Siirry pääsisältöön

Katri Tapola & Selja Raudas: Uusi

Naisen katoamispiste




Kuva: Ellen Karhulampi

Katri Tapola & Selja Raudas: Uusi. Teksti: Katri Tapola. Kuvat: Selja Raudas. Kansi ja taitto: Selja Raudas ja Oona-Emilia Enkelsaari. 217 s. Enostone 2023.

Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset!


"Lähestyn kuin luonnos, joka muuttuu ja loittonee.

Kadotin alkuperäisen ymmärrykseni, lauseeni.

Kadotin katseeni.

Enää en.

En usko olevani ensimmäinen nainen, joka kadottaa

tärkeitä asioita.

Katoan itse milloin tahdon. Jokaisella naisella on

katoamispisteensä."

Katri Tapolan yhdessä Selja Raudaksen kanssa tekemällä kirjalla Uusi ei ole alaotsikkoa. Kirja ei määrittele itseään runokirjaksi tai miksikään muuksikaan, vaikka se sisältää runoja. Se sisältää myös Raudaksen luonnosmaisia musta-harmaa-valkoisia muoto- tai kasvokuvia. Kuvat ovat vahvasti sukua Raudaksen Kasvoja karanteenista! -yhteisötaidenäyttelyyn tekemälle omakuvista koostuneelle kokonaisuudelle.

Kuvissa näkyvät jatkuvassa muutoksessa olevat naisen kasvot, kuten alkuun siteeraamassani Tapolan runossakin. Tekstit käsittelevät sitä muutoksen tilaa, joka seuraa päättyvän ihmissuhteen aiheuttamaa kriisiä ja itsensä uudelleen löytämisen pakkoa. Putoamista ja siipien löytymistä.

Kirja muodostaa vahvan ja kauniin kokonaisuuden, sitä pitelee mielellään käsissään, tuntee sen kypsän ja täyden painon, selaa sivujen ylellistä paperia, tekstin ja kuvien vaihtelua ja väljyyttä, havainnoi tekstien ja kuvien puhetta toisilleen. Tämä ei ole mikään vihkonen, tämä on juhlavasti ja ylpeästi taitettu taidekirja kirjanmerkkilankoineen. Tällaisessa teoksessa konkretisoituu se, mikä paperikirjan viehätyksessä on katoamatonta.

"Rakastan heijastusta, edessäni on elämän syvä piirtojälki,

sivellin, mustekynän terä, lyijy ja kulta."

Samanlainen juhlava matka entisestä itsestä kärsimyksen ja lopulta yllättäen avautuvan ilon kautta uuteen itseen kuvataan teksteissä. Teksteissäkin näkyy paikoin luonnosmaisuus, joka matkan varrella saavuttaa kiteytymisen, löytää muodon. Matka on pitkä eikä ollenkaan kepeä tai nopea, sen ankaruutta kuvaa omien kasvojen tervehtyminen natiiviröntgenissä näkyvästä luumurskasta. Kasvojen ja minuuden uusiutuminen ei ole kosmeettista ihon pintakerrosten nuorennushoitoa, se on jotakin syvällä ytimissä tapahtuvaa. 

"Vanhasta ei kuoriudu nuori.

Vanhasta kuoriutuu uusi."

Ikääntyminen itsessäänkin on luopumista, vähä vähältä. Kun siihen liittyy äkillisiä muutoksia, myös ne vähittäin tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset piirtyvät näkyviin uudella tavalla, niiden peruuttamattomuus ja elämän kulku eteenpäin. Elämän kulun janamaisena vaihtoehdottomuutena näkeminen johtaa vääjäämättä lakastumiseen, pienentymiseen. Tottelemattomuus, kiemurtelu, loikkiminen, kieppuminen kadottavat janan, rikkovat muodon. Elämä onkin mosaiikki.

"Miksi kertoa jo kerran kerrottua,

miksi kirjoittaa, jos kieli ei yllä murtumaan."

Kirjan ikääntymiseen ja menetyksiin liittyvä tematiikka puhutteli minua läheltä. Tapola on runoissaan kuvannut paitsi omaa matkaansa naisena myös jotakin, mikä yhdistää naisia, liittää heidät toisiinsa tuntevina ja omaa tietään etsivinä olentoina. Hän on tehnyt sen kauniisti ja ajatteluttavasti.

Sisarkirjana tälle kirjalle voi lukea Tapolan ja Raudaksen toisen yhteisen kokonaistaideteoksen Linnun neljä laulua, joka kuvaa löytyvää ja sitten päättyvää rakkaus- tai ystävyyssuhdetta. Teemoiltaan se on osin päällekkäinen tämän teoksen kanssa ja mainitaankin tekstissä:

"Tein laulun niin kuin sovittiin. Sinä se sitten katosit.

Katoaminen ei ollut sopimuksessa, mutta se nyt oli

vain yksi temppu muiden joukossa. En ota katoamista

henkilökohtaisesti. Laulu on valmis ja loppuu näin:


Kuuleminen on linnun kielen taju.


Sielunlukutaito on kuin aavikon kartan avaisi."

Katri Tapolalla on laaja ja monipuolinen tuotanto sekä lasten että aikuisten kirjallisuuden aloilla ja niiden välimaastossa. Tunnustuksena työstään lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa hän vastaanotti tänä vuonna Suomen kirjailijaliiton Tirlittan-palkinnon. Selja Raudas puolestaan on ansioitunut kuvataiteilija, kirjankuvittaja ja saksofonisti.


Muualla - taustoitusta tekijöille:

Tirlittan-palkinto 2023 Katri Tapolalle. Lukemo

Ellinoora Autti (teksti) & Mikko Hannula (kuvat): Matkat jäätiköltä aavikolle näkyvät kuvataiteilija Selja Raudaksen teoksissa - "Kuvataiteilijan työ on 80-prosenttisesti ajatustyötä". Gloria 20.9.2022 - Artikkeli Selja Raudaksen taiteesta


Helmet-lukuhaasteessa 2023

tämä kirja sopii vaikkapa kohtiin:

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla (vertauskuvallisesti)

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (naiseus)

29. Kirjassa on minäkertoja (lyyrinen minä)

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

40. Kirjassa hylätään jotain

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta (vanhenemisesta) niin, että siinä on toivoa

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi