Zadie Smith: Risteymiä

Paikka maailmassa

Zadie Smith: Risteymiä. Alkuteos NW, 2012. Suomennos Irmeli Ruuska. 349 s. WSOY 2013.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"-- Brentin vuokra-asunnot. En halua, että se nimi lukee talossa, jossa asun. Kun kuljen sen kyltin ohi, minusta tuntuu että uh - se on nöyryyttävää. Jos meillä on joskus pieni poika, haluan että hän saa elää - elää ylpeänä - jossain omistusasunnossa. Juuri niin! Tämä ruohikko ei ole minun ruohikkoni! Tuo puu ei ole minun puuni! Sirottelimme isäsi tuon puun juurelle, vaikka emme edes omista sitä. Herra Hanwell-parka! Sydämeni särkyy. Hän oli sinun isäsi! Siksihän minä istun joka ilta läppärin ääressä, yritän parhaani - siellä kun on puhtaat markkinat, vähät ihonväristä, siitä onko sujuva kielitaito, onko oikeanlainen korkeakoulututkinto tai muuta roskaa. -- Mutta joka tapauksessa: mulle ei sovi lojua laareillani ja elää almuilla, ei kiinnosta. Olen afrikkalainen. Minulla on kohtalonmäärä. Rakastan sinua ja rakastan sitä mihin me yhdessä pyrimme! Kuljen aina kohti kohtalonmäärää, ajattelen seuraavaa saavutusta, seuraavaa asiaa, tähtään aina ylemmäs, jotta me, me kumpikin, voimme ottaa seuraavan -

- Laakereilla.

- Mitä?

- Laakereilla. Ja niillä levätään, ei lojuta. Ei ne mitään pahnoja ole.

- Et edes kuuntele.

Totta: hän ajattelee omenoita."

Zadie Smithin romaani Risteymiä on vahvasti yhteiskunnallinen romaani. Se kuvaa Luoteis-Lontoon (postinumeroalue NW, josta kirjan englanninkielinen nimi tulee) vuokrataloyhtiön ihmisten elämää tavalla, joka ei jätä epäselväksi, että miljöö on kirjailijalle tuttu. Miljöö, jossa monikulttuurisuus kohtaa moniongelmaisuuden, uskonnollisuus huume- ja seksikaupan ja toverihenki katujen väkivallan. Mutta on muutakin kuin tämä.

Kirja tuntuu ennen muuta elegialta, surumieliseltä ylistyslaululta Kilburnin kaupunginosalle ja sen asukkaille kaikkine ongelmineen ja pyrintöineen, joissa he eivät suinkaan ole "samalla viivalla" kaikkien muiden kanssa - ilmaisu, joka toistuu kirjassa. 

Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta se rakentuu pitkälti kahden tytön, Leah Hanwellin ja Keisha Blaken, lapsuudesta alkavalle ystävyydelle. Sen kautta saavat ilmaisunsa alueen ihmisten väliset suhteet laajemminkin. Tyttöjen ystävät, kumppanit ja perheet sekä näissä tapahtuvat muutokset kattavat melkoisen kirjon alueen historiaa ja elämää.

Pääpooleina olevien, kirjan nykyhetkessä kolmikymppisten Leahin ja Keishan lisäksi tarinassa saa oman näkökulmansa Felix, nuori ja rakastunut mies, joka on päässyt irti huumeista. Eteenpäin pyrkivä hänkin omalla tavallaan. Kirjan ilmaisu mukautuu kunkin henkilön näkökulmiin, mutta ei sisäiseksi puheeksi asti. Ratkaisu on mielenkiintoinen, koska kuvatuissa henkilöissä olisi kyllä riittävästi omaa ilmaisua ja ääntä sisältäpäin kuvatuiksikin. Kertojan käyttäminen kuitenkin kieltämättä lisää kirjan kerronnallista koherenssia muutoin moninaisista elementeistä koostuvassa tarinankuljetuksessa.

"21. Jane Eyre

Kun Keisha Blakea kiusattiin, hänestä oli hyödyllistä muistaa, että jos luki asiaan liittyvää kirjallisuutta tai katsoi aihetta käsitteleviä elokuvia, havaitsi sangen pian, että kiusatuksi tuleminen oli itse asiassa ylivoimaisen persoonallisuuden merkki ja mitä ankarampaa kiusaaminen oli, sitä todennäköisemmin se kostautui kiusaajalle myöhemmin elämän varrella, kun ne ominaisuudet, joita Keisha Blakella oli - älykkyys, tahto valtaan -, "palkitsisivat itsensä", ja että se piti paikkansa, vaikka kirjojen ja elokuvien ihmiset eivät näyttäisi vähääkään hänen kaltaisiltaan, vaikka he olisivat lähtöisin erilaisesta sosioekonomisesta ja historiallisesta maailmasta, ja vaikka he luultavasti olisivat - jos olisivat tulleet törmänneeksi häneen - tehneet hänestä orjan tai parhaimmillaankin kiusanneet häntä aivan samalla lailla kuin Lorna Mackenzie, jota kismitti, että hän käyttäytyi ikään kuin olisi kaikkia muita parempi." 

Rosoisen katkonainen, tyylilajia kohdehenkilön mukaan vaihteleva tarina kulkee sinne tänne ajassa, kaupunkitilassa ja henkilöiden välillä, mutta liikkumisen satunnaisuus on näennäistä. Tarinalla on selkeä, joskin aika työläästi lukijalle hahmottuva rakenne ja sen kerronnallinen liike kiertyy yhä uudelleen saman tai ainakin samantapaisen yllättävän ja järkyttävän tapahtuman ympärille.

Myös sivuhenkilöissä on eräänlainen päähenkilöiden vastapooleja muistuttava kaksikko, kirjan alkupuolella huijarina esiintyvä Shar-niminen tyttö ja samassa taloyhtiössä päähenkilöiden kanssa lapsuutensa asuva, kaltevalla pinnalla elävä Nathan. He häilyvät tarinankuljetuksen liepeillä kuin varjot ja heissä kulminoituukin monia niin kaupungin kuin henkilöiden mielen varjoissa tapahtuvia asioita.

Siinä missä Leah jatkaa äitinsä jalanjäljissä löytäen ammattinsa sosiaalityön piirissä toimivan yhdistyksen leivistä, Keisha, aikuisnimeltään Natalie, tähtää ja nousee korkeammalle. Hän suoriutuu paitsi lakiopinnoista myös niihin sisältyvistä itselleen käsittämättömistä ja ansoja vilisevistä sosiaalisista tilanteista ja nousee korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan. Kaiken kruunaa pankkiirin naiminen.

Kirjassa puhutaan paljon tavoitteista ja niihin pyrkimisestä. Vuokranmaksu, autokaupat, opiskelu, asunnonvaihto, ura, lapsi... Mutta mistä lähtien tavoitteiden saavuttaminen alkaa tuottaa onnea? Ja pitääkö kaikilla olla samanlaisia tavoitteita? Entä mitä tapahtuu minuudelle, kun alkaa samastua muuttuvaan sosiaaliseen asemaan ja ottaa uusia rooleja? 

Smith on lukenut Virginia Woolfinsa ja James Joycensa. Kirja käy ironian sävyttämää keskustelua mm erään kirjallisuushistoriallisen päivällisen valmistelun ja kulun kanssa samoin kuin erään kaupunkivaelluksenkin. Mutta se kulkee täysin eri rekisterissä kuin nuo taustalla häämöttävät kertomukset. Omassaan.

Risteymiä on jo neljäs Zadie Smithiltä suomennettu romaani. Sujuvasta suomennoksesta vastaa Irmeli Ruuska. Minulle tämä oli ensimmäinen Smithiltä lukemani kirja. Vahva kiinnostus on herännyt, etenkin kun Smithiä käsittelevissä arvioissa hänen mainitaan edustavan jokaisessa kirjassaan täysin erilaista tyyliä. 

Jos hän hallitsee erilaisia tyylejä tälle kirjalle ominaisella taidokkuudella niin - wow!

Kirjasta on tehty saman niminen (NW) tv-elokuva vuonna 2016.

"160. Ajankulku nopeutuu

Maailmassa toimii mielikuvajärjestelmä. Odotamme, että jokin tarpeeksi suuri tai rankka kokemus sekoittaa sen, tai repii kokonaan hajalle, mutta tuota hetkeä ei vain tule. Ehkä se koittaa aivan lopussa, kun kaikki hajoaa eivätkä mitkään mielikuvat ole enää mahdollisia. Afrikassa mielikuvat, jotka antavat elämälle hahmon ja merkityksen ja joiden ulottuvuuksiin ihminen solahtaa - matka pojasta päälliköksi, tyttärestä suojelijaksi - johdetaan oletettavasti luonnollisesta maailmasta ja ihmisten kollektiivisesta mielikuvituksesta. (Kun Natalie Blake sanoi 'Afrikassa' oikeastaan hän tarkoitti 'jossain ajan varhaisemmassa vaiheessa'.) Luultavasti yhden ja monen yhteisrintama olisi siinä tapauksessa jotenkin kaunista."

Muualla:

The world according to Zadie Smith. The Standard 28 june 2013. - Henkilöhaastattelu.

Walking Zadie Smith's 'NW'. Andrew Whitehead's blog 11/11/2012

Jukka Petäjä: Zadie Smithin uusi romaani palkitsee seitsemän vuoden odotuksen. HS 16.4.2014 - Artikkeli aukeaa vain HS:n tilaajille

Liisa Rinne: Zadie Smith, Risteymiä. Maailmankirjat. Käännöskirjallisuuden verkkolehti.

Zadie Smith: Risteymiä. Kirjakaapin kummitus. 94.2014

Zadie Smithin epätodellinen todellisuus. Anun ihmeelliset matkat 21.9.2013

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirjaa voi asetella esimerkiksi kohtiin:

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi

7. Kirjassa rakastutaan

9. Kirjassa joku karkaa

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

21. Kirjasta on tehty tv-sarja (jos tv-elokuva käy)

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

29. Kirjassa valehdellaan

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö

41. Kirjassa syntyy lapsi