Elämä kahleissa
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Antti Grundstén |
Sonja Saarikoski: Naisvangit - Rikollisuuden kehä maailman onnellisimmassa maassa. 399 s. Graafinen suunnittelu Antti Grundstén. Siltala 2023.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"En olisi halunnut kuulla, että väkivalta toistaa itseään ja muuttaa ihmiset esineiksi, kuten Simone Weil kirjoittaa. Että hyväksikäytetyt ja rikotut tulevat uudelleen hyväksikäytetyiksi ja rikotuiksi, kiusatut kiusatuiksi, rangaistut rangaistuiksi. Että väkivallan uhrit tekevät väkivaltaa usein myös itse.
En olisi halunnut tajuta, miten varhaisessa vaiheessa ihmiset rikotaan niin pahasti, että vahinkojen korjaaminen vie loppuelämän.
Ja silti halusin."
Hämeen naisvankilaa ja naisvankeja käsittelevää kirjaansa varten toimittaja Sonja Saarikoski vietti aikaa Hämeenlinnan uudessa naisvankilassa kahteen eri otteeseen ja osallistui vankien päiväohjelmaan. Useamman vuoden aikana hän haastatteli kymmeniä entisiä ja nykyisiä vankeja heidän elämänkulustaan sekä vankilassa että sen ulkopuolella sekä perehtyi naisten luvalla heitä koskevaan viranomaisdokumentaatioon. Hän haastatteli myös vankeinhoitolaitoksen johtavia virkamiehiä, mm Hämeenlinnan naisvankilan johtajaa, lapsiasiainvaltuutettua, asianajajia, rikosoikeuden professoreja ja monia muita asiantuntijoita sekä tutustui Kansallisarkiston vankeja koskeviin asiakirjoihin.
Tuloksena tästä työstä on paneutunut, akateemisella tarkkuudella dokumentoitu haastattelututkimus, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta. Se on myös painava puheenvuoro yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa kannetaan huolta rikollisuuden ja väkivallan lisääntymisestä, vaaditaan kovempia rangaistuksia ja taivastellaan sitä, miten hyvissä oloissa vangit elävät yhteiskunnan kustannuksella.
Kirja on syystäkin saanut paljon julkisuutta, mutta toivoisin sen saavan sitä vielä enemmän, ja yhä useamman päättäjän ja myös tavallisen kansalaisen tarttuvan siihen ja lukevan sen ennen kuin kommentoi julkisuudessa rikollisuutta ja vankeusrangaistuksia.
Kirjassa ei tyydytä katselemaan rikos- ja vankeustilastoja vaan mennään niiden taakse: siihen, miten vangit ovat päätyneet rangaistaviin tekoihinsa, millaista heidän elämänsä on ollut ja on ja miten he ovat kokeneet poliisin kiinnioton, rikoksensa oikeuskäsittelyn tai vankila-ajan vaikuttaneen itseensä. Haastateltavien elämää on seurattu pitemmän aikaa ja heidän kanssaan keskusteltu erilaisissa tilanteissa.
Useimmat, jolleivat kaikki, kirjan haastatellut ovat kärsineet tai kärsivät rangaistusta väkivaltarikoksesta. Naisten väkivaltarikoksille on ominaista, että nainen on usein myös itse väkivallan uhri, monessa oikeuskäsittelyssä yhtä aikaa sekä kantajana että vastaajana. Monesti väkivaltatilanteissa on ollut pienestä kiinni, onko nainen päätynyt tapon uhriksi vai tekijäksi. Monen väkivaltarikokseen syyllistyneen naisen elämässä väkivallan kohteena oleminen on jatkunut lapsuudesta saakka, usein ylisukupolvisena jatkumona, johon ovat saattaneet kuulua myös vankeusrangaistukset, lasten joutuminen lastensuojelun piiriin ja sijoitukset perheen ulkopuolelle.
Vangit ymmärtävät yleensä tekojensa vakavuuden. He ovat valmiita kohtaamaan oikeudenmukaisen rangaistuksen, mutta kokevat rikoksensa käsittelyn ja rangaistuksen toteutustavan usein toisintavan väkivaltaa, jota he ovat elämässään kokeneet aikaisemmin. Tällaiset kokemukset synnyttävät vihaa, häpeää ja kasvattavat käsitystä itsestä pahana, eli toimivat käytännössä vastoin sitä, mikä on rikosseuraamuslaitoksen tavoite.
Vaikka Saarikoski useaan otteeseen toistaa, että eivät kaikki lastensuojelun henkilökuntaan kuuluvat, poliisit tai vanginvartijat syyllisty epäasialliseen kohteluun, todellisuudeksi jää haastatteluaineiston pohjalta, että sellaista silti tapahtuu aivan liian paljon. Erityisesti laitoksissa tai sijoitusperheissä elävät lapset ovat haavoittuvassa asemassa ja heihin kohdistuu väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja muuta traumatisoivaa kohtelua juuri niiden aikuisten taholta, joiden on tarkoitus antaa heille turvaa.
Ennakkoasenteet vaikuttavat nykyhetken näyttöä enemmän esimerkiksi raskaana olevien vankien lasten sijoituspäätöksiin. Valituksilla ja oikeuskäsittelyillä päätös voidaan jälkikäteen todeta juridisesti virheelliseksi, mutta lapselle ja äidille ei voida enää palauttaa aikaa, jolloin he olisivat voineet solmia hyvän varhaislapsuuden äiti-lapsi -suhteen. Näin yhdellä vauvan sijoituspäätökselläkin voi olla kauaskantoiset, ylisukupolviset vaikutukset ja myös vastasyntyneitä rangaistaan.
"Olen vuosien aikana nähnyt haastateltavissani pahoinpitelyn, itsetuhoisuuden ja epäoikeudenmukaisen kohtelun jättämät jäljet, mutta olen ollut ulkopuolinen. Ehkä voi sanoa, että olen nähnyt jonkinlaisen varjokuvan tai luonnoksen elämästä, joka haastateltavilleni on normaalia ja tavallista. Se on vaikuttanut omaan turvallisuuden kokemukseeni peruuttamattomalla tavalla."
Tärkeä näkökulma kirjassa on myös naisten vankeusrangaistusten käytännön järjestelyjen karuus verrattuna miesvankien oloihin, mikä tietenkin toistaa naisten alisteista asemaa yhteiskunnassa. Ongelma tunnistetaan myös rikosseuraamuslaitoksen johdossa. Vuonna 2020 avattu uusi Hämeenlinnan naisvankila oli vuosikymmeniä myöhässä ja ennen sen valmistumista naisvangit elivät Suomessa oloista, joiden epäinhimillisyydestä Suomi sai useita huomautuksia ihmisoikeuksien loukkauksista. Kun uusi vankila avattiin, sitä hehkutettiin lehdissä viihtyisyydestä ja vankien lisääntyneistä opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksista. Kuitenkin vankilan liikunta-, harrastus- ja ammattiin oppimisen mahdollisuudet ovat huomattavasti miesvankiloiden vastaavia rajoittuneemmat ja käytännössä vankilan monet uudistukset ja tavoitteet jäivät toteuttamatta loppuun saakka.
Näin siis haastateltujen naisten elämänkokemuksissa. Ne ovat kokemuksia, joita kannattaa kuunnella omien ajatusten kirkastamiseksi. Saarikosken taitava journalistinen ote tuottaa perusteltua pohdintaa ja eettisesti kestävää elämänkaaren kuvausta osallistuvan havainnoinnin menetelmin. Hänen tekstinsä selkeys ja kerronnallisuus sellaisena kuin hän sitä käyttää tekevät kirjasta raskaasta aihepiiristään huolimatta helposti etenevän ja luettavan.
"Miettiessään elämäänsä nyt, vuosia myöhemmin, Anna ajattelee halunneensa aistia ihmisten pelon. Oli tarve osoittaa, että hänen kanssaan ei temppuilla. Jos velkoja ei makseta, ne peritään.
Se oli naamio. Hän on ajatellut, että usein jopa kaikkein kovimmilla, psykopaatti-narsisteilta vaikuttavilla ihmisillä on yllään samanlainen. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, että kun oppii elämään naamion kanssa rikollismaailmassa, olemaan kova tilanteissa, joissa on pakko unohtaa miltä minusta tuntuu, kunnes ei enää tunnu miltään, naamiota ei voi enää riisua."
Minulle kirja on merkittävä sekä puheenvuorona naisten asemasta että selvityksenä yhteiskunnan ja rikollisuuden monimutkaisesta suhteesta. Ehdottomasti viime vuosien tärkeimpiä ja vaikuttavimpia tietokirjoja.
Sonja Saarikoski on useilla journalistipalkinnoilla palkittu toimittaja. Naisvangit oli ehdokkaana vuoden 2023 Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi.
"Kyse on jostain perimmäisestä. Sen hyväksymisestä, että ihminen, olentona, kykenee myös pahaan. Jos myöntää, että tietyissä olosuhteissa siihen kykenisi myös itse, toisen ihmisyyttä on mahdotonta erottaa omasta."
Muualla:
Maria Norrman & Riikka Kanervo: Keskiluokkaiset suomalaiset eivät ymmärrä, minkälaista elämää vankilaan päätyvät naiset elävät - Sonja Saarikosken teos hätkäyttää. Helsingin Sanomat 7.11.2023
Nina Holm: Nainen peilissä. Naisvangit on väkevä todistus naisten elämästä yhteiskunnan laitamilla. Suomen Kuvalehti 11.11.2023
Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu (suurimmaksi osaksi)
27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta (vankeusrangaistusta seuraavan oman elämän)
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
41. Kirjassa syntyy lapsi
42. Kirjan nimessä on alaotsikko
43. Kirjalla ei ole päähenkilöä
44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen
Kommentit
Lähetä kommentti