Siirry pääsisältöön

Topias Haikala: Varjokäärme, mestaripunoja

Varjoista, variksista ja puuttuvista vastauksista 

Topias Haikala: Varjokäärme, mestaripunoja. Kansi Kalervo Sammalvehrä. 
Sisäkuvitus Iiva Vilvas. Kirjailijan kuva Henry Söderlund. Taitto Kalle Niinikangas. 206 s. Enostone 2023.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi


"'Mitäs muuta?' Aleksi kysyi.
'Eipä ihmettä ihmeempää. Olen lakannut kynnet ja lukenut dekkareita ja egyptiläisiä erämaaisiä'.' Isotäti nosti kätensä ja näytti Aleksille vaaleanpunaisia kynsiään.
'Mitäs erämaaisät?'
'Opettelivat lähinnä olemaan hiljaa.'
'Okei.'
'Kaikkialla huokuu suuri käsittämättömyys. Harva on onnistunut sanomaan siitä mitään merkityksellistä.'"


Mikäpä sopivampi tapa Halloween-aikojen viettoon kuin uusi maagisen realismin tarina ihmismielen ja maailmankaikkeuden syvyyksistä. 

Topias Haikalan teoksessa helsinkiläisen Aleksi Kurjen elämässä alkaa tapahtua kummallisia asioita, jotka häiritsevät hänen väitöskirjan tekoaan kotona. Ensimmäiseksi katoaa koira. Sitten alkavat pienet, lähes huomaamattomat muutokset. Tavaroita siirtyy, kuuluu ääniä. Sitten Aleksi yllättää yöllä kummallisen, barbien kokoisen, lähinnä sinistä apinaa muistuttavan olennon lakaisemasta keittiönpöytäänsä. Varsin pian kummallisuus lisääntyy räjähdysmäisesti. Onneksi vaimo Suvi ja tytär Vuokko ovat matkoilla Suvin sairasta isää katsomassa.

Aleksi tapaa jättiläisen nimeltä Serlachius, puhuvan variksen (sukua edellisen teoksen varikselle vaiko ei, jää mysteeriksi) ja naapuritalon entisessä pyörävarastossa asuvan monenlaisia kykyjä omaavan Kiinasta karanneen robotin, joka on asunut metsissä sekä jäljittänyt alkuperänsä Teräslohikäärmeen-Huangin koneeksi. Ei ihan merkillisimmästä päästä Aleksia ympäröivistä tapahtumista on talven ankaruus. Lunta sataa taukoamatta ja ihmiset ovat jääneet enemmän tai vähemmän vangeiksi kotiinsa, kaupungilla saattaa vain satunnaisesti kohdata jonkun ohikulkijan. Miten merkilliseksi elämä muuttuukaan, suvereenia elämänymmärrystään ei ainakaan kadota samassa talossa Aleksin kanssa asuva isotäti Josefiina Kurki.

Haikala rakentaa kokonaisen omalakisen universumin outoine luonnonlakeineen ja yhä merkillisempine olentoineen. Esikoisteokselle Pimeän jälkeen liikkuvat olennot tyypillinen sadunomaisuus on tässäkin tarinassa läsnä, samoin filosofisuus ja Haikalan kielen ajoittain lähelle runollisuutta taipuva kauneus. Kuitenkin teos on puhdasverinen fantasia ja tarina on erittäin koukuttava ja yllättävä. 

Esikoisteoksen episodimaisuus on tässä Haikalan toisessa teoksessa vaihtunut tiiviiseen ja ehjään juonitarinaan, joka toki silloin tällöin tekee aikahyppyjä varhaisempiin tapahtumiin. 

Tarinassa ollaan elämän ja kuoleman peruskysymysten äärellä mieleen jäävällä ja koskettavalla tavalla, mutta ei todellakaan vailla huumoria. Haikalalla on kyky sanoittaa ihmissielun ja olevaisuuden ulottuvuuksia ja liikahduksia moninaisesti ja silti tiiviisti, kuvallisuutta ja myyttejä hyödyntäen.

Lähdeluettelossa mainitaan kirjan todelliset ja fiktiiviset lähteet. Todellisista lähteistä löytyy niin teologiaa kuin mystikkojakin. Kalervo Sammalvehrän huikeassa kansitaiteessa tiivistyvät sekä kirjan tunnelma että perusajatus. Iiva Vilvas puolestaan on tehnyt kirjan sisäkuvituksen, joka pitää sadunomaisesti lukijaa kiinni kirjan maailmassa.

Ensi vuoden Tähtivaeltaja-raati: nauttikaa! Nauttikaa myös kaikki fantasian ja maagisen realismin ystävät, samoin filosofisten pohdintojen ystävät.

"Varis huokaisi. 'Onhan kaikki olevainen kuin tuulen kuva. Yön heijastus. Liekki, joka palaa ja sammuu. Kaikki maailmat ja kaikki niiden olennot.'
Varjokäärme katsoi hiljaa lintua.
'Sinä tiedät sen kyllä', varis jatkoi. 'Sinä yrität rakentaa kaupunkeja tyhjän päälle, jotta et joutuisi katsomaan kuiluun. Minä tiedän. Olen itsekin lentänyt pohjattoman rotkon yllä ja katsonut alas.'"


Muualla:

Kirjailijavieraana Topias Haikala. Youtube Espoon kaupunginkirjasto. Haastattelijana Sinikka Paavilainen. Lokakuu 2023


Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sijoittuu helposti kohtiin:

5. Kirjassa ollaan maan alla
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Helsinki)
21. Kirja on scifiä
38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan 
40. Kirjassa hylätään jotain
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi