Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2022.

Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki - Muistelma

  Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki - Muistelma. (Alkuteos The Odd Woman and the City, 2015) 165 s. Gummerus, 2022. Suomennos Arto Schroderus.  Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.  Katu  takanani ja eletty elämä kasvoillani katson harson läpi suoraan vanhoihin muistoihin ja huomaan, ettei niillä ole enää valtaa minuun. Näen puiston sellaisena kuin se on. Mustana, ruskeana, nuorena, kulkureita ja narkomaaneja ja surkeita kitaristeja kuhisevana paikkana, ja tunnen itseni sellaiseksi kuin olen, kaupungin sellaiseksi kuin se on. Olen elänyt todeksi  konfliktini enkä fantasioitani, ja niin on myös New York. Olemme yhtä. Tartuin väärässä järjestyksessä Vivian Gornickin suomennettuun tuotantoon. Aloitin tästä tässä kuussa ilmestyneestä kirjasta, vaikka tiesin, että hänen viime vuonna suomennettu, äiti-tytär -suhdetta kuvaava Toisissamme kiinni  -kirjansa edeltää ajallisesti tätä kirjaa. Mutta pidän kirjoista, joissa kaupunki on pääroolissa, ja pidän New Yorkista. Enkä pane niin suu

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

  TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä. (Alkuteos The House in the Cerulean sea, 2020) Karisto, 2021. 446 s. Suomennos: Mika Kivimäki. Kansi: Sakari Tiikkaja. Äänikirjan lukija: Paavo Kääriäinen. Aseman vierellä näkyvä kyltti kiinnitti hänen huomionsa. Siinä näkyi puistossa eväsretkellä oleva perhe. Aurinko paistoi. He istuivat ruudullisella huovalla, ja heidän väliinsä asetettu punottu kori oli auki ja tulvi juustoja, rypäleitä ja voileipiä, joista oli leikattu reunat. Äiti nauroi. Isä hymyili. Poika ja tyttö tuijottivat ihailevasti vanhempiaan. // Heidän yläpuolellaan oli kyltti, jossa luki: PIDÄ PERHEESI TURVASSA! JOS NÄET JOTAKIN, ILMOITA SIITÄ! Maagisen Nuorison Huolenpito-Osaston sosiaalityöntekijä Linus Baker saapuu  tekemään nelosluokan salaisuustason arviota Marsyasin saarella sijaitsevan orpokodin lapsista.  Syyt käsittämättömän korkeaan salaisuustasoon selviävät, kun hän saapuu saarelle ja tapaa siellä olevat lapset. He ovat kykyineen ja kaikkine ominaisuuksineen lievästi

Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna

  Pirkko Saisio: Spuuki Spaidermän ja raju Nonna. Siltala 2017. 194 s. Kuvitus: Remu Välisaari. Kansi: Pirkko Saisio (?). Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Tämän aamun lempinimeni on Kultamato. Kultamato on täyttä kultaa ja asuu puun sisällä, on kultaisuutensa lisäksi täysin näkymätön. Kun isovanhempien sukupolvi kohtaa lapsenlapset syntyy yleensä jotain unohtumatonta. Pirkko Saisio on koonnut ja täydentänyt Facebook-päivityksistään tarinan Spuuki Spaidermäniksi itseään kutsuvan lapsen tulosta maailmaan ja kasvusta kuusivuotiaaksi. Nonnaksi itseään nimittävän isoäidin ja pienen pojan keskustelut eivät rajoitu aiheista arkipäiväisimpiin, vaikkei arkikaan minnekään unohdu. Nelivuotias kysyi, mitä on maapallon keskiössä. Arvelin, että siellä on tulta ja hirvittävä kuumuus ja laavaa ja jotakin sellaista. Nelivuotias oli jyrkästi eri mieltä ja sanoi tietävänsä, että maapallon keskiössä on Helsinki. Taidan - salaa - olla samaa mieltä Nelivuotiaan kanssa. Yhdessä luodataan maailmankaikkeuden

Julia Phillips: Katoava maa

Julia Phillips: Katoava maa. (Alkuteos: Disappearing Earth, 2019.)  Siltala 2021. 320 s. Suomennos: Hilkka Pekkanen. Kansi: Miika Immonen. Äänikirjan lukija: Sanna Majuri. Lain mukaan Kamtšatka ei ollut enää suljettu alue, mutta maantieteellinen sijainti eristi sen muusta maailmasta. Etelässä, idässä ja lännessä oli pelkkää merta. Pohjoisessa oli satoja kilometrejä kulkukelvotonta vuoristoa ja tundraa estämässä kulun Venäjän mantereelle. Kamt š atkan vähälukuiset tiet olivat huonokuntoisia. Rannikon ja sisämaan alaviin kyliin johtavat väylät olivat usein pelkkiä kärryteitä, jotka enimmän osan vuotta olivat veden pois huuhtomia. Kun amerikkalainen esikoiskirjailija sijoittaa teoksensa Venäjän Kaukoitään Kamt šatkan   niemimaalle ja kuvaa sekä alueen useita alkuperäiskansoja että venäläisiä asukkaita, nousevat lukijan mieleen tietenkin ensimmäiseksi viimeaikaisen kirjallisuuskeskustelun teemat kulttuurisesta omimisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.  Vaikea on suomalaisen lukijan tietä

Richard Osman: Torstain murhakerho

  Richard Osman: Torstain murhakerho. (Alkuteos Thursday Murder Club, 2020) Otava  2021. 400 s. Suomennos: Arto Schroderus. Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen Kun on tarpeeksi ikää, voi oikeastaan tehdä mitä lystää. Kukaan ei nuhtele, paitsi lääkärit ja omat lapset. Minulla ei ole lupa sanoa, mitä Elizabeth aikoinaan teki työkseen, vaikka hän itse toisinaan jaarittelee siitä. Mutta yksityiskohtiin menemättä - murhat ja tutkinnat sun muut eivät olisi olleet hänelle vieraita asioita. Cooper's Chasen ylellisen eläkeläiskylän esikuvana Richard Osmanin kirjassa on kirjailijan haastattelujen mukaan paikka, jossa hänen äitinsä asuu. Kylästä ei juurikaan puutu mitään, mitä voisi kuvitella eläkeläisten kaipaavan. Siellä on kovatasoinen ravintola, uima-allas- ja liikuntaosastoja, sauna, harrastusmahdollisuuksia, ja se on rakennettu entiseen nunnaluostarirakennukseen viihtyisään, puistomaiseen ympäristöön, jossa on myös kauniilla kukkulalla sijaitseva vanha hautausmaa, jonne luostarin nunnat o

Marjo Niemi: Kuuleminen

  Marjo Niemi: Kuuleminen. Teos 2021. 222 s. Kansi: Jussi Karjalainen.  Kysyit: Miten sinä olet noin julma? // Kiitos kysymästä, en todellakaan tiedä. // Siitä kysymyksestä alkoivat nopeat toimet, tilanteen vaatimalla vakavuudella suoritin ripeän oikeaoppisen eristämisen. // Täällä sitä ollaan! Terveisiä! Marjo Niemen romaania voisi kutsua sarkasmin juhlaksi. Rakkaussuhteen välirikosta alkava kirjeiden muodossa esitetty puolustuspuhe oman itsen synkimmille puolille käy läpi elämän erilaisia osa-alueita, kuten mielenterveyden, uskonnon, rahan, laumasuojan... Kirjeiden vastaanottajina ovat entisen rakastetun lisäksi mm kuolemaa vanhainkodissa tekevä isä, ystävä, joka ei vastaa yhteydenottoihin, entinen terapeutti, igumeeni, velkoja. Käydään speed dating -tapahtumassa etsimässä uusia mahdollisuuksia, anotaan pääsyä luostariin, laaditaan lapsuuden traumoihin perustuvaa elokuvakäsikirjoitusta ja perustetaan ihmishirviöiden kerho. Rahantarpeen kasvaessa lähtee myös kustantajalle mainoskirje

Jukka Aalho & GPT-3: Aum Golly. Tekoälyn runoja ihmisyydestä

Jukka Aalho & GPT-3: Aum Golly. Tekoälyn runoja ihmisyydestä. Basam Books 2021. 72 s.  Arvostelukappale kustantajalta, kiitos siitä. Sormeni ovat tahmeat / vaikka en muista syöneeni niitä. GPT-3 (Generative Pre-trained Transformer 3) on tekoälyn oppiva kielimalli, joka on luotu San Franciscossa. Mielenkiintoista mallissa on, että vaikka se on tuotettu avoimeen käyttöön ja on edelleen avoin sovellus, Microsoft on ostanut yksinoikeuden sen pohjana olevaan mallinnukseen. GPT-3 on jo niin kehittynyt, että tekoälyn tutkijat ovat  varoittaneet sen tuotoksia olevan ainakin joiltakin osin mahdotonta erottaa ihmisälyn tuottamasta kielellisestä ilmaisusta. Tällä on tietenkin mielenkiintoisia seurauksia, joista Aum Golly on yksi.  Jukka Aalho on antanut GPT-3:lle syötteet (ne näkyvät runoissa boldattuina, blogitekstini sitaateissa alleviivattuina) ja hionut välimerkityksen ja säejaon osalta tekoälyn tuottamia runoja sekä myös kääntänyt ne suomeksi.  En varmastikaan ole ainoa, jossa tekoälyn