Siirry pääsisältöön

TaoLin: Teen kutsu

Vanhaa viisautta


Kannen maalaus Li Xinsheng. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi



TaoLin: Teen kutsu. Kannen maalaus Li Xinsheng. Taitto Iiva Vilvas. 179 s. Enostone 2026.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"Runon reitti

I 

Höyry nousee teekupista
kynä kulkee paperilla

pilvet putoavat pisaroiksi

Meret kasvavat vuorten yli
henget avaruuksien halki"


Teehetkistä nauttivalle lukijalle kiinalaislähtöisen, Suomessa asuvan ja suomeksi kirjoittavan TaoLinin (1967 -) runokokoelma Teen kutsu sanoittaa tuttuja iloja uudesta, kiinalaisesta kulttuurista nousevasta näkökulmasta. Tärkeänä osana tässä on kiinan kieli ja sen kalligrafia, merkkien ja niiden merkitysten avaaminen.

Kirjan kauniin taiton on toteuttanut Iiva Vilvas. Runojen otsikot ovat mukana suomenkielisten tekstien lisäksi myös kiinankielisinä. Usein runon teksti selittääkin jotain kirjoitusmerkkiä ja sitä, mitä sen kautta on oivallettavissa. (Valitettavasti en saa tähän postaukseen siirtymään kiinalaisia merkkejä.)

Selvästi sekä vanhasta kiinalaisesta että modernista suomalaisesta tai ylipäätään länsimaisesta runoudesta ammentava kirjailija kirjoittaa yksinkertaisesti ja luonnonläheisesti. Tee todellakin on avainroolissa runoissa ja niiden tunnelmissa.

"Kahvin kiireys kaupungin suonistossa
sykkii ihmissumun halki

Teen hiljaisuus metsän 
linnut lentävät mielen ikkunoista"

TaoLin on aikaisemmin tehnyt uuden suomennoksen kiinalaisen Laotzin filosofisesta klassikkoteoksesta Daode-jing ja kirjoittanut kirjan Laotzi ja tekemättömyyden taito. Laotzin ääntä ja taolaista viisautta voikin helposti erottaa myös näiden runojen äänessä, joka ylistää veden kaltaista lempeyttä ja voimaa. 

Kuinka paljon näennäisessä tapahtumattomuudessa tapahtuu mielen syvyyksissä ja kuinka lähelle kaiken olevaisen yhteyttä on mahdollista päästä mielen hiljaisuudessa - tästä ennen kaikkea koin olevan kyse näissä teen ja metsän makuisissa runoissa. 

Teen symboliikka on yksinkertaisen, vanhan viisauden symboliikkaa.

"Harmonia

Teen merkin kolme osaa:
kasvi, puu ja ihminen

Kiinalaisessa posliinikannussa
kolme osaa:
kansi on taivas
runko ihminen
pohja maa

Vesi yhdistää ne"

Runot koostuvat aforistisista kiteytyksistä tai tarinan muotoisista pitemmistä kokonaisuuksista kuten Tarina lohikäärmeestä. Kaikissa niissä on kyse viisauden ja sisäisen rauhan löytämisestä ja osoitetulta tieltä poikkeamisesta oman oivalluksen tielle. Monissa runoissa käsitellään myös matkaa Kiinasta Suomeen ja sen kulttuurisia merkityksiä.

TaoLin on minulle uusi kirjailija, vaikka hän onkin julkaissut jo useita kirjoja: romaaneja, runoja ja tietokirjan. Hänen esikoisromaaninsa Suomen taivaan alla oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana vuonna 2008. Hänen edellinen runokokoelmansa oli nimeltään Teen kuiskaus.

Kirjan tunnelmallinen kansikuva on Li Xinshengin käsialaa.

Kokoelma, johon on mukava palata hiljaisina hetkinä, tai luodakseen sellaisen itselleen.


Muualla:

Teen kutsu. Lumousta etsimässä 6.6.2026


Helmet-lukuhaaste 2026:

22. kannen pääväri on sininen

39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin

41. kansi ja nimi ovat mielestäni kauniita

42. sanoja tai lauseita toisella kielellä

49. julkaistu 2026


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...
Lähetä kommentti
Lue lisää