Satunnainen ohilukija

Keskustelua kuoleman kanssa Kirjan kansi Piia Leino. Valokuva Ellen Karhulampi Oksana Vasjakina: Ruusu. Venäjänkielinen alkuteos Po 3 a. Suomentanut Riku Toivola. Kirjan kansi Piia Aho. Kannen suunnittelussa on käytetty fragmenttia Hermanus Numanin etsauksesta "Ruusu". Noin 1754-1825. 208 s. Otava 2026. Otavan kirjasto 330. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.   "Vihasin näitä naisia, vihani oli hiljaista, mutta oikeutettua. Koska he vihasivat toisiaan. Viha oli yksi harvoista sallituista tunteista, joita naisia kohtaan sai tuntea. Heitä sai vihata mistä tahansa ja kaikesta, mitä heillä oli: kauneudesta, ruumiista, riidanhalusta ja värittömyydestä." Oksana Vasjakina  (1989 -) kertoi ensimmäisessä romaanissaan suhteestaan äitiinsä, toisessa isäänsä, ja nyt, kolmannessa, äitinsä siskoon Svetlanaan. Svetlana sairastaa tuberkuloosia, jonka aiheuttajaa kirjassa esitettyjen tietojen mukaan kantaa elimistössään kolmannes venäläisistä. Hän elää kuin ikuisessa teini-ikäis...

Rekkamies ja hänen tyttärensä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen suunnittelu Piia Aho. Kannessa tuntemattoman tekijän piirros 1575 - 1599, Amsterdam Rijksmuseum.  Oksana Vasjakina: Aro. Venäjänkielinen alkuteos  Степь. Suomennos Riku Toivola . Kannen suunnittelu Piia Aho. 201 s. Otava, 2024. Otavan kirjasto. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Isä rakasti aroa. Varmaankin siksi, että aro oli pelkkää tilaa vailla vastakaikua. Se ei päättynyt missään, ja kaikki lähestyvät vaarat saattoi havaita jo kaukaa. Arolla asusteli pieniä tarhakäärmeitä ja kyitä, mutta ne pelkäsivät melua eivätkä näyttäytyneet. Joskus aroa pitkin pyöri arokierijän takku. Tuulessa sen liikkeet näyttivät jokseenkin eläimellisiltä, ja se itse näytti hengittävältä keholta. Mutta takku oli kuollut, vaikka liikkuessaan levittikin kuivia vaaleita siemeniä."      " Se on loppujen lopuksi yksinkertaista, olet rentun ja rekkamiehen tytär, joten sinun on kirjoitettava meistä...

Merkintöjä omaksi itseksi tulosta Oksana Vasjakina: Haava (Alkuteos: Rana, 2021). Suomentanut Riku Toivola. Kansi: Piia Aho. 254 s. Otava 2023. Äänikirjan lukija: Alina Tomnikov. Kirjan kansi: Piia Aho "Omasta kehosta, arjesta ja tunteista kirjoittaminen hämmentää ja nolostuttaa. Minua hävettää kirjoittaa tätä kirjaa." Oksana Vasjakinan omaelämäkerrallinen, romaaniksi nimetty teos on osa viime vuosien autofiktion nousua. Sitä lukiessani mieleeni tulivat päällimmäisinä  Vivian Gornickin kylläkin jo vanhempi  Toisissamme kiinni -muistelmateos hänen suhteestaan äitiinsä, ja Hanna Brotheruksen Ainoa kotini autofiktiivisenä perhesuhteiden ja kehosuhteen kuvauksena.  Amerikkalaisen Gornickin ja venäläisen Vasjakinan välillä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä kulttuurierosta ja sukupolvierosta huolimatta. Molemmat he kuvaavat tyttären suhdetta äitiin, jolta eivät lapsuudestaan saakka ole saaneet riittävästi vahvistusta olemassaololleen. Lisäksi he tuovat esiin kirjoituspro...