Siirry pääsisältöön

Marjo Niemi: Kuuleminen

 


Marjo Niemi: Kuuleminen. Teos 2021. 222 s. Kansi: Jussi Karjalainen. 

"Kysyit: Miten sinä olet noin julma? 
Kiitos kysymästä, en todellakaan tiedä. 
Siitä kysymyksestä alkoivat nopeat toimet, tilanteen vaatimalla vakavuudella suoritin ripeän oikeaoppisen eristämisen. 
Täällä sitä ollaan! Terveisiä!"

Marjo Niemen romaania voisi kutsua sarkasmin juhlaksi. Rakkaussuhteen välirikosta alkava kirjeiden muodossa esitetty puolustuspuhe oman itsen synkimmille puolille käy läpi elämän erilaisia osa-alueita, kuten mielenterveyden, uskonnon, rahan, laumasuojan...

Kirjeiden vastaanottajina ovat entisen rakastetun lisäksi mm kuolemaa vanhainkodissa tekevä isä, ystävä, joka ei vastaa yhteydenottoihin, entinen terapeutti, igumeeni, velkoja. Käydään speed dating -tapahtumassa etsimässä uusia mahdollisuuksia, anotaan pääsyä luostariin, laaditaan lapsuuden traumoihin perustuvaa elokuvakäsikirjoitusta ja perustetaan ihmishirviöiden kerho.

Rahantarpeen kasvaessa lähtee myös kustantajalle mainoskirje ja tapaamisehdotus, jossa tarjotaan ainutlaatuista self help -kirjaa, jonka kylkiäiseksi voisi sopia omaelämäkerrallinen muistelmateos.

"Ja nyt me laitetaan traumat jauhamaan valuuttaa, perkele, lopultakin! 
Nykyisessä versiossa kaikki on raadollisen totta, mutta otan tokikin nöyränä vastaan kaiken mahdollisen palautteen ja muokkaan vaivatta läheisistäni vielä enemmän tai paljon vähemmän todellisia ja eläviä ihmisiä." 

Niemen teksti riemastuttaa terävyydellään ja absurdeilla ylilyönneillään, joista syntyy helposti vaikkapa päähenkilön ideoima stand up -esitys. Osansa maanisessa ryöpytyksessä saavat lähes joka lajin etsijät ja elämänymmärtäjät sekä elämäntaitojen hallitsijat. Henkisinä oppaina lainataan mm Rumia, Franciscus Assisilaista ja Alpo Jaakolaa. Vaatehuoneeseen sulkeutumisesta alkava ulostulemisten sarja salpaa lukijalta hengityksen.

Jossakin vaiheessa entinen rakastettu toteaa, että joskus riittää vain, kun myöntää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Taiteilijat eivät kuitenkaan päähenkilö Titan mukaan tartu tähän mahdollisuuteen, sillä tästä taide juuri nimenomaan alkaa!

Päähenkilön aktiviteetit elämänsä kuntoon reuhtomisessa ovat huimaavan moninaiset. Onnistuuko menneen rakkauden uudelleen valloittaminen näillä keinoin?

"Kuten linnut suunnistavat samoille seuduille maapallon toiselle puolelle ja ankeriaat luihuavat Aigeijanmerelle lisääntymään, niin minäkin luontaisella vaistollani valitsen itselleni rakkauden kohteet käyden järjestelmällisesti traumojani läpi yksi kerrallaan, yksi rakastettu kerrallaan, kunnes minä tulen... aioin sanoa terveeksi, mutta oikeampi muotoilu olisi varmasti kuolleeksi."

Jussi Karjalaisen mainio kansi lapamatomaisine repliikkeineeen kuvaa hyvin päähenkilön ulostulojen päättymättömyyttä.


Helmet-lukuhaasteessa 2022 voisin sijoittaa kirjan vaikkapa seuraaviin kohtiin:

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

7. Kirja kertoo ystävyydestä

16. Kirjan luvuilla on nimet

22. Kirja sisältää sähköposteja, tekstiviestejä tai some-päivityksiä

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

(+ tietenkin 26. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva - kuten kaikkien postausteni kohdalla)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie