Siirry pääsisältöön

Pirjo Toivanen & Reijo Toivanen: Proseccoa per favore!

Elämää italialaiskaupungissa

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Reijo Toivanen.


Pirjo Toivanen (teksti) & Reijo Toivanen (kuvat): Proseccoa per favore! Graafinen suunnittelu ja taitto Nalle Ritvola. 112 s. Stresa Kustannus 2018.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


Pirjo ja Reijo Toivanen toteuttivat unelmansa ja hankkivat kakkosasunnon Stresasta, Piemonten maakunnassa Pohjois-Italiassa sijaitsevasta pikkukaupungista Maggiore-järven rantamilta.

"Haaveilimme italialaisen pikkukaupungin kujista, elämänmenon vilkkaudesta, ruoan ja luonnon tuoksuista, kaikesta kauniista ja tyylikkäästä --"

Uusi koti oli löytynyt, kun löytyi terassi, jonka näköalasta ei olisi malttanut irrottaa katsettaan. Kirja kertoo kodin hankinnasta, kodista ja elämänmenosta sen ympärillä. Siitä mikä italialaisessa elämäntavassa ihmetyttää ja ihastuttaa ja siitä, mikä vaatii oppimista ja sopeutumista.

Millaista on yhteiselo jyrkässä rinteessä sijaitsevan kerrostalon naapureiden kanssa? Saako kerrostalon terassille rakentaa saunan? Miten sujuu yhteistyö viranomaisten kanssa esimerkiksi rakennus- tai verotusasioissa?

"Ehkä paras neuvo tuli Milanossa asuvalta ystävältä: kaupungin ja valtionhallinnon virastoissa vieraillessamme meidän tuli pukeutua hyvin.
Seuraavalle viranomaiskäynnille panimme parhaat päälle. Olin kultakoruissa, mustassa jakkupuvussa, korkokengissä ja Reijo valkoisessa paidassa, kravatti kaulassa, kengät plankattuina ja kumpikin meistä hiukset ammattilaisen käsissä viimeisteltyinä. Virkailija, vielä raskaammissa koruissa kuin minä, hymyili ja teititteli. Hän ei kysellyt turhia ja pamautti leimat papereihimme saman tien."

Kerrotaan lähitienoon kävelyreiteistä, nousuista vuorten rinteille, näköaloista ja luonnosta. Kaupungin toripäivistä kausituotteineen. Reijo Toivasen hienot valokuvat tuovat tunnelmat käsin kosketeltaviksi. Kirjan värikuvissa on panorama-kuvia näköaloista, tunnelmallisia yksityiskohtia ja kukkaloistoa katseltavaksi. Pirjo Toivanen kertoo pieniä tarinoita seudusta ja sen ihmisistä.

Kirja on ehdottomasti luotu tunnelmointiin, unelmointiin matkoista tai elämänmuutoksista ja sellaisena se on kaunis ja lämmintunnelmainen. Hienoinen matkaopasmaisuus häiritsi minua aavistuksen verran. Vaikka on mukava lukea myönteisiin kokemuksiin painottuvaa tekstiä, jossa vastoinkäymisiäkin osataan katsoa huumorilla, olisin lukenut mieluusti myös hiukan enemmän siitä, millaisia vaikeuksia ulkomaalaisilla on alueelle asettumisessa ollut. Vaikkei kaikilla sellaisia toisaalta ehkä olekaan.

Siitä, että ulkomaalainen pysyy seudulla aina ulkomaalaisena onkin kirjassa kerrottu. Kuten siitäkin, miten paikkauskollisia paikalliset perheet ja suvut ovat perhe- ja suku-uskollisuuden lisäksi. Paikalliset ovatkin varsin pitkäikäistä joukkoa.

"Levo on kuuluisa lähteestään, sen partaalla asukkaat läheltä ja kaukaa täyttävät pullojaan ja polkupyöräilijät virkistäytyvät. Vesi on paikallisten mukaan heidän terveytensä salaisuus. Vielä muutama vuosi sitten järven rannalla eleli Euroopan vanhin nainen, 119-vuotiaaksi. Hän väitti syöneensä päivittäin kohtuumäärän kausiruokaa, juoneensa lasillisen viiniä ja tonkallisen vettä Levon lähteestä. Hänellä oli pojan, ainoan lapsensa jälkeläisiä neljän tai viiden sukupolven verran. Miehestä hän kertoi ottaneensa eron jo 23-vuotiaana ja eläneensä tyytyväisenä siitä lähtien."

Toivaset ovat konkareita ulkomailla asumisessa ja matkustamisessa. Stresassa he ovat asuneet jo parikymmentä vuotta ja siirtäneet sinne kirjansakin. Onko alueessa tapahtunut tuona aikana muutoksia ja kuinka hyvin turistit ovat kaupungin löytäneet, siitäkin olisi ollut mukava kuulla enemmän. Ehkä jossakin tulevassa kirjassa sitten.

Ns. kahvipöytäkirjana (tämä ei ole moite!) kirja on herkumpi kuin minkään kahvipöydän tarjoilun on mahdollista olla. Ehkä sitä proseccoa lukuun ottamatta. Se ei muuten ole paikallinen viinilaatu Stresan alueella, mutta perin italialainen toki. 

Alter egoni, antisankarimatkaaja Ms Tatin esittely Pirjo & Reijo Toivasen kirjasta Salsaa ja mojitoa.


Muualla:

Pirjo ja Reijo Toivanen: Proseccoa per favore! Kirjarikas elämäni -blogi 19.3.2023
Pirjo Toivanen: Proseccoa per favore! Hemulin kirjahylly -blogi 9.2.2019


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu 
14. Kirjassa harrastetaan
16. Kirjassa on valokuvia
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo (Stresa)
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja
44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen





Kommentit

  1. Prisman verkkokaupassa myynnissä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos - mukava tieto, kun kirjojen myyntiaika tuppaa olemaan yleensä niin lyhyt.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...