Satunnainen ohilukija

Naisen katoamispiste Kuva: Ellen Karhulampi Katri Tapola & Selja Raudas: Uusi. Teksti: Katri Tapola. Kuvat: Selja Raudas. Kansi ja taitto: Selja Raudas ja Oona-Emilia Enkelsaari. 217 s. Enostone 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset! "Lähestyn kuin luonnos, joka muuttuu ja loittonee. Kadotin alkuperäisen ymmärrykseni, lauseeni. Kadotin katseeni. Enää en. En usko olevani ensimmäinen nainen, joka kadottaa tärkeitä asioita. Katoan itse milloin tahdon. Jokaisella naisella on katoamispisteensä." Katri Tapolan yhdessä Selja Raudaksen kanssa tekemällä kirjalla Uusi ei ole alaotsikkoa. Kirja ei määrittele itseään runokirjaksi tai miksikään muuksikaan, vaikka se sisältää runoja. Se sisältää myös Raudaksen luonnosmaisia musta-harmaa-valkoisia muoto- tai kasvokuvia. Kuvat ovat vahvasti sukua Raudaksen  Kasvoja karanteenista! -yhteisötaidenäyttelyyn tekemälle omakuvista koostuneelle kokonaisuudelle. Kuvissa näkyvät jatkuvassa muutoksessa olevat naisen kasvot, kuten alkuun...

Kaksi tapaa mennä itään Max Pam: Going East: Two Decades of Asian Photography / 20 Années De Photographe en Asie. Introduction Tim Winton. 179 s. Marval 1992. & Harry Peronius: Shiva Moves On in Gokarna. Photo essay 1987 - 2016. 106 s. Bangalore, India 2017. Molemmat kirjat ovat lahjoja ystäviltä, kiitokset! Matkavalokuvaus on kiehtova laji. Vähintään yhtä kiehtova kuin matkakertomuksetkin. Kun ihminen siirtyy itselleen uuteen ympäristöön, hänen aistinsa terävöityvät. En tiedä, mutta ehkä tämä tekee valokuvaajalle helpommaksi irrottautua tietyistä kauneuskäsityksistä ja etsiä uusia näkemisen tapoja. Ainakin sekä Pamin että Peroniuksen kirjassa ympäristöä ja ihmisiä katsellaan tuorein silmin. Minusta on mukava katsella ja lueskella näitä kahta kirjaa rinnakkain. Intia  yhdistää niitä paikkana, mutta on myös muita yhtäläisyyksiä. Dokumentointipyrkimys, kunnioitus ja kiinnostus paikallisväestöä kohtaan, kyky päästä lähelle ihmisiä ja heidän elinolosuhteitaan.  Max Pam on ...

Katri Tapola, Selja Raudas: Linnun neljä laulua. Aviador  Kustannus, 2022. Teksti: Katri Tapola. Kuvitus: Selja Raudas. Arabiankieliset käännökset: Aya Chalabee. Taitto: Kimmo Mustonen. Numeroimattomat sivut (47). Kustantajan arvostelukappale, kiitokset siitä! Kun lintu ja kissa nimeltä Don kohtasivat, he näkivät toisissaan valoa ja tunsivat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi. He elivät jonkin aikaa yhdessä onnellisina, lintu vahvistui ja sen vaurioitunut siipi parani. Don rakensi linnulle kylpylähteitä ja keinuja ja lintu oli vapaa lentämään miten halusi. Mutta sitten Donin valtasi levottomuus, jota se ei itsekään ymmärtänyt, ja niin se viipyi poissa kotoa. Ja lintu suri. Kun lintu yhteisen ajan päätyttyä oli valmis lentämään pois, se oli laulanut kolme laulua. Rakkaudesta, muutoksesta, suurten lintujen laulusta ja uuteen pesään pesimisestä. Ja mustasta sielulinnusta. Sielulintu on salaisuus / ja yöllä se laulaa laulun. / Keskellä yötä se kahahtaa ja aloittaa mustan laulun: // Sinä...