Siirry pääsisältöön

Alastair Reynolds: Jäälinnun lento

Pitkä matka



Kirjan kansi Blacksheep. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi


Alastair Reynolds: Jäälinnun lento. Alkuteos Halcyon Years, 2025. Suomennos Hannu Tervaharju. 442 s. Kansi Blacksheep. Like 2026.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Hän mietti tapahtumia elämässään. Hän ajatteli subjektiivistraumaattista kohtausluonteista aistiharhaisuutta. Hän pohti, olisiko mahdollista pusertaa toinen elämä nykyisen elämän viimeisiin hetkiin. Hän mietti miten erottaisi toden ja kuvitelman.
Hän kiskoi ohjaussauvaa lujemmin."

Valtava avaruusalus Jäälintu on kiitänyt avaruudessa jo yli kaksisataa vuotta. Se on matkalla Vanderdeckenin tähdelle, mukanaan miljoonia matkustajia, osa eläviä, osa kuolleita ja osa jäädytettyinä myöhempää henkiinherättämistä uudella kotiplaneetalla odottaen. Aluksen matka on sukupolvien mittainen.

Juri Gagarin, entinen kosmonautti, kuuluu niihin joita kutsutaan jackeiksi, vieteriukoiksi. Hänet on kuolemansa jälkeen jäädytetty jo maassa ja ajastettu heräämään jossakin matkan varrella, jotta yhteys menneiden aikojen ihmisiin ei kokonaan katkeaisi pitkän matkan aikana ja etteivät työntekijöiden vanhat taidot katoaisi. Juri elättää itsensä yksityisetsivänä, nipin napin, karanneita aviomiehiä ja petollisia kissoja jäljittäen, vai miten päin se meni. Kosmonautin taidoille ei ole ollut kysyntää.

Jurin ainoa ystävä, Milvus, jota kutsutaan myös Hiireksi, elää asunnottomana kadulla ja viettää aikaansa enimmäkseen pelaten lautapeliä tietyssä paikassa kaupungilla. Hän pohtii salaliittoteoriaa ja etsii sen toteutumisesta merkkejä ympäristöstä. Hän uskoo, että Jäälintu on ollut matkallaan paljon kauemmin kuin sen matkustajille on kerrottu ja että jotakin tähän liittyvää salataan kaikilta. Juri ei juuri kiinnitä huomiota ystävänsä puheisiin, joita pitää osana tämän omituisuutta. Milvus on kuitenkin ainoa ihminen, joka on ollut Jurille ystävällinen tämän herättyä jäädytyksestä. Siksi Juri käy tapaamassa häntä päivittäin ja vie mennessään kuumaa kahvia ja donitseja.

Aluksella on oma pienoismaailmansa kaupunkeineen, puutarhoineen ja järvineen. Teknologisesti ihmisten arkielämän välineet ovat pysähtyneet jonnekin aikaan ennen internetiä ja mobiiliteknologiaa. Robotteja on ollut olemassa aikaisemmin, mutta niistä on jäljellä toiminnassa vain muutamia erityisyksilöitä, sillä joskus menneisyydessä ne nousivat kapinaan ihmisiä vastaan ja niiden käytöstä oli luovuttava. Juri saa kuitenkin työsuhde-etuna apulaisekseen vanhanaikaiselta näyttävän peltirobotin otettuaan vastaan tehtävän selvittää kahta kuolemaa, joita poliisi pitää onnettomuuksina. Pahaenteisesti kuolemat ovat sattuneet niissä kahdessa perheessä, DelRossoilla ja Urryilla, jotka käytännössä omistavat koko aluksen ja käyttelevät siellä rahan valtaa.

Näin Alastair Reynolds (1966 -), jota kirjailijana tituleerataan kirjan kannen Times-sitaatissa avaruusoopperan tähtilaulajaksi, on nivonut toisiinsa avaruusoopperan ja nuhjuisen dekkaritarinan. Luettavaksi tämä yhdistelmä ei ole hassumpi, mielenkiinto säilyy yllä koko pitkän tarinan eikä kirjaa tee mieli laskea käsistään kovin pitkäksi aikaa lukemisen välillä.

Reynolds on koulutukseltaan astrofysiikan tohtori, joten kirjan mielikuvituksekkaasta avaruusjuonesta on ehkä turha etsiskellä perustavanlaatuisia virheitä, ainakaan minun järjenjuoksullani. Tarinan perusteet ovat mustavalkoisessa hyvä-paha -asetelmassa ja juonikuviokin avaruudellista näyttämöään lukuun ottamatta perinteinen action-tarina. Vertauskuvallisuutta ihmiskunnan nykytilanteeseen toki löytyy, mutta äärimmilleen yksinkertaistettuna. 

Kirja on kuitenkin kaikkineen hyvä toimintajännäri, ei liian väkivaltainenkaan. Jos odotin samankaltaista mielenkiintoista pohdiskelevuutta kuin tekijältä aikaisemmin lukemassani Permafrost / Ikirouta -pienoisromaanissa, ongelma on lähinnä minussa, ei kirjassa.

Hannu Tervaharjun käännös jättää toivomisen varaa, lieneekö syynä sitten kiire tai oikoluvun puutteet vai mikä. Tervaharju on kuitenkin Liken Reynoldsin teosten luottokääntäjä ja Reynolds-käännöksiä on hänellä takanaan pitkä rivi.


Muualla:



Helmet-lukuhaasteessa 2026:

11. 400 - 500 sivua

12. robotti, drooni tai jokin vastaava laite

15. kirjan nimessä on lintu

18. kirja kuuluu useampaan eri genreen

22. kirjan kannen pääväri on sininen

27. kirjassa on puutarha

45. kiusaamista

49. kirja (käännös) on julkaistu 2026























  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisten kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen etym...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...