Satunnainen ohilukija

Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät (After Lives, 2020). Tammi 2022, Tammen keltainen kirjasto. Suomennos: Einari Aaltonen. Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen. 339 s. Kansi: ? Hänen tätinsä sanoi, ettei hän saisi kiivetä kukkulalle, ja täti kertoi myös tarinoita käärmeestä, joka voisi nielaista lapsen, ja pitkästä miehestä, jonka varjo häilähteli talojen katoilla kun taivaalla oli täysikuu, ja vanhasta naisesta, jonka hiukset harottivat, joka laahusti merelle johtavalla tiellä ja joka otti välillä leopardin hahmon ja saalisti kylästä vuohen tai sylilapsen. Täti ei sanonut niin, muta Afiya oli varma, että käärme, pitkä mies ja harottavahiuksinen vanha nainen asuivat kukkulalla ja laskeutuivat sieltä kylvämään kauhua maailmaan. Odotin kiinnostuksella päästäkseni tutustumaan vuoden 2021 kirjallisuuden Nobelin voittajan tuotantoon. Nyt odotus on palkittu ensimmäisellä, nopeasti ilmestyneellä Abdulrazak Gurnahin käännöksellä.  Einari Aaltosessa teos on saanut arvoisensa kääntäjän.  Kuuntelin kirj

     Kuva: Ellen Karhulampi Alice Hoffman: Punainen puutarha. (Alkuteos The Red Garden, 2011) Gummerus 2012. 295 s. Suomentanut Raimo Salminen.   Elämänsä puolivälissä äitini päätti aloittaa uudestaan alusta. Sellaista tapahtui meidän kaupungissamme usein. Blackwell sijaitsi syvällä Berkshiren piirikunnan sydämessä, missä sää oli arvoituksellinen ja ihmiset yhtä oikukkaita. Suurin osa kaupunkilaisista oli Blackwellin perustaneiden uudisasukkaiden jälkeläisiä, kuului sukuihin joiden jäsenet olivat naineet ristiin niin usein, että monilla naisilla oli punainen tukka ja tukanväriin sopiva ailahteleva luonne. Miehet olivat pitkiä ja vähäpuheisia ja hyviä melkein kaikessa. Yhdysvaltojen Massachusettsissa sijaitsevan kuvitellun Blackwellin kaupungin synnystä ja siellä eläneiden ihmisten tarinoista koostuva Punainen puutarha muodostaa kiehtovan tarinaketjun 1700-luvulta lähtien aina nykypäiviin asti.  Alkujaan kaupunki ristittiin Bearsvilleksi, sillä ensimmäisten uudisasukkaiden saapuessa pai

  Kuva: Ellen Karhulampi Sisko Istanmäki: Yöntähti. 205 s. Tammi 2008.  Unelmat sortuu, unhoittuu, ja kukat niittää nopsa syys , siteeraa Kielo eräänä päivänä, kun he kävelevät kohti ruokasalia. Siellä on taas ruoka katettuna, mikäs hätä tässä siis on kävellä runoja ladellen pitkin kuivaa, sileää ja puhdasta lattiaa kohti hyvää ateriaa. Kahdeksankymppiset entiset luokkatoverit tapaavat toisensa pienessä, nuukuudestaan tunnetussa pohjalaispitäjässä järjestetyssä luokkakokouksessa mutaisen joen rantamilla. Menestyksestään tietoinen Norma tekee tovereilleen yllättävän ehdotuksen, josta paljastuu myös syy kokouksen koolle kutsumiseen: Norma on ostanut ja kunnostuttanut vanhan kansakoulun lähiseuduilta. Hän on perustamassa sinne ikäihmisten asumisyhteisöä, joka tarjoaa asukkailleen täysihoidon. Itsensäkin yllättäen kolme henkilöä ottaa Normaan myöhemmin yhteyttä asian tiimoilta, koska joutuu toteamaan, ettei enää voi asua silloisessa kodissaan. Pian Norma on jo vastaanottamassa heitä Rauhan

Kuva: Ellen Karhulampi Max Porter: Surulla on sulkapeite. (Alkuteos: Grief is the thing with weathers, 2015) Gummerus, 2018. Suomennos: Irmeli Ruuska. 119 s. Kannen kuva: Khius/Shutterstock. Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen Isä ja varis tappelivat olohuoneessa. Ovi painui kiinni. Hiljaista, yksitoikkoista raakkumista, vaakkumista ja räkätystä, ja isä: "Lopeta, lopeta", kvaak ja raak, siellä röhittiin ja yökkäiltiin, sähistiin, kähistiin, kiroiltiin ja öristiin, karjahdeltiin ja nyyhkytettiin, murtuneiden isänäänten ja äkäisten linnunhuutojen kummallinen, sekava yhteissoitto, tömähdyksiä, rääkäisyjä ja vihlovia repäisyjä. Max Porterin kaikki kolme romaania on nyt suomennettu. Porter on niiden lisäksi kirjoittanut runoutta, novelleja ja esseitä. Hänen romaaninsa ovat niittäneet maailmalla palkintoja ja mainetta. Vuonna 2018 suomeksi ilmestynyt esikoisteos Surulla on sulkapeite on käännetty jo kymmenille eri kielille. Kirja on kuitenkin kaukana tavanomaisesta bestselleristä. V

  Natalia Jenner: Jane Austenin talo. (Alkuteos: The Jane Austen Society, 2020) Minerva, 2021. 328 s. Suomennos: Jänis Louhivuori. Kirjan kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy Hän oli nähnyt neiti Francesin ajelehtivan sen maailman halki kuin aave, Adam Berwickin istuvan yksinään vanhojen heinäkärryjensä päällä ja tohtori Grayn kuljeskelemassa kaupungin halki silmissään poissaoleva katse ikään kuin suuntautuneena todellisuuden ja tuskan ohi ystävällisempään maailmaan. Mutta yhtä kaikki maailmaan, jota ei ollut olemassa. Sillä todellinen maailma tarkoitti tuskaa ja vaatimusta elää sen kanssa, eikä se päästänyt ihmistä otteestaan edes silloin, kun kaikki oli menetetty. Toisen maailmansodan päätyttyä, syksyllä 1945 pienessä Chawtonin kylässä East Hampshiressa Englannissa kylän vähäiset asukkaat yrittävät palata jälleen normaalielämään, vaikka monilla heistä on suuria henkilökohtaisia menetyksiä takanaan.  Adam, eristäytyvä ja hiljainen maanviljelijä, tulee raottaneeksi kuortaan sen verran, että

  Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen. WSOY, 2022. (Alkueteos Girl, Woman, Other, 2019) 528 s. Suomentaja: Kaijamari Sivill. Alkuperäiskansi: Karan Singh. Äänikirjan lukija: Karoliina Niskanen     "--sanon äidille että hän on nainut sovinistin  /  äiti sanoo, että ajattele Amma tältä kannalta:  isäsi  syntyi mieheksi Ghanaan 1920-luvulla ja sinä taas naiseksi Lontooseen 1960-luvulla /  ja entä sitten?" Joukko eri-ikäisiä naisia Lontoossa. Heistä osa on toisilleen läheisiä: äitejä, tyttäriä, rakastajia, ystäviä. Osa vain sivuaa toisiaan joissakin kirjassa kuvatuissa tapahtumissa ja osasta tulee tarinan edetessä läheisempiä. Heissä on kaikenlaisten ammattien edustajia: näytelmäkirjailija/teatteriohjaaja, sijoituspankkiiri, opettaja, asianajaja, siivooja, maanviljelijä... Yhteistä päähenkilöille on, että he eivät paistattele helposti tulleen miellyttävän elämän ja menestyksen valokeilassa. He ovat maahanmuuttajia, mustia tai ruskeita, lesboja, muunsukupuolisia. Kansallis

  Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä. (Alkuteos: No One Is Talking About This, 2021) 226 s. Tammi 2021, Keltainen kirjasto. Suomennos: Einari Aaltonen. Kannen suunnittelu Markko Taina. Äänikirjan lukija: Armi Toivanen.  Maatessaan aamuisin autuaana sängyssä hän antoi yksityiskohtien vyöryä ylitseen. Kuvia aamiaiskattauksista Patagoniassa, tyttö levittämässä meikkivoidetta kovaksikeitetyllä kananmunalla, shiba-inu -rotuinen koira Japanissa hypähtelemässä tervehtimään omistajaansa, aavemaisen kalpeita naisia, jotka postasivat kuvia mustelmistaan. Maailma pusertui yhä lähemmäksi ja ihmisten välisten yhteyksien verkko hohti niin tiheänä, että se näytti silkkikankaalta. Mutta päivä ei vieläkään valjennut hänelle. Mitä tämän kaiken näkeminen oikein merkitsi? Booker-ehdokkuuden ja paljon huomiota osakseen saaneessa esikoisromaanissaan Patricia Lockwood kuvaa mestarillisesti sosiaalisen median influensserin joutumista törmäyskurssille elämän kovien ehtojen kanssa.  Kirja koostuu kahdesta

Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella. Salome Virta ratkaisee, 1. Bazar 2016. 299 s. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. Lukija: Eppu Nuotio. Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla. Salome Virta ratkaisee, 2. Bazar 2018. 304 s. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. Lukija: Elisa Salo Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Punainen vaate. Salome Virta ratkaisee, 3. Bazar 2019. 287 s. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. Lukija: Kati Tammensola Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen ovat lyöttäytyneet kirjoittajina yhteen ja kirjoittaneet Salome Virta -dekkarisarjan, jossa liikutaan taidevarkauksien ja muiden taiteeseen liittyvien rikosten maailmassa. Jo aikaisemmasta Ellen Lähde -sarjastaan tunnettu Nuotio hallitsee cozy crimen lajityypin ja Pirkko Soininen puolestaan tunnetaan mm kirjoittamistaan taiteilijaelämäkerroista. Yhdistetyin voimin on syntynyt sarja, jossa lähdetään liikkeelle taideteoksista ja niihin liittyvistä fiktiivisistä tarinoista ja päädytään rikos- ja tapahtumavyyhteihin,