Satunnainen ohilukija

Ovi Eurooppaan Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi Safae el Khannoussi: Oroppa. Hollanninkielinen alkuteos Oroppa, 2024.   Suomennos Mari Janatuinen. Kannen suunnittelu Jussi Karjalainen. 311 s. Otavan kirjasto 327.  Otava, 2026.   Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Johan on päivä herätä jälleen henkiin, Salomé Abergel ajatteli. Mutta mikähän päivä nyt edes oli? Hän kohottautui vaivalloisesti jalkeille. Hän veti verhot auki, avasi parvekkeen ovet ja vilkaisi ulos: kattoterasseja, ruokoaitojen suojaamia parvekkeita, pyykkiä naruilla kuivumassa talojen välissä. Amsterdamissa hän ei enää ollut, mutta missä sitten?" Marokkolais-hollantilaisen Safae el Khannoussin  (1994 -) esikoisromaani Oroppa oli luonut minulle jo vahvoja ennakko-odotuksia ennen kuin sain kirjan käsiini ja luettavakseni. Kirja herätti ilmestymisvuonnaan 2024 sekä Hollannissa että kansainvälisesti kohua ja ihastusta kuvatessaan eurooppalaisuutta siirtolaisten näkökulmasta. Ta...

Teekeskusteluja latinaksi Emi Yagi: Venus ja minä. Japaninkielinen alkuteos  Kyukanbi no kanojotachi . Suomentanut Raisa Porrasmaa. 112 s. Otavan kirjasto. Otava 2025 Äänikirjan lukija Anni Kajos. "Heti ensimmäisellä tunnilla mieleni teki luovuttaa. Ei tätä kieltä oppisi. Ensimmäisen vuoden opiskelijana en kuitenkaan tiennyt, että kurssin voisi keskeyttää, joten jatkoin tasaiseen tahtiin luennoilla käymistä, taivutin sanoja muotoihinsa. Pikkuhiljaa upottauduin kieleen, jota ei enää puhuttu: adjektiivien päätteiden muutoksiin, aikamuotoihin, yllättävän suurpiirteiseen sanajärjestykseen. Kurkkuni avautui ja ääneni nousi kuuluviin paremmin kuin kielellä, jota normaalisti puhuin. Koin latinan taivutusten suojaavan minua niin kuin kierteinen kuori suojelee kotilon pehmeää ruumista." Hora on äärimmäisen ujo nuori nainen, joka päätyy opiskelemaan latinaa yliopistoon, koska keskustelukurssin kuvauksen mukaan kurssilla opitaan kommunikointia. Hora on kurssin ainoa osallistuja; kuollut...

Rekkamies ja hänen tyttärensä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen suunnittelu Piia Aho. Kannessa tuntemattoman tekijän piirros 1575 - 1599, Amsterdam Rijksmuseum.  Oksana Vasjakina: Aro. Venäjänkielinen alkuteos  Степь. Suomennos Riku Toivola . Kannen suunnittelu Piia Aho. 201 s. Otava, 2024. Otavan kirjasto. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Isä rakasti aroa. Varmaankin siksi, että aro oli pelkkää tilaa vailla vastakaikua. Se ei päättynyt missään, ja kaikki lähestyvät vaarat saattoi havaita jo kaukaa. Arolla asusteli pieniä tarhakäärmeitä ja kyitä, mutta ne pelkäsivät melua eivätkä näyttäytyneet. Joskus aroa pitkin pyöri arokierijän takku. Tuulessa sen liikkeet näyttivät jokseenkin eläimellisiltä, ja se itse näytti hengittävältä keholta. Mutta takku oli kuollut, vaikka liikkuessaan levittikin kuivia vaaleita siemeniä."      " Se on loppujen lopuksi yksinkertaista, olet rentun ja rekkamiehen tytär, joten sinun on kirjoitettava meistä...

Miten perheen ääriviivat piirtyvät Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Carmen R. Balit. Bryan Washington: Mitä meistä jää. (Englanninkielinen alkuteos Memorial, 2020) Suomennos Aleksi Milonoff. Kansi Carmen R. Balit. 321 s. Otava 2021. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Meistä oli muodostunut pikkuruinen tähti naapuruston galaksiin. Olin pari kertaa halunnut puhkaista kuplamme, mutta en kovin tosissani. Tällaista elämäni vain oli nyt. Olin kohdannut pahempiakin asioita. Esimerkiksi vanhempani. Ja nyt Benin jalat lepäsivät vatsani päällä. Hän hieroi hajamielisesti hiuksiani. Selitä vielä se taustajuttu, sanoin. Etkö tajua sitä, Ben kysyi. Tajuan. Mutta haluan kuulla, kun kerrot sen. Jotain tapahtuu, ja sitten sen ympärillä tapahtuu muita asioita. Ne ovat ihan yhtä tärkeitä kuin se varsinainen tapahtuma. Mutta tapahtuma on silti tärkeä. Itsenäinen hetki. Totta kai, Ben sanoi. Mutta se menee ohi. Ja kaikki näyttäytyy uudessa valossa. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, et ole enää...

Merkintöjä omaksi itseksi tulosta Oksana Vasjakina: Haava (Alkuteos: Rana, 2021). Suomentanut Riku Toivola. Kansi: Piia Aho. 254 s. Otava 2023. Äänikirjan lukija: Alina Tomnikov. Kirjan kansi: Piia Aho "Omasta kehosta, arjesta ja tunteista kirjoittaminen hämmentää ja nolostuttaa. Minua hävettää kirjoittaa tätä kirjaa." Oksana Vasjakinan omaelämäkerrallinen, romaaniksi nimetty teos on osa viime vuosien autofiktion nousua. Sitä lukiessani mieleeni tulivat päällimmäisinä  Vivian Gornickin kylläkin jo vanhempi  Toisissamme kiinni -muistelmateos hänen suhteestaan äitiinsä, ja Hanna Brotheruksen Ainoa kotini autofiktiivisenä perhesuhteiden ja kehosuhteen kuvauksena.  Amerikkalaisen Gornickin ja venäläisen Vasjakinan välillä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä kulttuurierosta ja sukupolvierosta huolimatta. Molemmat he kuvaavat tyttären suhdetta äitiin, jolta eivät lapsuudestaan saakka ole saaneet riittävästi vahvistusta olemassaololleen. Lisäksi he tuovat esiin kirjoituspro...