Siirry pääsisältöön

Robert Thorogood: Kuolema kylässä

Vanhojen naisten oveluus



Robert Thorogood: Kuolema kylässä. Thamesjoen murhat 2 (Death comes to Marlow, The Marlow Murder Club 2, 2023). Suomentanut Hilkka Pekkanen. 383 s. Siltala 2023.  Kansi:?
Kustantajan arvostelukappale, kiitokset.




"'Kas kas', Suzie sanoi. 'Tempurakatkarapuja kello kolmessa.'
Matkalla juhlapaikalle Suzie oli selittänyt Judithille, että riittävän cocktailpalamäärän syöminen juhlissa oli ainakin kahden ihmisen urakka. Toisen piti olla kääntyneenä juhlavieraisiin päin - se näytti olevan Judithin tehtävä - ja tiimin toinen jäsen seisoi melkein selkä selkää vasten tämän kanssa pitämässä silmällä keittiöstä ilmestyviä tarjoilijoita."

Torstain murhakerhon dekkareiden kilpakumppaniksi ryhtynyt Robert Thorogoodin Thamesjoen murhat -sarja esittelee cosy crimen ystäville kolme rikoksia ratkaisevaa seniorinaista pienessä Thamesjoen kaupungissa Marlowissa, joka sattumoisin on myös kirjailija Thorogoodin oma kotikaupunki. 

Sekä Osmanin että Thorogoodin dekkarisarjat ovat perienglantilaisia, hyvin kirjoitettuja, englantilaisella huumorilla silattuja ja väkivallalla mässäilemättömiä vanhanaikaisia jännitystarinoita. Nautitaanpa siis, kun tällaista herkkua on tarjolla kaksin kappalein.

Judith on 78-vuotias, sanaristikkoja aikakauslehtiin harrastuksenaan laativa terävä, joenrannan talossaan mukavasti elelevä talviuinnin harrastaja. Hänen ystävänsä Suzie rakastaa koiria ja toimii dogsitterinä sekä vapaaehtoistyössä paikallisen radioaseman toimittajana. Becks puolestaan on kirkkoherran puoliso ja aktiivinen seurakuntatyössä.

Thorogood rakentaa tarinaa christiemäisesti paikallisen henkilögallerian ja murhamysteerin perinteisen, päättelyyn perustuvan ratkaisemisen pohjalta, vaikka poliisien uudempi rikostutkimustekniikkakin on taustalla mukana. Eläkeläisnaiset puuhaavat puoliluvattomasti rikostutkimuksen laitamilla, mutta heillä on oma yhteytensä poliisiin, jo edellisestä murhajutusta tutuksi tullut vt. rikoskomisario Tanika.

Sarjan ensimmäinen osa on minulta vielä lukematta. Odottelen sitä edelleen Helmet-kirjastojen varausjonossa sijalla 300. 

Tässä sarjan toisessa osassa on ratkaistavana klassinen suljetun huoneen murhamysteerio, jota poliisi pitää pitkään onnettomuutena. Tarina ja juonenkuljetus etenevät niin huolettoman varmasti, että perinteisen, kevyen dekkarin ystävä viihtyy kirjan parissa kokien lähes nostalgista iloa.

Thorogood on käsikirjoittanut mm BBC:n dekkarisarjaa Murha paratiisisaarella, joten mikään murhakirjoittamisen ensikertalainen hän ei ole. Kun sujuvaan alkuperäisteokseen lisätään vielä kokenut ja ansioitunut kääntäjä Hilkka Pekkanen, on helppo ymmärtää, mitkä kirjan menestystekijät ovat. 

Jäin kaipaamaan lähinnä ainoastaan pääosassa olevien ystävättärien henkilöhahmojen syventämistä, mutta siihen jatko tarjoaa varmasti tilaisuuksia, ja mahdollisesti heitä on esitelty hiukan kakkososaa enemmän ykkösosassa. Sinänsä sitä, että tapahtumat menevät kirjassa henkilökuvauksen edelle, ei tietenkään voi pitää dekkarissa puutteena. Uteliaisuus päähenkilöitä kohtaan kuitenkin kasvaa lukiessa. Etenkin ystävysten toimien organisaattorina ja vetäjänä toimivan, loogisesti etenevän Judithin myös epäsovinnaisuuteen kykenevä persoona herättää kiinnostusta, vaikkeivat muutkaan naiset ole vailla mielenkiintoisia ominaisuuksia.

Tämän kirjan ja teekupin äärellä päivä vierähtää rattoisasti eikä kirjaa tee mieli laskea käsistään ennen kuin se on lopussa. Siitäkään huolimatta, ettei mysteeri tarjoa mitään leuat loksauttavaa jännitystä tai että ratkaisu on aavisteltavissa. Kirjan viehätysvoima piilee kuitenkin eniten sen leppeässä huumorissa ja tunnelmassa.

Thamesjoen murhat on ollut vuoden parhaan cosy crime -sarjan ehdokkaana Edgar Allan Poe -palkinnon saajaksi USA:ssa vuonna 2021.

"Seuraavana aamuna naiset tapasivat Marlowin rautatieasemalla, joka oli pikkuinen mökki kaupungin liikealueen laidalla. Ainoa juna, joka asemalla kävi, oli yhden vaunun mittainen. Asukkaat sanoivat sitä leppoisasti Marlowin muuliksi."


Muualla: 
Kirja ilmestyi juuri, en löytänyt siitä vielä muita arvioita.

Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirjan voisi sijoittaa seuraaviin kohtiin:

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
12. Kirja(n/sarjan) nimi liittyy veteen
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
40. Kirjassa hylätään jotain
47.-48. Kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat samaan kaupunkiin (tämä ja sarjan ykkösosa)
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie