Siirry pääsisältöön

Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät


Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät (After Lives, 2020). Tammi 2022, Tammen keltainen kirjasto. Suomennos: Einari Aaltonen. Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen. 339 s. Kansi: ?
Hänen tätinsä sanoi, ettei hän saisi kiivetä kukkulalle, ja täti kertoi myös tarinoita käärmeestä, joka voisi nielaista lapsen, ja pitkästä miehestä, jonka varjo häilähteli talojen katoilla kun taivaalla oli täysikuu, ja vanhasta naisesta, jonka hiukset harottivat, joka laahusti merelle johtavalla tiellä ja joka otti välillä leopardin hahmon ja saalisti kylästä vuohen tai sylilapsen. Täti ei sanonut niin, muta Afiya oli varma, että käärme, pitkä mies ja harottavahiuksinen vanha nainen asuivat kukkulalla ja laskeutuivat sieltä kylvämään kauhua maailmaan.

Odotin kiinnostuksella päästäkseni tutustumaan vuoden 2021 kirjallisuuden Nobelin voittajan tuotantoon. Nyt odotus on palkittu ensimmäisellä, nopeasti ilmestyneellä Abdulrazak Gurnahin käännöksellä. Einari Aaltosessa teos on saanut arvoisensa kääntäjän. Kuuntelin kirjan Jukka Pitkäsen mainiosti lukemana.

Loppuelämät on tuhti siivu Afrikan historiaa. Siinä Afrikan tapahtumat asettuvat yhteyteen muun maailman tapahtumien ja poliittisten pyrkimysten kanssa. Kirjan tarinan historiallinen taustoitus on huolellista.

Gurnah kuvaa kolonialismin julmat kasvot ja eurooppalaisten voittajien ennalta sovituista alueista käydyn verisen sodan, jota afrikkalaiset palkka-armeijat käyvät heidän puolestaan monesti heimoveljiään vastaan, paikallisia asukkaita ryöstäen ja tappaen. Hän kuvaa afrikkalaista kulttuurien, uskontojen, heimojen ja kielten kirjoa, lukutaidon vaikutusta ihmisten elämään ja naisten sinnikkyyttä alistetussa asemassaan.

Hänen näkökulmansa vaihtelevat pienestä tytöstä palkkasoturiin. Päähenkilöiden kohtalot ja tarinat silmikoituvat vaivihkaa yhteen lukuisten henkilöiden virrassa.

Kerronta on tarkkaa, mutta samaan aikaan säästeliästä. Joku monisanaisempi kirjoittaja olisi kertonut tätä tarinaa satoja sivuja pitempään. Gurnahin tyyli on perinteistä, kikkailematonta ja elävää puhetta, ja kirjan keskusteluihin sisältyy sekä afrikkalaisia kieliä (pääasiassa swahilia, joka on Gurnahin äidinkieli) että saksaa. Viimeistään Gurnahia lukiessa länsimaiselle lukijalle selviääkin kuinka monikielistä seutua Itä-Afrikka ja koko Afrikan maanosa on.

Kirjassa ollaan Saksan Itä-Afrikan alueella. Saksan tuolloin, 1800-luvun lopulla, miehittämään alueeseen kuuluivat nykyiset Ruanda ja Burundi sekä osa Tansaniasta. Romaanin alkuosa kuvaa pääasiassa ensimmäisen maailmansodan aikaisia taisteluja, joissa Saksa menettää alueen englantilaisille. 

Palkkasoturiksi ikänsä valehtelemalla pestautunut Hamza joutuu saksalaisen yliluutnantin henkilökohtaiseksi palvelijaksi. Upseerin ja palvelijan ristiriitaisen, vastakkaisuuksia sisältävän suhteen kuvaaminen avaa pysäyttävällä tavalla alistajan ja alistetun välistä outoa riippuvuutta ja viha-rakkaussuhdetta muistuttavaa kohtaamista veristen tapahtumien keskellä ja keskipisteessä.

Sodan jälkeen koittaa jälleenrakennuksen aika ja hengissä säilyneet kokoavat loppuelämäänsä. Kirjan englanninkielinen nimi After Lives viittaa paitsi elämän loppupuoleen, myös kuolemanjälkeisyyteen. Sekä Hamza että hänen sodan jälkeen tapaamansa Afiya ovat saaneet uuden mahdollisuuden elämässä, joka olisi jo voinut päättyä huonosti. Hamzan on häntä alistanut yliluutnantti pelastanut varmalta kuolemalta ja Afiyan on pelastanut hänen kotoa lapsena karannut veljensä Ilyas Afiyaa talousorjanaan pitävältä perheeltä. 

Afiyan veli kuitenkin liittyy lyhyen sisarusten yhteisen iloisen ja turvallisen yhdessäolon ajan jälkeen saksalaisten palkka-armeijaan Schutztruppeen eikä hänestä kuulla mitään sodan aikana tai sen päätyttyä, mistä aiheutuva epävarmuus varjostaa Afiyan elämää. Toinenkin sota on kehkeytymässä, vaikka siitä tyyneen elämäänsä asettuneet eivät onnekseen tiedä etukäteen. Pienen kaupungin ihmiset selviytyvät ja rakentavat elämäänsä uudelleen enimmäkseen vanhoin, englantilaisille voittajille salatuiksi jäänein kaupankäynnin tavoin.

Teoksen rajaus niin, että sotaan kadonneen Ilyasin kohtalo jää vuosikymmeniksi tuntemattomaksi, painottaa sitä sodan julmuuden ja arvaamattomuuden ulottuvuutta, joka syntyy epätietoisuudesta. Vaikka Ilyasin kohtalo lopulta 1960-luvulla selviääkin, hänen katoamisensa on ennättänyt heittää synkän varjon Afiyan ja Hamzan pienen perheen ylle eivätkä he koskaan saa tietää syytä Ilyasin valintoihin.

Sodan julmuuden kuvaus on järkyttävää luettavaa, mutta teoksessa on myös seesteisiä hetkiä, jolloin keskitytään ihmisten välisiin suhteisiin, arkielämän ja paikallisten tapojen kuvauksiin. Nautin eniten pikkukaupungin elämän eloisista näkymistä ja tavasta, jolla Gurnah kuin huomaamatta ja alleviivaamatta avaa eurooppalaiselle lukijalle tuntemattomia merkityksiä paikallisessa ajattelussa.

Gurnah on englannin ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessori Kentin yliopistossa sekä julkaissut useita palkintoehdokkuuksia saaneita teoksia, kirjallisuudentutkimusta ja artikkeleita. Ennen Nobelin palkinnon saantia hänen teoksensa eivät juuri ole levinneet Englannin ulkopuolelle. Siinä Nobelin palkinto toimii niin kuin hyväksi on, nostamalla esiin vahvaa, mutta vähälle huomiolle jäänyttä maailmankirjallisuutta.
Haluatte, että kerron itsestäni kuin minulla olisi kokonainen tarina, mutta minulla on vain askarruttavia katkelmia, ammottavia aukkoja ja kysymyksiä, joihin kaipaan vastauksia. Minulla on vain ohisuhahtaneita hetkiä ja sumeita muistikuvia. 

Yhdellä lauseella: Historian varjoista versovaa elämää.

Kirjaluotsi (sisältää juonipaljastuksia)

Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii ainakin kohtiin:
1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen (osittain)
29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2022 (suomennos)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie