Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2023.

Klassikko - Marcel Proust: Lukija

Vitkuttelun sietämätön viehkeys Marcel Proust: Lukija ( Sur la lecture , 1905). Suomentanut Sampsa Laurinen. Sisältää myös Sampsa Laurisen esseen Proust Ruskinin poluilla. 136 s. Kannen kuva: Rembrandt / Wikimedia. Basam Books klassikko 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "-- etten vain olisi rakastanut suotta, hetken, olentoja, jotka jäisivät pian pelkiksi nimiksi unohdetuille sivuille kirjaan, jolla ei ollutkaan yhteyttä elämään vaan jonka arvosta olin erehtynyt, sillä se ei suinkaan pitänyt sisällään maailmankaikkeutta ja kohtaloa, mistä vanhempani olivat vihjanneet vähättelevin virkkein, jotka ymmärsin jälkeenpäin, vaan lähinnä se täytti kapean paikkansa notaarin kirjahyllyssä sellaisten arkipäiväisten aikakirjojen välissä kuin Muotikuvasto  ja Eure-et-Loiren maantietoatlas ." Olinko ennakkoluuloinen olettaessani, ettei Marcel Proust ikinä pääsisi itse asiaan juuri suomennetussa esseessään Lukija ? Olin kyllä, sillä vaikka hän pitkään pysytt

W. S. Merwin: Siriuksen varjo ja muita runoja

Kirkkauden varjossa W. S. Merwin: Siriuksen varjo ja muita runoja. Valikoinut ja suomentanut Kimmo Räntilä. Alkusanat Anna Helle. 191 s. Kansi ja suunnittelu Terhi Adler. Kustannusliike Parkko 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset. Kuva: Ellen Karhulampi "Mutta joskus mielikuvitus on tyytyväinen levätessään täällä, satamassa tyynellä lahdella, kuolleen vuoren sisällä, kuin laiva ankkurissa omassa heijastuksessaan." Vuonna 2019 korkeassa iässä kuolleella amerikkalaisella runoilijalla  W. S. Merwinillä  (1927-2019) on harvinaisen laaja, yli 30 runoteoksen tuotanto, joka ulottuu 1950-luvun alusta 2010-luvun loppupuolelle. Lisäksi hän on myös kirjoittanut proosaa ja tehnyt käännöksiä. Hänet on palkittu monilla kirjallisuuspalkinnoilla, kuten Pulitzerilla. Käännösvalikoiman julkaiseminen suomeksi tuntuukin kaikin puolin aiheelliselta. Kimmo Räntilän  suomentaman ja valikoiman kokonaisuuden ajallinen kattavuus on niin suuri, että lukijaa melkein hengästyttää jo kirjaan ta

Becky Chambers: A Psalm for the wild-built. A Monk and Robot Book

Mitä ihminen tarvitsee Kuva: Ellen Karhulampi Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built. A Monk and Robot Book. Jacket art by Feifei Ruan, jacket design by Christine Foltzer. 160 s. Tordotcom A Tom Doherty Associates Book 2021.  "All we have ever known is a life of human design, from our bodies to our work to the buildings we are housed in. We thank you for not keeping us here against our will, and we mean no disrespect to your offer, but it is our wish to leave your cities entirely, so that we may observe that which has no design - the untouched wilderness." Becky Chambersin kirjasarjan Munkki ja robotti  maailmanlopun jälkeen pelastuneeseen siirtokuntaan sijoittuva maailma on niin lempeän hyvänoloinen, että siihen voi kietoutua kuin villapeittoon kylmässä maailmassa.  Jo kirjan ensi sivuilta lähtien minulle tuli tunne, että tästä saattaa tulla uusi lohtukirjani ja iloitsin siitä, että kirjalle on vielä jatkoa. Mukana on sellaisia minulle rakkaita elementtejä kuin tee, luo

Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt

AALTOLIIKE Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt.  (Alkuteos:   Gehen, ging, gegangen , 2015) Suom. Jukka-Pekka Pajunen. 415 s. Kansi: Laura Lyytinen. Tammi, 2019 "Richard on ollut eläkkeellä vasta muutaman viikon, ja hän oli toki tiennyt tuona marraskuisena päivänä lukemansa asiat jo lähes koko elämänsä ajan, mutta vasta tänään hänen tajuntaansa sujahtanut pieni lisätieto saa kaiken loksahtamaan uuteen, erilaiseen järjestykseen. Kuinka usein onkaan vielä opittava uudestaan se, minkä jo tietää, ja oivallettava se aina vain uudestaan ja uudestaan, kuinka monet peitteet on revittävä pois ennen kuin on todella ymmärtänyt asiat aina ytimiä myöten? Riittääkö siihen edes yksi ihmisikä? Hänen - tai jonkun toisen?" Klassisten kielten professori Richard jää eläkkeelle yliopistovirastaan Berliinissä ja äkkiä hän ei oikein tiedä, mitä tekisi sillä kaikella ajalla, mitä hänellä on. Hän kiinnostuu kaupungilla näkemästään turvapaikanhakijoiden mielenosoituksesta ja alkaa ottaa selvää turvap

Pertti Sillanpää: Kyypakki

Myrkylliset kuviot Kuva: Ellen Karhulampi Pertti Sillanpää: Kyypakki. 268 s. Kansi: Taivo Org. Basam Books 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitokset! "Kämpän kamiina oli niin hidas, että vesi lämpeni  nuotiolla  nopeammin. Se oli huomattu aamupuuroa keitettäessä. Vatkasin korennon nokassa keikkuvaan pakkirähjään pussikanakeiton ja heitin perään raviolin. Eväspussista löytyi lisäksi parmesaania. // En tinkinyt ruuasta edes metsässä. Punaviiniä en sentään tällä kertaa jaksanut kantaa mukana kuten nuorempana viikonloppuretkillä."  Pertti Sillanpään esikoisromaani sijoittuu retkeilyn maailmaan. Kirjalle omistetussa blogissaan kirjailija käyttää termiä vaelluskirjoittaminen. Päähenkilö, lukion historianopettaja, harrastaa kirjoittamisen ja luonnon lisäksi maratoneja ja hiihtoa. Pohjoisen luonnossa retkeily on myös kirjan käänteentekevien tapahtumien ympäristönä. Lapsuuden ystävykset kutsutaan 50-vuotispäiville vanhaan kotipitäjään pohjoisessa. Lapsuuden ystäväporukasta osa

Oksana Vasjakina: Haava

Merkintöjä omaksi itseksi tulosta Oksana Vasjakina: Haava (Alkuteos: Rana, 2021). Suomentanut Riku Toivola. Kansi: Piia Aho. 254 s. Otava 2023. Äänikirjan lukija: Alina Tomnikov. Kirjan kansi: Piia Aho "Omasta kehosta, arjesta ja tunteista kirjoittaminen hämmentää ja nolostuttaa. Minua hävettää kirjoittaa tätä kirjaa." Oksana Vasjakinan omaelämäkerrallinen, romaaniksi nimetty teos on osa viime vuosien autofiktion nousua. Sitä lukiessani mieleeni tulivat päällimmäisinä  Vivian Gornickin kylläkin jo vanhempi  Toisissamme kiinni -muistelmateos hänen suhteestaan äitiinsä, ja Hanna Brotheruksen Ainoa kotini autofiktiivisenä perhesuhteiden ja kehosuhteen kuvauksena.  Amerikkalaisen Gornickin ja venäläisen Vasjakinan välillä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä kulttuurierosta ja sukupolvierosta huolimatta. Molemmat he kuvaavat tyttären suhdetta äitiin, jolta eivät lapsuudestaan saakka ole saaneet riittävästi vahvistusta olemassaololleen. Lisäksi he tuovat esiin kirjoitusprosess

Max Pam, Harry Peronius: Kaksi valokuvateosta idästä

Kaksi tapaa mennä itään Max Pam: Going East: Two Decades of Asian Photography / 20 Années De Photographe en Asie. Introduction Tim Winton. 179 s. Marval 1992. & Harry Peronius: Shiva Moves On in Gokarna. Photo essay 1987 - 2016. 106 s. Bangalore, India 2017. Molemmat kirjat ovat lahjoja ystäviltä, kiitokset! Matkavalokuvaus on kiehtova laji. Vähintään yhtä kiehtova kuin matkakertomuksetkin. Kun ihminen siirtyy itselleen uuteen ympäristöön, hänen aistinsa terävöityvät. En tiedä, mutta ehkä tämä tekee valokuvaajalle helpommaksi irrottautua tietyistä kauneuskäsityksistä ja etsiä uusia näkemisen tapoja. Ainakin sekä Pamin että Peroniuksen kirjassa ympäristöä ja ihmisiä katsellaan tuorein silmin. Minusta on mukava katsella ja lueskella näitä kahta kirjaa rinnakkain. Intia  yhdistää niitä paikkana, mutta on myös muita yhtäläisyyksiä. Dokumentointipyrkimys, kunnioitus ja kiinnostus paikallisväestöä kohtaan, kyky päästä lähelle ihmisiä ja heidän elinolosuhteitaan.  Max Pam on palkittu