Satunnainen ohilukija

Murheellinen tapaus Annie Ernaux: Tapaus. Ranskankielinen alkuteos L'événement, 2000. Suomennos Lotta Toivanen. Kannen kuva Archives privées D'Annie Ernaux 1962. 87 s. Gummerus 2023.   Kirjaston kirja. Kiitos kirjastolaitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Kävelin katuja ja kannoin kehossani tammikuun 20. ja 21. päivän välisen yön salaisuutta kuin pyhää esinettä. Mietin, olinko käynyt kauhun vai kauneuden äärellä. Tunsin ylpeyttä. Varmaan samanlaista kuin yksinpurjehtijat, narkomaanit ja varkaat, ylpeyttä siitä, että olin käynyt jossakin, minne muut eivät ikinä uskaltautuisi. Jollain tapaa varmaan juuri ylpeys sai minut kirjoittamaan tämän kertomuksen." Annie Ernauxin pienoisromaani  Tapaus on dokumentaatio kirjailijan itselleen  1960-luvulla opiskelijana  teettämästä laittomasta abortista. Kirjailija palasi kokemuksensa muistelemiseen vuosituhannen vaihteessa, jolloin hän pyrki palauttamaan tapahtumat mieleensä yksityiskohtaisesti. Apunaan hänellä olivat hänen nuoruudenaikai

Tyttö, joka katosi  Guillaume Musso: Tyttö ja yö. (Ranskankielinen alkuteos La jeune fille et la nuit, 2018) Suomentanut Anna Nurminen. Kansi Laura Noponen. 357 s. Siltala 2023. Kirjaston kirja. " - Mutta juuri sehän on kirjailijan etuoikeus, eikö totta? Kirjoittaa tarinoita uhmatakseen todellisuutta. Ei ainoastaan parannellakseen todellisuutta vaan kamppaillakseen sen kanssa sen omalla maaperällä. Tutkia todellisuutta, jotta voisi paremmin kumota sen. Tuntea todellisuus kauttaaltaan, jotta voisi asettaa sitä vastaan toisenlaisen maailman. - Keksittekö itse tämän pikku saarnan? - En tietenkään, lainaan teitä . Otatte asian esiin joka toisessa haastattelussanne..." Guillaume Musson , Ranskan myydyimmäksi sanotun kirjailijan, ensimmäinen suomennettu teos  Tyttö ja yö  oli synnyttänyt jo ennen kirjaan tarttumistani myönteisiä ennakko-odotuksia kuulemieni kehujen perusteella. Lukukokemukseni kuitenkin ylitti odotukset: Musso kirjoittaa älykästä psykologista jännitystä, joka pitää

Varjoista, variksista ja puuttuvista vastauksista  Topias Haikala: Varjokäärme, mestaripunoja. Kansi Kalervo Sammalvehrä.  Sisäkuvitus Iiva Vilvas. Kirjailijan kuva Henry Söderlund. Taitto Kalle Niinikangas. 206 s. Enostone 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "'Mitäs muuta?' Aleksi kysyi. 'Eipä ihmettä ihmeempää. Olen lakannut kynnet ja lukenut dekkareita ja egyptiläisiä erämaaisiä'.' Isotäti nosti kätensä ja näytti Aleksille vaaleanpunaisia kynsiään. 'Mitäs erämaaisät?' 'Opettelivat lähinnä olemaan hiljaa.' 'Okei.' 'Kaikkialla huokuu suuri käsittämättömyys. Harva on onnistunut sanomaan siitä mitään merkityksellistä.'" Mikäpä sopivampi tapa Halloween-aikojen viettoon kuin uusi maagisen realismin tarina ihmismielen ja maailmankaikkeuden syvyyksistä.  Topias Haikalan teoksessa helsinkiläisen Aleksi Kurjen elämässä alkaa tapahtua kummallisia asioita, jotka häiritsevät hänen väitöskirjan tekoaan k

Kenelle runoilijan perintö kuuluu? Vappu Kannas: Kimalaisten kirja. 382 s. Kannen suunnittelu Laura Noponen. S&S Kustannus 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Ei tarvitse olla Huone - Kummitellakseen - Ei tarvitse olla Talo - Aivot täynnä Käytäviä - ylittäen - Aineellisen P aikan - " (Emily Dickinson, suom. V appu K ann as) Tartuin Vappu Kannaksen Kimalaisten kirjaan hieman samoin tuntein kuin aikaisemmin Johanna Venhon Syyskirjaan : itselleni hyvin läheisen kirjailijan henkilöhahmosta kirjoitettu tarina on aina vaarassa muodostua suureksi pettymykseksi. Salaperäinen, erakoitunut ja runoilijana paljon aikaansa edellä ollut  Emily Dickinson on ollut vuosikymmeniä yksi lempirunoilijoistani. Hänen tuotantonsa raikkaus ja rohkea omalakisuus ovat ilahduttaneet ja rohkaisseet minua läpi vuosien ja myös monien kipeiden elämäntapahtumien. Mieluiten olen tutustunut hänen henkilöönsä vain hänen runojensa ja julkaistujen kirjeidensä välityksellä.

Nanette Kottaraisen perintö Hanna Weselius: Nimetön - Nanette Kottaraisen muotokuva. 442 s. Päällys Martti Ruokonen. WSOY 2023.  Äänikirjan lukija Erja Manto. Kuva: Ellen Karhulampi "Niin, & pukeutuessani ajattelin kuinka kiinnostavaa olisi kuvailla vanhuuden tuloa sekä kuoleman vähittäistä koittamista. Tehdä se samalla tavalla kuin rakkautta kuvataan. Panna muistiin jokainen epäonnistumisen oire: mutta miksi epäonnistumisen? Käsitellä ikää kokemuksena, joka eroaa muista, & kartoittaa kaikki ne eri asteet, jotka vievät kohti kuolemaa. Se on valtava kokemus, eikä ainakaan lähestymisensä osalta yhtä tiedostamaton kuin syntymä.   Virginia Woolf kirjoitti tuon ylläolevan vuonna 1939 tänä päivänä, seitsemäs elokuuta. Ei hän ollut silloin vielä edes vanha. Kiinnitin huomioni tuohon, miten hän halusi kuvata vanhuutta ja lähestyvää kuolemaa "samalla tavalla kuin rakkautta kuvataan". Mitähän hän sillä tarkoitti? Huolellisuutta, tarkkuutta, yksityiskohtaisuutta? Rakkaudel

Tappavan hauskaa  Martha Wells: Keinotekoinen olotila. Murhabotin päiväkirjat 2. (Alkuteos The Murderbot Diaries 2 - Artificial Condition, 2018) Suomennos Mika Kivimäki. Kansi Samppa Ranta /Punavuoren Folio Oy, kuvat Alamy, Shutterstock. 199 s. Hertta Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Matkalla tälle transitrenkaalle, yksin tyhjässä rahtialuksessani, minulla oli ollut tilaisuus ajatella paljon sitä, miksi olin hylännyt Mensahin ja mitä oikein halusin. Tiedän, se oli yllätys minulle itsellenikin. Jopa minä tiesin, etten voisi viettää loppuelinkaartani yksin ajelemalla rahtialuksilla ja kuluttamalla mediapalveluja, niin houkuttelevalta kuin se kuulostikin." Martha Wellsin monet lukijat hurmannut, itseään Murhabotiksi kutsuva puoliorgaaninen turvayksikkö on sarjan juuri suomennetussa kakkososassa liikkeellä karanneena ja vapaana. Olotila, joka vaatii totuttautumista, mutta on tapahtumien edetessä muuttuva yhä vain oudommaksi. Määränpääh

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi

Puutos tarvehierarkiassa Marika Riikonen: Yksin, kiitos. Kansi ja esilehdet Saara Helkala. 264 s. Hertta Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset! Kuva: Ellen Karhulampi. Mukana oleva taideteos: Tekijä tuntematon. "Hyvästä yksinolosta ei ole Suomessa kirjoitettu kirjoja. Sille ei julkisessa puheessa oikeastaan ole edes sanoja. Suomessa on tapana typistää kaikki yksinolo yksinäisyydeksi tai puutokseksi. Tämä on kudottu lehtijuttujen asenteisiin, asumisen tukimuotoihin, vitseihin. Yksinolo ei kuulu kulttuuriseen ohjelmointiin . Meille tuputetaan pienestä pitäen kapeaa kuvaa siitä, mikä on normaalia . Pitää haluta parisuhdetta ja lapsia ja asettaa aina muut ihmiset yksinolon edelle. Etenkin, jos sattuu olemaan nainen." Toimittaja, kirjailija Marika Riikonen on tarttunut aiheeseen, josta olisin pitkään toivonut löytyvän kirjoja enemmänkin: vapaaehtoiseen, itselle elintärkeäksi koettuun yksin olemiseen. Minäkin kuulun niihin, jotka tunnistavat itsessään vahvan tarpe

Rytmi kaiken alla Max Porter: Biitti. Englanninkielinen alkuteos: Shy, 2023. Suomentanut Irmeli Ruuska. Alkuperäispäällys Carlos Esparza. 127 s. WSOY 2023.  Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan alkuperäiskansi Carlos Esparza. "He yrittävät saada selkoa toisistaan, koska mitä muutakaan hiton tekemistä heillä olisi. Heillä kaikilla on oma sisäinen rekisterinsä siitä, kellä viiraa tosissaan, kenestä todennäköisesti tulee psyko, kuka on kova, kuka nynny, kuka oikeastaan ihan jees, ja näiden valheellisten rekisterien rakosista tihkuu odottamatonta ystävyyttä, aivan kuten vihaa tai kamalaa yksinäisyyttäkin." Max Porter on kirjailijana omaa luokkaansa. Hänen epälineaarisesti poukkoillen, eksyen ja kuulostellen etenevä kerrontansa paljastaa ihmismielen liikahduksia jäljittelemättömällä tavalla. Hänen kääntäjänään Irmeli Ruuska pysyy tahdissa mukana enemmän kuin hyvin. Tämä on jo Ruuskan neljäs Porter-käännös. Shylla on päässään ääniä ja näkyjä, jotka hänen on tärkeää välillä saada vaimenn