Siirry pääsisältöön

Hanni Maula: Teetä ja teräaseita. Helvi Helve tutkii 2

Likaveikot ja loanheittäjät


Kirjan kansi: screenshot äänikirjapalvelusta. Kannen suunnittelu Piia Aho.



Hanni Maula: Teetä ja teräaseita. Kansi Piia Aho. 351 s. Karisto 2026.

Äänikirjan lukija Eija Pyhältö, kesto 8t 50min


" 'Joko olet toipunut Villen tapaamisesta?' Helvi kysyy varovasti.
'En', Sara nyyhkäisee tyynyyn ja toivoo selvästi tätinsä jo kaikkoavan. Katoamisessa Helvi onkin varsin taitava. Sara puhuisi sitten kun olisi valmis ja kipupistettä voisi palata sörkkimään myöhemmin, Helvi tuumaa ja ottaa jalat alleen. Kiusallisten keskustelujen lykkääminen on katoamisen lisäksi toinen hämäläisten hallitsema taito. Sydän-Hämeessä hankalista asioista puhutaan aina joskus myöhemmin - vaikkapa hautausmaalla, kummun alle huudellen."

Hauholla tapahtuu taas. Lämminhenkisen hyvänmielen dekkarisarjan toisessa osassa tunnemme jo naapurukset, joilla on tapana osua paikalle, jossa on tapahtunut veritekoja.

Helvi Helve, eläkkeellä oleva äkeä kirjastonhoitaja veljentyttärineen ja huonokäytöksisine puudeleineen, kyläkaupan hoitaja Hannu, Helvin sireenipuskien takana asuva talotohtoroinnin unelmakohteen emäntä Riitta Juha-puolisoineen. Ja tietysti poliisit Hämeenlinnan poliisiyksiköstä, heistä etusijalla Anna, joka ensimmäisessä jaksossa muutti Hämeenlinnasta Hauholle.

Tällä kertaa ei keräillä arvoantiikkia (mutta huiman hintaisia muumimukeja kylläkin), vaan pöyhitään ympäristörikosta, jonka Likaveikot on saanut seudulla aikaan saastuttaessaan asukkaiden suosiman uimalammen käyttökelvottomaksi ties kuinka pitkäksi aikaa. Kummasti yritykseen alkaa liittyä myös kuolemantapauksia. Niitä yrityksen viestintä osaa selitellä yhtä luonnollisiksi kuin saastuttamistakin.

Maulan kerronta etenee juohevasti ja lukija saa nauttia kesäisistä kylätunnelmista ja persoonallisista henkilöhahmoista. Ironia ja satiiri osuvat Likaveikkojen yrityksen julkisuuskuvaan ja siihen kohdistuvaan "loanheittoon". Tekoälyyn liittyvissä kohdin lipsahdetaan vähän ylikierroksille, mutta tässä kokonaisuudessa se ei liiemmin haittaa.

Helvi Helve on mainio tuttavuus ja toivon tuttavuuden jatkuvan vielä uusissa osissa!


Muualla:

Airi Vilhunen: Hanni Maula: Teetä ja teräaseita - Helvi Helle tutkii taas. Kirsin Book Club 11.6.2026 (arvostellun kirjasarjan nimessä virhe)


Hanni Maula: Teetä ja teräaseita. Kirjasähkökäyrä 22.5.2026


Helmet-lukuhaasteessa 2026:

22. kannen pääväri on sininen

23. cozy crime -dekkari

27. puutarha

33. päähenkilö on yli 60-vuotias

34. mennään piiloon

38. keräillään jotakin

49. julkaistu 2026





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisten kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen etym...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää