Siirry pääsisältöön

Alice Hoffman: Punainen puutarha

Kuva: Ellen Karhulampi


Alice Hoffman: Punainen puutarha. (Alkuteos The Red Garden, 2011) Gummerus 2012. 295 s. Suomentanut Raimo Salminen.  

Elämänsä puolivälissä äitini päätti aloittaa uudestaan alusta. Sellaista tapahtui meidän kaupungissamme usein. Blackwell sijaitsi syvällä Berkshiren piirikunnan sydämessä, missä sää oli arvoituksellinen ja ihmiset yhtä oikukkaita. Suurin osa kaupunkilaisista oli Blackwellin perustaneiden uudisasukkaiden jälkeläisiä, kuului sukuihin joiden jäsenet olivat naineet ristiin niin usein, että monilla naisilla oli punainen tukka ja tukanväriin sopiva ailahteleva luonne. Miehet olivat pitkiä ja vähäpuheisia ja hyviä melkein kaikessa.

Yhdysvaltojen Massachusettsissa sijaitsevan kuvitellun Blackwellin kaupungin synnystä ja siellä eläneiden ihmisten tarinoista koostuva Punainen puutarha muodostaa kiehtovan tarinaketjun 1700-luvulta lähtien aina nykypäiviin asti. 

Alkujaan kaupunki ristittiin Bearsvilleksi, sillä ensimmäisten uudisasukkaiden saapuessa paikalla oli "lähes yhtä paljon mustakarhuja kuin mäntyjä". Kävi kuitenkin ilmi, ettei karhuihin viittaava nimi ollut omiaan houkuttelemaan paikkakunnalle uusia asukkaita.

Pieni kaupunki ei ole ihan niin tavanomainen miltä vaikuttaa. Onkohan oikeastaan mikään kaupunki? Blackwell kätkee muun muassa sisäänsä rohkeimman uudisasukkaansa Hallie Bradyn perustaman puutarhan, jonka multa on verenpunaista ja kaikki siellä kasvavat kasvit kukoistavat ja muuttuvat loistavan punaisiksi. Puutarha ja kaupunki kuuluvat vuorollaan yhä uusille sukupolville, jotka kohtaavat siellä elämänsä maagiset hetket. 

Asukkaat ovat alkuun kalastajia, metsästäjiä, maanviljelijöitä, vuosien vieriessä myös erilaisten palveluammattien edustajia. Kaupungista lähdetään sotaan ja palataan rikkonaisina tai ei palata. Lapsia syntyy ja kuolee. 

Kerronnassa maagisen realismin piirteet ovat yksittäisiä fantasiaelementtejä realistisesti kerrotussa tarinassa, kuten karhuja rakastava esiäiti Hallie Brady, kesättömänä vuonna keskellä lumihankia kukkinut, hedelmää tehnyt ja kyläläiset nälkäkuolemalta pelastanut Elämän puu, tai ankeriaaksi muuttunut kalastajan vaimo.

Tarinoiden naiset ovat kukin omalla tavallaan vahvoja, miehet kukin omalla tavallaan naisten näkökulmasta epäluotettavia. Kertomuksissa on usein kyse siitä, onko päähenkilön mahdollista saavuttaa elämässään se, mitä hän toivoo ja tavoittelee, vai joutuuko hän mukautumaan siihen, ettei elämä täytä hänen hartainta toivettaan. Tässä perustilanteessa ovat sukupolvet toistensa perään, ja kaikkien tarina on erilainen.

Hoffman on julkaissut yksittäisiä tarinoita lehdissä ennen kirjan ilmestymistä. Jokaisen niistä voikin hyvin lukea omana erillisenä kokonaisuutenaan, vaikka ne saavatkin voimaa toisistaan ja muodostavat yhdessä toisiaan täydentävän kronikan.

Vertauskohdaksi tälle tarinakokoelmalle nousee sitä lukiessani mieleeni ensin Eowyn Ivey'n kiehtova ja kaunis Lumilapsi (The Snow Child, 2012), puoleksi fantasianomainen, puoleksi hyvinkin realistinen kuvaus ankarien elinolojen Alaskan uudisasukkaista ja lapsettoman pariskunnan syvimmän toiveen täyttävästä lumilapsesta. Toiseksi mieleeni tulee vielä Edgar Lee Masters'in Spoon River antologia, jossa Spoon River -kaupungin hautausmaalla lepäävät asukkaat kertovat kukin tarinansa. Punaiseen puutarhaan sisältyvien tarinoiden asetelma on hiukan Spoon River antologiaa muistuttava, mutta tyylillisesti ja uudisasukkaiden perustamaa kaupunkia kuvaavalta osaltaan Ivey'n teosta muistuttava. Ainakin näistä kirjoista pitäneet varmaan nauttisivat myös Punaisen puutarhan lukemisesta.

Hoffman kirjoittaa kaunista ja ilmeikästä kieltä. Hän on tarinankertoja, jonka kertomukset ovat juonivetoisia ja sisältävät yllätyksiä sekä kiinnostavia henkilökuvia. Fantasiaelementeissä on omaa symboliikkaansa, jota ei kuitenkaan mitenkään erityisesti korosteta.

Viimeisimmät Hoffman-käännökset tehneen Raimo Salmisen käännös on sujuva ja kaikki siinä tuntuu olevan paikoillaan.

Luin kirjaa säästellen, sillä oli mukavaa palata sen maailmaan useampana päivänä. Kirjan ajallisesti pitkä kaari tuntui myös vaativan lukijalta hiukan sopeutumista vaihtuviin vuosisatoihin, niin tiiviisti kuin ne onkin kirjaan paketoitu. 

Olen aiemmin lukenut Hoffmanin 1980-luvulla ilmestyneen teoksen Lyhtyjen yö enkä enää muista tuosta lukukokemuksesta muuta kuin tunnelman, josta nautin. Vahinko, ettei minulla ole tuohon aikaan ollut tapana kirjata muistiin mitään lukemistani kirjoista. Nyt Hoffmanin uudempi tuotantokin menee lukulistalleni. 

Ainakin tämän kirjan osalta Hoffmaniin joskus mainonnassa liitetty romantiikka-leima tuntuu aivan tarpeettomalta lokeroinnilta. Toivottavasti se ei estä ketään tarttumasta hänen kirjoihinsa.

Alice Hoffmanin kahdestakymmenestä teoksesta on suomennettu seitsemän. Noitasisaret (Practical Magic, 1995) -romaanista on tehty myös Griffin Dunne'n ohjaama Hollywood-filmi Lumotut sisaret, jonka pääosia esittävät Sandra Bullock ja Nicole Kidman. Muitakin elokuvaversioita hänen tuotannostaan löytyy.

Punainen puutarha on kirjana kaunis esine värikkäine kansineen ja sisäsivuillekin rönsyävine kasviaiheineen. Vahinko, että sen ulkoasun suunnittelijan nimi puuttuu julkaisusta, tai sitten se on leikkautunut pois kirjaston kirjan muovituksessa.


Yhdellä lauseella: Punainen puutarha on pikkukaupungin villi ja kesyttämätön sydän.

Muissa blogeissa: 

Tarinauttisen hämärän hetket

Nenä kirjassa


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirjan voisi sijoittaa vaikka seuraaviin kohtiin:

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa

3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana (ainakin minä)

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

16. Kirjan luvuilla on nimet

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva (on suositeltu ryhmässä ja itsekin suosittelen)

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

39. Novellikokoelma (väljästi tulkiten)

42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä (alussa)

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirkko Saisio: Passio

  Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 s. Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Saision muhkea Eurooppa-kronikka alkaa keskiajan koitosta, askeesia Firenzen ylimyksille saarnanneen munkki Girolamo Savonarolan mestauttamisesta ja Firenzen kaupungin vapautumisesta maallisiin iloihin. Matka jatkuu halki vuosisatojen yhä uusien kertomusten muodossa.  Kertomuksia yhdistää punaisena lankana - tai punaisena rubiinina - firenzeläisen ruhtinattaren mieheltään saaman korun kierto omistajalta toiselle. Korun, jonka ruhtinatar oli määrännyt haudattavaksi mukanaan, sillä hän aavisteli, että hänen miehensä hänelle lahjaksi teettämään upeaan, hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen kuvaavaan koruun, olisi tarttunut jotakin sen antamiseen liittyneen tilanteen vahvoista tunteista ja koru tuottaisi onnettomuutta kantajalleen. Ruhtinattaren toiveesta huolimatta koru ei päädy lopullisesti maan poveen hänen mukanaan, vaan aloittaa muotoaan aina omistajansa tarpeiden mukaan vaihdellen merkillisen kiertokulu

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. 379 s. "Jos romaanikirjailija pelaa unohduksella - luottaa siis siihen, ettei lukija muista kaikkea, ja luo näin avaruuden tunnun - runoilija tekee saman vaikeaselkoisuudella: kun runo ei parhaillakaan tulkintavälineillä aukea kaikilta osin, avaraa tilaa jää ymmärryksen takapihoille. Tämä avara on kirjallisuus itse."  "Sen sijaan että sanoisi moninainen tai runsas, tulisi sanoa minimalistinen maksimaalisella hajonnalla." Jukka Viikilän uusin teos ei hevillä alistu määriteltäväksi. Se on pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta rakenteineen, kirjallisuusinstituutiosta ja siinä menestymisestä, Finlandia-palkinnosta, paksuista romaaneista, unohdetuista kirjailijoista, lukijoiden toiveista ja kirjoittamisen strategioista. Tämän lisäksi tutkiskellaan mm sydänteknologian historiaa, musiikkia, elokuvaa, talousindeksejä, McIntosh-vahvistimien valmistamista New Yorkissa, ylellisyyskelloja, erilaisia huumeita, seksiko

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym