Siirry pääsisältöön

Topias Haikala: Varjokäärme, mestaripunoja

Varjoista, variksista ja puuttuvista vastauksista 

Topias Haikala: Varjokäärme, mestaripunoja. Kansi Kalervo Sammalvehrä. 
Sisäkuvitus Iiva Vilvas. Kirjailijan kuva Henry Söderlund. Taitto Kalle Niinikangas. 206 s. Enostone 2023.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä.


"'Mitäs muuta?' Aleksi kysyi.
'Eipä ihmettä ihmeempää. Olen lakannut kynnet ja lukenut dekkareita ja egyptiläisiä erämaaisiä'.' Isotäti nosti kätensä ja näytti Aleksille vaaleanpunaisia kynsiään.
'Mitäs erämaaisät?'
'Opettelivat lähinnä olemaan hiljaa.'
'Okei.'
'Kaikkialla huokuu suuri käsittämättömyys. Harva on onnistunut sanomaan siitä mitään merkityksellistä.'"


Mikäpä sopivampi tapa Halloween-aikojen viettoon kuin uusi maagisen realismin tarina ihmismielen ja maailmankaikkeuden syvyyksistä. 

Topias Haikalan teoksessa helsinkiläisen Aleksi Kurjen elämässä alkaa tapahtua kummallisia asioita, jotka häiritsevät hänen väitöskirjan tekoaan kotona. Ensimmäiseksi katoaa koira. Sitten alkavat pienet, lähes huomaamattomat muutokset. Tavaroita siirtyy, kuuluu ääniä. Sitten Aleksi yllättää yöllä kummallisen, barbien kokoisen, lähinnä sinistä apinaa muistuttavan olennon lakaisemasta keittiönpöytäänsä. Varsin pian kummallisuus lisääntyy räjähdysmäisesti. Onneksi vaimo Suvi ja tytär Vuokko ovat matkoilla Suvin sairasta isää katsomassa.

Aleksi tapaa jättiläisen nimeltä Serlachius, puhuvan variksen (sukua edellisen teoksen varikselle vaiko ei, jää mysteeriksi) ja naapuritalon entisessä pyörävarastossa asuvan monenlaisia kykyjä omaavan Kiinasta karanneen robotin, joka on asunut metsissä sekä jäljittänyt alkuperänsä Teräslohikäärmeen-Huangin koneeksi. Ei ihan merkillisimmästä päästä Aleksia ympäröivistä tapahtumista on talven ankaruus. Lunta sataa taukoamatta ja ihmiset ovat jääneet enemmän tai vähemmän vangeiksi kotiinsa, kaupungilla saattaa vain satunnaisesti kohdata jonkun ohikulkijan. Miten merkilliseksi elämä muuttuukaan, suvereenia elämänymmärrystään ei ainakaan kadota samassa talossa Aleksin kanssa asuva isotäti Josefiina Kurki.

Haikala rakentaa kokonaisen omalakisen universumin outoine luonnonlakeineen ja yhä merkillisempine olentoineen. Esikoisteokselle Pimeän jälkeen liikkuvat olennot tyypillinen sadunomaisuus on tässäkin tarinassa läsnä, samoin filosofisuus ja Haikalan kielen ajoittain lähelle runollisuutta taipuva kauneus. Kuitenkin teos on puhdasverinen fantasia ja tarina on erittäin koukuttava ja yllättävä. 

Esikoisteoksen episodimaisuus on tässä Haikalan toisessa teoksessa vaihtunut tiiviiseen ja ehjään juonitarinaan, joka toki silloin tällöin tekee aikahyppyjä varhaisempiin tapahtumiin. 

Tarinassa ollaan elämän ja kuoleman peruskysymysten äärellä mieleen jäävällä ja koskettavalla tavalla, mutta ei todellakaan vailla huumoria. Haikalalla on kyky sanoittaa ihmissielun ja olevaisuuden ulottuvuuksia ja liikahduksia moninaisesti ja silti tiiviisti, kuvallisuutta ja myyttejä hyödyntäen.

Lähdeluettelossa mainitaan kirjan todelliset ja fiktiiviset lähteet. Todellisista lähteistä löytyy niin teologiaa kuin mystikkojakin. Kalervo Sammalvehrän huikeassa kansitaiteessa tiivistyvät sekä kirjan tunnelma että perusajatus. Iiva Vilvas puolestaan on tehnyt kirjan sisäkuvituksen, joka pitää sadunomaisesti lukijaa kiinni kirjan maailmassa.

Ensi vuoden Tähtivaeltaja-raati: nauttikaa! Nauttikaa myös kaikki fantasian ja maagisen realismin ystävät, samoin filosofisten pohdintojen ystävät.

"Varis huokaisi. 'Onhan kaikki olevainen kuin tuulen kuva. Yön heijastus. Liekki, joka palaa ja sammuu. Kaikki maailmat ja kaikki niiden olennot.'
Varjokäärme katsoi hiljaa lintua.
'Sinä tiedät sen kyllä', varis jatkoi. 'Sinä yrität rakentaa kaupunkeja tyhjän päälle, jotta et joutuisi katsomaan kuiluun. Minä tiedän. Olen itsekin lentänyt pohjattoman rotkon yllä ja katsonut alas.'"


Muualla:

Kirjailijavieraana Topias Haikala. Youtube Espoon kaupunginkirjasto. Haastattelijana Sinikka Paavilainen. Lokakuu 2023


Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sijoittuu helposti kohtiin:

5. Kirjassa ollaan maan alla
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Helsinki)
21. Kirja on scifiä
38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan 
40. Kirjassa hylätään jotain
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...