Siirry pääsisältöön

Katri Tapola & Selja Raudas: Uusi

Naisen katoamispiste




Kuva: Ellen Karhulampi

Katri Tapola & Selja Raudas: Uusi. Teksti: Katri Tapola. Kuvat: Selja Raudas. Kansi ja taitto: Selja Raudas ja Oona-Emilia Enkelsaari. 217 s. Enostone 2023.

Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset!


"Lähestyn kuin luonnos, joka muuttuu ja loittonee.

Kadotin alkuperäisen ymmärrykseni, lauseeni.

Kadotin katseeni.

Enää en.

En usko olevani ensimmäinen nainen, joka kadottaa

tärkeitä asioita.

Katoan itse milloin tahdon. Jokaisella naisella on

katoamispisteensä."

Katri Tapolan yhdessä Selja Raudaksen kanssa tekemällä kirjalla Uusi ei ole alaotsikkoa. Kirja ei määrittele itseään runokirjaksi tai miksikään muuksikaan, vaikka se sisältää runoja. Se sisältää myös Raudaksen luonnosmaisia musta-harmaa-valkoisia muoto- tai kasvokuvia. Kuvat ovat vahvasti sukua Raudaksen Kasvoja karanteenista! -yhteisötaidenäyttelyyn tekemälle omakuvista koostuneelle kokonaisuudelle.

Kuvissa näkyvät jatkuvassa muutoksessa olevat naisen kasvot, kuten alkuun siteeraamassani Tapolan runossakin. Tekstit käsittelevät sitä muutoksen tilaa, joka seuraa päättyvän ihmissuhteen aiheuttamaa kriisiä ja itsensä uudelleen löytämisen pakkoa. Putoamista ja siipien löytymistä.

Kirja muodostaa vahvan ja kauniin kokonaisuuden, sitä pitelee mielellään käsissään, tuntee sen kypsän ja täyden painon, selaa sivujen ylellistä paperia, tekstin ja kuvien vaihtelua ja väljyyttä, havainnoi tekstien ja kuvien puhetta toisilleen. Tämä ei ole mikään vihkonen, tämä on juhlavasti ja ylpeästi taitettu taidekirja kirjanmerkkilankoineen. Tällaisessa teoksessa konkretisoituu se, mikä paperikirjan viehätyksessä on katoamatonta.

"Rakastan heijastusta, edessäni on elämän syvä piirtojälki,

sivellin, mustekynän terä, lyijy ja kulta."

Samanlainen juhlava matka entisestä itsestä kärsimyksen ja lopulta yllättäen avautuvan ilon kautta uuteen itseen kuvataan teksteissä. Teksteissäkin näkyy paikoin luonnosmaisuus, joka matkan varrella saavuttaa kiteytymisen, löytää muodon. Matka on pitkä eikä ollenkaan kepeä tai nopea, sen ankaruutta kuvaa omien kasvojen tervehtyminen natiiviröntgenissä näkyvästä luumurskasta. Kasvojen ja minuuden uusiutuminen ei ole kosmeettista ihon pintakerrosten nuorennushoitoa, se on jotakin syvällä ytimissä tapahtuvaa. 

"Vanhasta ei kuoriudu nuori.

Vanhasta kuoriutuu uusi."

Ikääntyminen itsessäänkin on luopumista, vähä vähältä. Kun siihen liittyy äkillisiä muutoksia, myös ne vähittäin tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset piirtyvät näkyviin uudella tavalla, niiden peruuttamattomuus ja elämän kulku eteenpäin. Elämän kulun janamaisena vaihtoehdottomuutena näkeminen johtaa vääjäämättä lakastumiseen, pienentymiseen. Tottelemattomuus, kiemurtelu, loikkiminen, kieppuminen kadottavat janan, rikkovat muodon. Elämä onkin mosaiikki.

"Miksi kertoa jo kerran kerrottua,

miksi kirjoittaa, jos kieli ei yllä murtumaan."

Kirjan ikääntymiseen ja menetyksiin liittyvä tematiikka puhutteli minua läheltä. Tapola on runoissaan kuvannut paitsi omaa matkaansa naisena myös jotakin, mikä yhdistää naisia, liittää heidät toisiinsa tuntevina ja omaa tietään etsivinä olentoina. Hän on tehnyt sen kauniisti ja ajatteluttavasti.

Sisarkirjana tälle kirjalle voi lukea Tapolan ja Raudaksen toisen yhteisen kokonaistaideteoksen Linnun neljä laulua, joka kuvaa löytyvää ja sitten päättyvää rakkaus- tai ystävyyssuhdetta. Teemoiltaan se on osin päällekkäinen tämän teoksen kanssa ja mainitaankin tekstissä:

"Tein laulun niin kuin sovittiin. Sinä se sitten katosit.

Katoaminen ei ollut sopimuksessa, mutta se nyt oli

vain yksi temppu muiden joukossa. En ota katoamista

henkilökohtaisesti. Laulu on valmis ja loppuu näin:


Kuuleminen on linnun kielen taju.


Sielunlukutaito on kuin aavikon kartan avaisi."

Katri Tapolalla on laaja ja monipuolinen tuotanto sekä lasten että aikuisten kirjallisuuden aloilla ja niiden välimaastossa. Tunnustuksena työstään lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa hän vastaanotti tänä vuonna Suomen kirjailijaliiton Tirlittan-palkinnon. Selja Raudas puolestaan on ansioitunut kuvataiteilija, kirjankuvittaja ja saksofonisti.


Muualla - taustoitusta tekijöille:

Tirlittan-palkinto 2023 Katri Tapolalle. Lukemo

Ellinoora Autti (teksti) & Mikko Hannula (kuvat): Matkat jäätiköltä aavikolle näkyvät kuvataiteilija Selja Raudaksen teoksissa - "Kuvataiteilijan työ on 80-prosenttisesti ajatustyötä". Gloria 20.9.2022 - Artikkeli Selja Raudaksen taiteesta


Helmet-lukuhaasteessa 2023

tämä kirja sopii vaikkapa kohtiin:

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla (vertauskuvallisesti)

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (naiseus)

29. Kirjassa on minäkertoja (lyyrinen minä)

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

40. Kirjassa hylätään jotain

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta (vanhenemisesta) niin, että siinä on toivoa

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie