä - ruskea ja valkoinen, lisäksi loputtomasti yhdistelmiä, joita näistä kahdesta saattoi sekoittaa. Sosialistinen todellisuus oli tehnyt kaikista tasa-arvoisia ja elämästämme yksinkertaisempaa: lattiat olivat ruskeita, katot valkoisia, neulepuserot beigejä, beigehköjä tai erittäin beigejä. Mutta yhtäkkiä alkoi säihkyä, aivan kuin joku olisi kantanut sisään diskopallon ja kauppaan uusia maaleja." Urmas Vadin (1977-) romaani on juohevasti etenevä lukuromaani Viron lähihistorian muutoksen vuosikymmenistä 1980-luvulta 2000-luvulle. Se on mustan huumorin ja lämmön kyllästämä perhe- ja sukukuvaus, jossa tunneskaala liikkuu ...

Osana vai ulkopuolella Kirjan kansi Ville Laihonen. Valokuva Ellen Karhulampi Annika Norlin: Keko. Ruotsinkielinen alkuteos Stacken, 2023. Suomentanut Sirje Niitepöld. Päällys Ville Laihonen. 469 s. WSOY 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Jos mietit, mitä he tekivät kaiket päivät, niin he elivät. Ja kun on elänyt kyllin pitkään yhdellä tavalla, on vaikea vaihtaa mihinkään muuhun. He eivät halunneet joutua puolustautumaan. Jos he kohtaisivat taas tavallisen yhteiskunnan, he joutuisivat maksamaan ajasta, jonka olivat viettäneet keskenään. He kulkivat ympäriinsä kysymyksiä silmissään, kysymyksiä, joihin antoivat toistensa vastata, ja he vastasivat aina samalla tavalla: että heidän elämänsä oli merkityksellistä. Aivan kuten kaikki ihmiset kaikissa yhteisöissä. Ihmiset katsovat toisiaan ja näkevät toistensa tekevän samoja asioita samalla tavalla, ja silloin he ajattelevat että aivan niin, tämä tosiaan on eräs olemisen tapa." Annika Norlinin esikoisromaani Keko tutkii ...