Siirry pääsisältöön

Marjo Niemi: Kuuleminen

 


Marjo Niemi: Kuuleminen. Teos 2021. 222 s. Kansi: Jussi Karjalainen. 

"Kysyit: Miten sinä olet noin julma? 
Kiitos kysymästä, en todellakaan tiedä. 
Siitä kysymyksestä alkoivat nopeat toimet, tilanteen vaatimalla vakavuudella suoritin ripeän oikeaoppisen eristämisen. 
Täällä sitä ollaan! Terveisiä!"

Marjo Niemen romaania voisi kutsua sarkasmin juhlaksi. Rakkaussuhteen välirikosta alkava kirjeiden muodossa esitetty puolustuspuhe oman itsen synkimmille puolille käy läpi elämän erilaisia osa-alueita, kuten mielenterveyden, uskonnon, rahan, laumasuojan...

Kirjeiden vastaanottajina ovat entisen rakastetun lisäksi mm kuolemaa vanhainkodissa tekevä isä, ystävä, joka ei vastaa yhteydenottoihin, entinen terapeutti, igumeeni, velkoja. Käydään speed dating -tapahtumassa etsimässä uusia mahdollisuuksia, anotaan pääsyä luostariin, laaditaan lapsuuden traumoihin perustuvaa elokuvakäsikirjoitusta ja perustetaan ihmishirviöiden kerho.

Rahantarpeen kasvaessa lähtee myös kustantajalle mainoskirje ja tapaamisehdotus, jossa tarjotaan ainutlaatuista self help -kirjaa, jonka kylkiäiseksi voisi sopia omaelämäkerrallinen muistelmateos.

"Ja nyt me laitetaan traumat jauhamaan valuuttaa, perkele, lopultakin! 
Nykyisessä versiossa kaikki on raadollisen totta, mutta otan tokikin nöyränä vastaan kaiken mahdollisen palautteen ja muokkaan vaivatta läheisistäni vielä enemmän tai paljon vähemmän todellisia ja eläviä ihmisiä." 

Niemen teksti riemastuttaa terävyydellään ja absurdeilla ylilyönneillään, joista syntyy helposti vaikkapa päähenkilön ideoima stand up -esitys. Osansa maanisessa ryöpytyksessä saavat lähes joka lajin etsijät ja elämänymmärtäjät sekä elämäntaitojen hallitsijat. Henkisinä oppaina lainataan mm Rumia, Franciscus Assisilaista ja Alpo Jaakolaa. Vaatehuoneeseen sulkeutumisesta alkava ulostulemisten sarja salpaa lukijalta hengityksen.

Jossakin vaiheessa entinen rakastettu toteaa, että joskus riittää vain, kun myöntää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Taiteilijat eivät kuitenkaan päähenkilö Titan mukaan tartu tähän mahdollisuuteen, sillä tästä taide juuri nimenomaan alkaa!

Päähenkilön aktiviteetit elämänsä kuntoon reuhtomisessa ovat huimaavan moninaiset. Onnistuuko menneen rakkauden uudelleen valloittaminen näillä keinoin?

"Kuten linnut suunnistavat samoille seuduille maapallon toiselle puolelle ja ankeriaat luihuavat Aigeijanmerelle lisääntymään, niin minäkin luontaisella vaistollani valitsen itselleni rakkauden kohteet käyden järjestelmällisesti traumojani läpi yksi kerrallaan, yksi rakastettu kerrallaan, kunnes minä tulen... aioin sanoa terveeksi, mutta oikeampi muotoilu olisi varmasti kuolleeksi."

Jussi Karjalaisen mainio kansi lapamatomaisine repliikkeineeen kuvaa hyvin päähenkilön ulostulojen päättymättömyyttä.


Helmet-lukuhaasteessa 2022 voisin sijoittaa kirjan vaikkapa seuraaviin kohtiin:

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

7. Kirja kertoo ystävyydestä

16. Kirjan luvuilla on nimet

22. Kirja sisältää sähköposteja, tekstiviestejä tai some-päivityksiä

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

(+ tietenkin 26. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva - kuten kaikkien postausteni kohdalla)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi