Satunnainen ohilukija

Elämää italialaiskaupungissa Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Reijo Toivanen. Pirjo Toivanen (teksti) & Reijo Toivanen (kuvat): Proseccoa per favore! Graafinen suunnittelu ja taitto Nalle Ritvola. 112 s. Stresa Kustannus 2018. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Pirjo ja Reijo Toivanen toteuttivat unelmansa ja hankkivat kakkosasunnon Stresasta, Piemonten maakunnassa Pohjois-Italiassa sijaitsevasta pikkukaupungista Maggiore-järven rantamilta. "Haaveilimme italialaisen pikkukaupungin kujista, elämänmenon vilkkaudesta, ruoan ja luonnon tuoksuista, kaikesta kauniista ja tyylikkäästä --" Uusi koti oli löytynyt, kun löytyi terassi, jonka näköalasta ei olisi malttanut irrottaa katsettaan. Kirja kertoo kodin hankinnasta, kodista ja elämänmenosta sen ympärillä. Siitä mikä italialaisessa elämäntavassa ihmetyttää ja ihastuttaa ja siitä, mikä vaatii oppimista ja sopeutumista. Millaista on yhteiselo jyrkässä rinteessä sijaitsevan kerrostalon naapureiden kanssa? Saako kerrost...

Kaksi tapaa mennä itään Max Pam: Going East: Two Decades of Asian Photography / 20 Années De Photographe en Asie. Introduction Tim Winton. 179 s. Marval 1992. & Harry Peronius: Shiva Moves On in Gokarna. Photo essay 1987 - 2016. 106 s. Bangalore, India 2017. Molemmat kirjat ovat lahjoja ystäviltä, kiitokset! Matkavalokuvaus on kiehtova laji. Vähintään yhtä kiehtova kuin matkakertomuksetkin. Kun ihminen siirtyy itselleen uuteen ympäristöön, hänen aistinsa terävöityvät. En tiedä, mutta ehkä tämä tekee valokuvaajalle helpommaksi irrottautua tietyistä kauneuskäsityksistä ja etsiä uusia näkemisen tapoja. Ainakin sekä Pamin että Peroniuksen kirjassa ympäristöä ja ihmisiä katsellaan tuorein silmin. Minusta on mukava katsella ja lueskella näitä kahta kirjaa rinnakkain. Intia  yhdistää niitä paikkana, mutta on myös muita yhtäläisyyksiä. Dokumentointipyrkimys, kunnioitus ja kiinnostus paikallisväestöä kohtaan, kyky päästä lähelle ihmisiä ja heidän elinolosuhteitaan.  Max Pam on ...

Siskokset matkalla juurilleen Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut (Alkuteos The unlikely adventures of the Shergill sisters, 2019). 371 s. Suomentanut Inka Parpola.  Sitruuna 2022. Äänikirjan lukija Heidi Kyrö.     "Missä kaikki naiset olivat? Jezmeen ihmetteli. Hän ei pannut ensimmäistä kertaa merkille, että Delhi oli miesten kaupunki, mutta sitäkin selvempää se oli, kun hän käveli yksinään. Miehet levittivät kangaskaupoissaan sarikankankaiden metriä pitkien tiskien päälle. Jalokivikauppiaat pitelivät siroja koruja paksuissa, känsäisissä kourissaan. Miehet kerääntyivät pienen yliopistorakennuksen edessä chaikojun ääreen, oppikirjoja rintaansa vasten puristaen. Miehet kävelivät hänen ohitseen ja tömäyttelivät olkapäitään tahallaan hänen olkaansa vasten tai työnsivät suunsa hänen korvaansa vasten, joskus laulaen pätkää hindulauluista, joskus mutisten törkeyksiä. Aina, kun Jezmeen näki naisen, tämän kasvoilta kuvastui sama kovuus, jonka Jezmee...

Kapteeni kuin tuulen henkäys Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen - Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin. 397 s. Kuvitettu. Kansi: Tommi Tukiainen. Like 2022.  "Meri saattaa hetkessä muuttua tasaisesta silmänkantamattomasta kuin aivan ilman mitään syytä raivokohtauksen saaneeksi, riehuvaksi kakofoniaksi. Se kohtelee kaikkia samalla lailla, sen silmissä ihmiset ovat todellakin kuin utopian puurtajat, yhdenvertaisia. Mitättömiä. Mutta vaikka maailma heiluu, natisee, kolisee ja on epätasapainossa, merellä ollessa kaikki on selkeää, helppoa ja yksinkertaista. Siellä utopian kuori on vahva." 1800-luvun puolivälissä Venäjä oli valloittanut itselleen uusia alueita idässä ja halusi Krimin sodassa saatujen kokemusten vuoksi vahvistaa valtakuntansa rajoja. Strategisesti tärkeällä itäisellä alueella asui alkuperäiskansoja ja niiden lisäksi lähinnä kiinalaisia ja pohjoiskorealaisia. Alueen venäläistämiseksi sinne alettiin houkutella uudisasukkaita, mutta venäläiset eivät juuri...

Teeviikolla luettua  Helena Petäistö: Tee teematka. 307 s. Toteutettu yhteistyössä Designmuseon kanssa. Kansi ja kuvitus: Teresa Moorhause. Tammi 2008. "Tee on myös siitä ihmeellinen juoma, että vaikka se on universaali, kansoja yhdistävä nautintoaine, se ei ole luonut kaiken alleen polkevaa yhtenäiskulttuuria. Päinvastoin maailma on täynnä täysin erilaisia, mielenkiintoisia tapoja nauttia teetä. Samalle planeetalle mahtuvat yhä Kaukoidän hienostunut, vuosituhantinen kulttuuri teeseremonioineen, idässä kohteliaasti kumarrellen tarjoiltu tervetuliaistee, arkisen jokapäiväinen teetermospullo kiinalaisen polkeman pyörän tarakalla, tiibetiläisen kirnussa polkema voitee, englantilaisen perinteinen iltapäivätee yli sata vuotta vanhoine sääntöineen tai "a nice cup of tea", perusbritin pelastus päivän jokaiseen pulmaan, ranskalaisen "l'art du thé", jossa laatua arvostetaan aivan yhtä paljon kuin parhaissa viineissä, venäläisen samovaarin kutsuva lämpö, moni muu tap...

Elias Canetti: Marrakesin ääniä. Saksankielinen alkuteos: Die Stimmen von Marrakesch. Aufzeichnungen nach einer Reise, 1968. Suomentanut Esa Adrian. 118 s. Tammi 1998. 4. p. Ensimmäinen suomenkielinen painos 1981. Kirjat houkuttavat toisiin kirjoihin. Kun olin lukuhaastetta varten lukenut Aino Kallaksen matkakuvauksen Marokon lumoissa , minun alkoi tehdä mieleni palata myös Elias Canettin Marrakesin ääniin. Olin varma, että minulla on kirja jossakin hyllyssäni, mutta etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Vaikutti siltä, että kirjahyllyni ja kirjapinoni olivat jälleen ahmaisseet yhden viattoman niteen pohjattomaan kitaansa, ne tekevät sellaista joskus. Kirjaston kirjaa lukiessani tajusin, että olenkin luultavasti kuullut kirjaa luettavan radiossa enkä lukenut paperikirjana. Kuuntelemisen vaihtoehto ei heti juolahtanut mieleeni, koska muistan tutustuneeni kirjaan jo joskus 80-90 -luvuilla, jolloin en juuri kuuntelemista harrastanut. Kuunneltavaksi kirja sopii kuitenkin oikein hyvin. Sen kir...

Helmi Krohn: Meri matkustaa. Koulutyttökertomus. Runsaasti kuvitettu. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1934. 112 s. Helmi Krohn (1871-1967) ei ole kovin näkyvä hahmo suomalaisen kirjallisuuden historiassa nykylukijan näkökulmasta. Hänet muistetaan ehkä lähinnä monista klassikkokäännöksistään ja lasten Hipsuvarvas-kirjoistaan. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut muitakin satuja, enimmäkseen jo unohtuneita nuortenkirjoja, romaaneja ja elämäkertoja ja toiminut sekä kustannustoimittajana että kirjallisuuskriitikkona ja päätoimittajana lastenlehti Pääskysessä sekä kulttuurilehti Valvojassa. Luonteeltaan hän on siis nykypäivän lukijalle enemmänkin kirjallisuuden harmaa eminenssi kuin kirjallinen tähti. Toisin kuin sisarensa Aino Kallas (1878-1956). Helmet-lukuhaasteessa on tänä vuonna kohta, joka edellyttää kahden samaan perheeseen tai sukuun kuuluvan kirjailijan teosten lukemista. Tämä muistutti mieleeni Krohnin perheen sisarukset. Jonkin aikaa asiaa tutkittuani ja mieleistäni lueskeltavaa sekä Hel...

Aino Kallas: Marokon lumoissa. Pieniä kirjeitä Marokosta. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1931. 173 s. 49 syväpainokuvaa. Ensimmäistä kertaa eteläisten, eksoottisten maailmojen kosketus, kuin enteenä, että olemme pääsemässä pitkiksi ajoiksi eroon Euroopasta. Lontoon pikajuna saapuu Southamptonin satamaan, ja tuokiossa vilisee asemasilta kirjavanaan Rotterdam Lloydin Indrapoera-laivan malaijimatruuseja, niinkuin olisi laivaruumasta äkkiä livahtanut esiin lauma kiilusilmäisiä, häärääviä ihmisrottia. Pienikasvuisia, hentojäsenisiä, pään ympäri kierrettynä kirjava huivi, hiljaisenhiipiviä liikkeissään, epätodellisia, ikään kuin metsän menninkäiset, avojaloin tai paulakengät jalassa. Kaksi tällaista lintukotolaista tarvitaan raahaamaan laivaan tavallisen kokoista käsimatkalaukkua. Aino Kallaksen matkakertomuksen avauskappale kertoo jo aika paljon kirjasta: kaukokaipuuta, eksotismin etsintää ja vähemmän hienotunteista eri maista tulevien ihmisten ihmettelyä. Ainoatakaan malaijinaista ei ole matka...