Ovi Eurooppaan
 |
| Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi |
Safae el Khannoussi: Oroppa. Hollanninkielinen alkuteos Oroppa, 2024. Suomennos Mari Janatuinen. Kannen suunnittelu Jussi Karjalainen. 311 s. Otavan kirjasto 327. Otava, 2026.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Johan on päivä herätä jälleen henkiin, Salomé Abergel ajatteli. Mutta mikähän päivä nyt edes oli? Hän kohottautui vaivalloisesti jalkeille. Hän veti verhot auki, avasi parvekkeen ovet ja vilkaisi ulos: kattoterasseja, ruokoaitojen suojaamia parvekkeita, pyykkiä naruilla kuivumassa talojen välissä. Amsterdamissa hän ei enää ollut, mutta missä sitten?"
Marokkolais-hollantilaisen Safae el Khannoussin (1994 -) esikoisromaani Oroppa oli luonut minulle jo vahvoja ennakko-odotuksia ennen kuin sain kirjan käsiini ja luettavakseni. Kirja herätti ilmestymisvuonnaan 2024 sekä Hollannissa että kansainvälisesti kohua ja ihastusta kuvatessaan eurooppalaisuutta siirtolaisten näkökulmasta.
Tarina lähtee liikkeelle Amsterdamista. Sen lisäksi ollaan mm Pariisissa, Berliinissä, Tunisian Gabésissa ja pääkaupungissa Tunisissa sekä palataan muistoissa Marokon lyijyvuosiksi kutsuttuun kapina- ja sortokauteen, jolloin ympäri maata sijainneissa salaisissa vankiloissa kidutettiin määrätön määrä yhteiskunnallisiksi kapinallisiksi sattumanvaraisista syistä luokiteltuja ihmisiä. Heihin kuului mm myöhemmin ilmiömäisenä kuvataiteilijana tunnettu Salomé Abergel.
Amsterdamisssa tutustutaan laitakaupungin juottolaan ja sen omistajaan Hbib Abergeleen, hänen uuteen, nuoreen työntekijäänsä Hindiin ja kapakan monenkirjavaan asiakaskuntaan. Hbib järjestää työntekijälleen asunnon äitinsä omiin hoteisiinsa jättämästä kalseasta talosta Churchill-laanilla. Hindiä kammottavat talon autius ja etenkin sen kellarista varastoituina löytyneet valtavankokoiset maalaukset. Puhumattakaan siitä, että talon omistajaa koskeviin kyselyihin hänen on vastattava epämääräisesti naisen olevan jossakin hyvin kaukana. Mitä jos nainen on vaikka murhattu? Nuoren naisen jatkuva kannabiksen pössyttely, joka ei keskeydy edes työpäivien ajaksi, ei tietenkään paranna hänen tilannettaan.
Kerronta etenee episodeina hypähdellen henkilöstä toiseen ja tarinasta toiseen. Henkilöiden väliset suhteet jäävät vähän epäselviksi kuin istuisi kapakassa kuulemassa satunnaisia, pitempiä tai lyhyempiä keskustelunpätkiä, niin kuin teoksessa usein tapahtuukin. Ennen pitkää tarinat risteävät toistensa kanssa.
Mukaan sekoittuu keksittyjä tarinoita, muistiinpanoja, unia, muistoja, harhanäkyjä ja yleistä hämmennystä siinä määrin, että lukija nopeasti tajuaa todellisuuden olevan pettävällä pohjalla. Toistuvasti eri kertomuksissa mainitaan Pariisin myyttinen 21. kaupunginosa, jonne johtavaa porttia etsitään. Salainen portti tuntuu etsijöidensä mielissä edustavan pääsyä johonkin paratiisimaiseen tilaan.
"Vaikka tästä ihmeellisestä paikasta oli jo vuosia esitetty arvoituksellisia vihjailuja ja kerrottu veret seisauttavia anekdootteja, eurooppalaisen muistin järjestelmällisistä, pölyttömistä arkistoista siitä ei löytynyt minkäänlaista mainintaa. Aluetta, jolle nämä mielikuvitukselliset tarinat sijoittuivat, ei löytynyt yhdeltäkään kartalta. Eräs älyllisesti haaksirikkoinen ryhmä, niin sanotut maagiset marxistit, katsoi nimityksen "kahdeskymmenesensimmäinen" (jota ei tule sekoittaa herttua Charles de Mornyn porvarilliseen paraatikaupunkiin Pariisin liepeillä) viittaavan Ranskan pääkaupunkiin, jossa oli virallisten laskujen mukaan kaksikymmentä piiriä. Siltikin oli epäselvää, miksi se olisi juuri Pariisissa, eikä esimerkiksi Liègessä tai Marseillessa tai Genovassa, joissa se olisi voinut olla yhtä lailla. Toinen selitys löytyi puheista, joita oli säilynyt eräältä yhdeksänkymmentäluvulla Pariisissa oleskelleelta vallankumoukselliselta algerialaismaanpakolaiselta -- Kahdeskymmenesensimmäinen viittasi aikakauteen, joka oli vasta tulossa, jota vietettäisiin yhtä verisen kuin parantavankin mielikuvituksellisuuden merkeissä - meidän vuosisataamme, hyvät ihmiset!"
Tarinoita sitoo yhteen yksi henkilö: jo korkeaan ikään ehtinyt kuvataiteilija Salomé Abergel, surrealistisen synkkien maalausten tekijä, jonka löytämistä hänen kuraattorinsa pitää elämänsä onnenpotkuna ja keskittääkin tämän vuoksi kaiken ammatillisen huomionsa tähän yhteen taiteilijaan. Pahempi juttu onkin, että juuri kun suuren näyttelyn avajaiset lähestyvät, "löydetty" Salomé katoaa eikä kukaan vaikuta tietävän, missä hänen näyttelyyn aiotut maalauksensa ovat.
Kaiken keskipisteessä on siis paikka nimeltä Oroppa eli Eurooppa. Tuo turvasatamana kangasteleva maanosa, jonne lukuisat ihmiset yrittävät päästä sisään käyttäen yritykseensä vuosia elämästään onnistumatta kunnolla ehkä koskaan. Pääsy turvaan on yhtä oikullista kuin Pariisin 21. kaupunginosan aina siirtyvän portin etsiminen, ehkä jopa sama asia.
Satiirisesti paikka on siis Eurooppa, eikä ole niin suurta väliä mistä valtiosta puhutaan, kuten Afrikkakin on eurooppalaisille monoliitti, jonka paikalliset eroavuudet hämärtyvät ja sekoittuvat toisiinsa.
Toistuvat kidutuksiin liittyvät flashbackit valvottavat niin kidutettuja kuin kiduttajiakin. Pahinta kidutetuille onkin ehkä tietää, että myös kiduttajat ovat täällä; pelätä että jossakin julkisella paikalla saattaisi yhtäkkiä joutua vastakkain kiduttajansa kanssa. Tarina osoittaa, että kiduttajista jotkut myös pelkäävät tulevansa tunnistetuiksi kiduttajina.
Euroopan "alkuperäisasukkaiden" parempiosaisuus, naiivi omien oikeuksiensa itsestään selvänä pitäminen, vauraus - nämä ominaisuudet hylkivät tulokkaita omaan erilliseen todellisuuteensa, jonka luonteesta keskivertokansalaisilla tuskin on minkäänlaista aavistusta. Monet jäävät ilman virallisia papereita elämään päättymätöntä varjoelämää.
Khannoussin kerrontaa on ylistetty ja se onkin nokkelaa, taiturimaisesti toistensa lomaan ja sisäkkäisesti tarinoita pursuavaa ja välillä lukijan umpikujaan johtavaa kuin vain itse kirjallisuus. Hänen tyyliään on verrattu eteläamerikkalaisiin kertojiin, mutta minä en oikein tunnista niin paljon samoja elementtejä, että tuota vertausta itse käyttäisin. Enemmänkin hän minusta luo omaa spekulatiivisen fiktion tyyliään, jossa fantasiaelementit kuitenkin jäävät kuin vertauskuvallisiksi, henkilöiden yksityisiksi kokemuksiksi, joissa tosin tummat värit ja ylitsevuotavan hallusinatoriset tapahtumat vyöryvät.
"Salomé Abergelin talossa oli pelottavaa olla, mutta siellä vallitsi myös kummallisen tuttu tunnelma. Salomén asunnon seinät, huonekalut ja tapetit tuntuivat toimivan ulkomaailman lakeja vastaan samalla tavalla kuin Hindin lapsuudenkoti oli jäänyt selittämättömistä syistä aikajärjestyksen ulkopuolelle, kun hänen isänsä omapäinen mielenvikaisuus oli sanellut todellisuuden omaksi kuvakseen. Kuljeskellessaan Salomén talossa sitä tutkien Hind mietti usein, että ehkä sekä tämä talo että hänen lapsuutensa kotitalo olivat samaa selvittämätöntä kerrosta koko kaupunginosan historiallisten kerrostumien joukossa, osa sen palimpsestia."
Todellisuuden epäluotettavuus on minulle yksi kirjan ydinteemoista ja se ilmenee monin tavoin: syvästi traumatisoituneen dissosiatiivisina suojareaktioina, toden, valveen ja muistot sekoittavina painajaisina, joita Salomé Abergel kuvaa maalauksissaan. Julman ironisena todellisuuden juonteena on, että nuo kuvat ovat mittaamattoman arvokkaita taiteena, mutta ihmisillä, joiden kokemuksiin työt perustuvat, ei ole arvoa.
Kirja on herättänyt lukijoissaan ja arvioijissaan mielleyhtymiä eteläamerikkalaisen proosan lisäksi mm Salman Rushdien kerrontaan. Itselleni tulee mieleen Bernardine Evariston Tyttö, nainen, toinen, joka kuvaa afrikkalaisen diasporan ja sukupuoli-identiteettien näkökulmasta länsimaistumista, Khannoussia realistisemmassa tyylilajissa tosin.
El Khannoussi on kirjailijantyönsä ohella poliittisen historian väitöskirjatutkija.
Muualla:
Oroppa. Letterenfonds
Virpi Alanen: Elämää Euroopan rajoilla. SK 2.6.2026
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
4. Otavan kirjaston kirjalistalla
5. jälkisanat
12. kirjan nimestä minä en voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
34. mennään piiloon
36. kirja, josta haluaisin keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
38. keräillään jotain
49. kirja (käännös) on julkaistu 2026
Kommentit
Lähetä kommentti