Satunnainen ohilukija

Vanha talo muistaa Kirjan kannen suunnittelu Piia Aho. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Maritta Lintunen: Halla. Kannen suunnittelu Piia Aho. Kannen alkuperäismaalaus Berndt Lindholm: Kesäilta. Valokuva Daniel Nyblin. 303 s. WSOY 2026. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Menneet ihmiset vilahtelevat yhä pihan kujasilla, jos vain osaa tarkasti katsoa. He nostavat korennolla vettä kaivosta, paimentavat lampaita, huiskivat hevosesta paarmoja, kirnuavat voin, kylvävät, leikkaavat ja puivat rukiin ja ohran, loukuttavat, lihtaavat ja häkilöivät pellavan, liottavat nauriinsiemeniä suussaan ja sylkevät ne kylvöksi kaskituhkaan. He näkevät nälkää ja syövät. Vihaavat ja rakastavat. Synnyttävät ja kuolevat." On vuosi 1713 eli isonvihan aika, ja 13-vuotias tyttö joutuu ryöstelevien ja tappavien kasakoiden vangiksi veljensä kanssa. Veli auttaa hänet pakenemaan. Pieta taivaltaa kohti kauas taakse jääneitä vaaroja ja uupuu viimein suolle, nälkiintyneenä ja paljaat jalkansa loukanneena....

Kotiseutu metsittyy, mieli ikävöi Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Mika Wist. Maritta Lintunen: Sata auringonkiertoa. 323 s. Kannen suunnittelu Mika Wist. WSOY, 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Eikä juhannus ollut sinä vuonna läsnä kuin vaimeissa puheissa, laimeana, menetettynä muistona, poissidottavana haavana. Me totuttelimme uusiin, muovisiin keittiöntuoleihimme, huonekalutehtaalta tuoksuviin lastulevysänkyihimme ja pastellinvärisiin vaahtomuovipatjoihimme paljasseinäisessä vuokra-asunnossamme. Oj (ruotsalaiset tuntuivat aina sanovan oj!) kuinka kepeitä ne olivat verrattuna entisiin kömpelöihin, jo ennen sotia veistettyihin pirttikalustoihin, ja oj, miten äänettömiä ne olivat verrattuna kireästi naukuviin, rautaverkkoisiin hetekoihin, jotka seisoivat nyt hiljaisina kylmilleen jätetyssä talossa; jossakin meistä poikkileikatussa aikakaudessa, johon emme voineet enää palata." Maahanmuuttajateemani jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa maahanmuutto Suomesta Ruotsi...

  Maritta Lintunen: Boriksen lapset: novelleja. WSOY 2021. 201 s. Mitä kaikkea itärajojemme yli onkaan kulkenut, nyt ja ennen. Millä tavoin on katsottu rajantakaisia ihmisiä ja heidän elämäänsä, rajan molemmin puolin? Maritta Lintusen novellikokoelma kuvaa yhdeksällä novellillaan kontakteja itään. Karjalaisia, jotka ikävöivät juuriaan; sodassa kaatuneiden omaisia, jotka vuosikymmenien jälkeen haluavat saada sukulaisensa luut kotimaan multaan; menneen Viipurin kosmopoliittista elämää; nykyhetken venäläisiä talonostajia Suomessa ja suomalaista pitkän matkan graduntekijää, joka haluaa luoda palan gradunsa Edith Södergranin Raivolaa rajan tälle puolen. Lintusen tekstit ovat tässäkin kokoelmassa yllättäviä, omalla tavallaan humoristisiakin käänteissään. Huumoria löytyy myös kipeiden tapahtumien maaperästä, tai oikeastaan varsinkin sieltä. Epäluulo, joka saa pitämään rajan yli eksynyttä lasta vakoojana tai venäläistä talonostajaa edelleenkin vihollisena, saattaa ihmisten välisessä törmäy...

Maritta Lintunen: Takapiru: novelleja. WSOY 2016. 219 s. Maritta Lintunen kirjoittaa rakenteeltaan klassisia novelleja, jotka kiristyvät kohti yllättävää loppuratkaisuaan kuin jännityskertomukset, jollaisina kirjan tarinoista joitakin voi hyvin lukeakin. Takapiru on temaattisesti harvinaisen koherentti novellikokoelma. Tarinoita yhdistää se, että jokaiseen niistä kuuluu joku, joka toimii tai näyttää toimivan taka-alalta käsin: vetelee lankoja tai toimii tapahtumien liikkeellepanijana. Takapiru siis. Kyseessä voi olla matkalla vastaan tullut nälkiintynyt koira, entinen seurustelukumppani tai huomaamattomaksi jäänyt ihailija, lahjakkaan nuoren säveltäjäkyvyn opettaja, isoisän kasvatuslaitoskaveri. Lopulta kaikki kiertyy tämän taustahahmon ympärille, hän tai suhde häneen aikaansaa tapahtumat.  Novellit rakentuvat taitavasti, varmana kerrontana, jossa ei ole turhia yksityiskohtia. Henkilöistä ja heidän ympäristöstään piirtyy selkeä kuva muutamien valittujen elementtien pohjalta. Teks...