Siirry pääsisältöön

Topias Haikala: Varjokäärme, mestaripunoja

Varjoista, variksista ja puuttuvista vastauksista 

Topias Haikala: Varjokäärme, mestaripunoja. Kansi Kalervo Sammalvehrä. 
Sisäkuvitus Iiva Vilvas. Kirjailijan kuva Henry Söderlund. Taitto Kalle Niinikangas. 206 s. Enostone 2023.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä.


"'Mitäs muuta?' Aleksi kysyi.
'Eipä ihmettä ihmeempää. Olen lakannut kynnet ja lukenut dekkareita ja egyptiläisiä erämaaisiä'.' Isotäti nosti kätensä ja näytti Aleksille vaaleanpunaisia kynsiään.
'Mitäs erämaaisät?'
'Opettelivat lähinnä olemaan hiljaa.'
'Okei.'
'Kaikkialla huokuu suuri käsittämättömyys. Harva on onnistunut sanomaan siitä mitään merkityksellistä.'"


Mikäpä sopivampi tapa Halloween-aikojen viettoon kuin uusi maagisen realismin tarina ihmismielen ja maailmankaikkeuden syvyyksistä. 

Topias Haikalan teoksessa helsinkiläisen Aleksi Kurjen elämässä alkaa tapahtua kummallisia asioita, jotka häiritsevät hänen väitöskirjan tekoaan kotona. Ensimmäiseksi katoaa koira. Sitten alkavat pienet, lähes huomaamattomat muutokset. Tavaroita siirtyy, kuuluu ääniä. Sitten Aleksi yllättää yöllä kummallisen, barbien kokoisen, lähinnä sinistä apinaa muistuttavan olennon lakaisemasta keittiönpöytäänsä. Varsin pian kummallisuus lisääntyy räjähdysmäisesti. Onneksi vaimo Suvi ja tytär Vuokko ovat matkoilla Suvin sairasta isää katsomassa.

Aleksi tapaa jättiläisen nimeltä Serlachius, puhuvan variksen (sukua edellisen teoksen varikselle vaiko ei, jää mysteeriksi) ja naapuritalon entisessä pyörävarastossa asuvan monenlaisia kykyjä omaavan Kiinasta karanneen robotin, joka on asunut metsissä sekä jäljittänyt alkuperänsä Teräslohikäärmeen-Huangin koneeksi. Ei ihan merkillisimmästä päästä Aleksia ympäröivistä tapahtumista on talven ankaruus. Lunta sataa taukoamatta ja ihmiset ovat jääneet enemmän tai vähemmän vangeiksi kotiinsa, kaupungilla saattaa vain satunnaisesti kohdata jonkun ohikulkijan. Miten merkilliseksi elämä muuttuukaan, suvereenia elämänymmärrystään ei ainakaan kadota samassa talossa Aleksin kanssa asuva isotäti Josefiina Kurki.

Haikala rakentaa kokonaisen omalakisen universumin outoine luonnonlakeineen ja yhä merkillisempine olentoineen. Esikoisteokselle Pimeän jälkeen liikkuvat olennot tyypillinen sadunomaisuus on tässäkin tarinassa läsnä, samoin filosofisuus ja Haikalan kielen ajoittain lähelle runollisuutta taipuva kauneus. Kuitenkin teos on puhdasverinen fantasia ja tarina on erittäin koukuttava ja yllättävä. 

Esikoisteoksen episodimaisuus on tässä Haikalan toisessa teoksessa vaihtunut tiiviiseen ja ehjään juonitarinaan, joka toki silloin tällöin tekee aikahyppyjä varhaisempiin tapahtumiin. 

Tarinassa ollaan elämän ja kuoleman peruskysymysten äärellä mieleen jäävällä ja koskettavalla tavalla, mutta ei todellakaan vailla huumoria. Haikalalla on kyky sanoittaa ihmissielun ja olevaisuuden ulottuvuuksia ja liikahduksia moninaisesti ja silti tiiviisti, kuvallisuutta ja myyttejä hyödyntäen.

Lähdeluettelossa mainitaan kirjan todelliset ja fiktiiviset lähteet. Todellisista lähteistä löytyy niin teologiaa kuin mystikkojakin. Kalervo Sammalvehrän huikeassa kansitaiteessa tiivistyvät sekä kirjan tunnelma että perusajatus. Iiva Vilvas puolestaan on tehnyt kirjan sisäkuvituksen, joka pitää sadunomaisesti lukijaa kiinni kirjan maailmassa.

Ensi vuoden Tähtivaeltaja-raati: nauttikaa! Nauttikaa myös kaikki fantasian ja maagisen realismin ystävät, samoin filosofisten pohdintojen ystävät.

"Varis huokaisi. 'Onhan kaikki olevainen kuin tuulen kuva. Yön heijastus. Liekki, joka palaa ja sammuu. Kaikki maailmat ja kaikki niiden olennot.'
Varjokäärme katsoi hiljaa lintua.
'Sinä tiedät sen kyllä', varis jatkoi. 'Sinä yrität rakentaa kaupunkeja tyhjän päälle, jotta et joutuisi katsomaan kuiluun. Minä tiedän. Olen itsekin lentänyt pohjattoman rotkon yllä ja katsonut alas.'"


Muualla:

Kirjailijavieraana Topias Haikala. Youtube Espoon kaupunginkirjasto. Haastattelijana Sinikka Paavilainen. Lokakuu 2023


Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sijoittuu helposti kohtiin:

5. Kirjassa ollaan maan alla
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Helsinki)
21. Kirja on scifiä
38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan 
40. Kirjassa hylätään jotain
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ...

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie...