Siirry pääsisältöön

Robert Thorogood: Kuolema kylässä

Vanhojen naisten oveluus



Robert Thorogood: Kuolema kylässä. Thamesjoen murhat 2 (Death comes to Marlow, The Marlow Murder Club 2, 2023). Suomentanut Hilkka Pekkanen. 383 s. Siltala 2023.  Kansi:?
Kustantajan arvostelukappale, kiitokset.




"'Kas kas', Suzie sanoi. 'Tempurakatkarapuja kello kolmessa.'
Matkalla juhlapaikalle Suzie oli selittänyt Judithille, että riittävän cocktailpalamäärän syöminen juhlissa oli ainakin kahden ihmisen urakka. Toisen piti olla kääntyneenä juhlavieraisiin päin - se näytti olevan Judithin tehtävä - ja tiimin toinen jäsen seisoi melkein selkä selkää vasten tämän kanssa pitämässä silmällä keittiöstä ilmestyviä tarjoilijoita."

Torstain murhakerhon dekkareiden kilpakumppaniksi ryhtynyt Robert Thorogoodin Thamesjoen murhat -sarja esittelee cosy crimen ystäville kolme rikoksia ratkaisevaa seniorinaista pienessä Thamesjoen kaupungissa Marlowissa, joka sattumoisin on myös kirjailija Thorogoodin oma kotikaupunki. 

Sekä Osmanin että Thorogoodin dekkarisarjat ovat perienglantilaisia, hyvin kirjoitettuja, englantilaisella huumorilla silattuja ja väkivallalla mässäilemättömiä vanhanaikaisia jännitystarinoita. Nautitaanpa siis, kun tällaista herkkua on tarjolla kaksin kappalein.

Judith on 78-vuotias, sanaristikkoja aikakauslehtiin harrastuksenaan laativa terävä, joenrannan talossaan mukavasti elelevä talviuinnin harrastaja. Hänen ystävänsä Suzie rakastaa koiria ja toimii dogsitterinä sekä vapaaehtoistyössä paikallisen radioaseman toimittajana. Becks puolestaan on kirkkoherran puoliso ja aktiivinen seurakuntatyössä.

Thorogood rakentaa tarinaa christiemäisesti paikallisen henkilögallerian ja murhamysteerin perinteisen, päättelyyn perustuvan ratkaisemisen pohjalta, vaikka poliisien uudempi rikostutkimustekniikkakin on taustalla mukana. Eläkeläisnaiset puuhaavat puoliluvattomasti rikostutkimuksen laitamilla, mutta heillä on oma yhteytensä poliisiin, jo edellisestä murhajutusta tutuksi tullut vt. rikoskomisario Tanika.

Sarjan ensimmäinen osa on minulta vielä lukematta. Odottelen sitä edelleen Helmet-kirjastojen varausjonossa sijalla 300. 

Tässä sarjan toisessa osassa on ratkaistavana klassinen suljetun huoneen murhamysteerio, jota poliisi pitää pitkään onnettomuutena. Tarina ja juonenkuljetus etenevät niin huolettoman varmasti, että perinteisen, kevyen dekkarin ystävä viihtyy kirjan parissa kokien lähes nostalgista iloa.

Thorogood on käsikirjoittanut mm BBC:n dekkarisarjaa Murha paratiisisaarella, joten mikään murhakirjoittamisen ensikertalainen hän ei ole. Kun sujuvaan alkuperäisteokseen lisätään vielä kokenut ja ansioitunut kääntäjä Hilkka Pekkanen, on helppo ymmärtää, mitkä kirjan menestystekijät ovat. 

Jäin kaipaamaan lähinnä ainoastaan pääosassa olevien ystävättärien henkilöhahmojen syventämistä, mutta siihen jatko tarjoaa varmasti tilaisuuksia, ja mahdollisesti heitä on esitelty hiukan kakkososaa enemmän ykkösosassa. Sinänsä sitä, että tapahtumat menevät kirjassa henkilökuvauksen edelle, ei tietenkään voi pitää dekkarissa puutteena. Uteliaisuus päähenkilöitä kohtaan kuitenkin kasvaa lukiessa. Etenkin ystävysten toimien organisaattorina ja vetäjänä toimivan, loogisesti etenevän Judithin myös epäsovinnaisuuteen kykenevä persoona herättää kiinnostusta, vaikkeivat muutkaan naiset ole vailla mielenkiintoisia ominaisuuksia.

Tämän kirjan ja teekupin äärellä päivä vierähtää rattoisasti eikä kirjaa tee mieli laskea käsistään ennen kuin se on lopussa. Siitäkään huolimatta, ettei mysteeri tarjoa mitään leuat loksauttavaa jännitystä tai että ratkaisu on aavisteltavissa. Kirjan viehätysvoima piilee kuitenkin eniten sen leppeässä huumorissa ja tunnelmassa.

Thamesjoen murhat on ollut vuoden parhaan cosy crime -sarjan ehdokkaana Edgar Allan Poe -palkinnon saajaksi USA:ssa vuonna 2021.

"Seuraavana aamuna naiset tapasivat Marlowin rautatieasemalla, joka oli pikkuinen mökki kaupungin liikealueen laidalla. Ainoa juna, joka asemalla kävi, oli yhden vaunun mittainen. Asukkaat sanoivat sitä leppoisasti Marlowin muuliksi."


Muualla: 
Kirja ilmestyi juuri, en löytänyt siitä vielä muita arvioita.

Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirjan voisi sijoittaa seuraaviin kohtiin:

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
12. Kirja(n/sarjan) nimi liittyy veteen
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
40. Kirjassa hylätään jotain
47.-48. Kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat samaan kaupunkiin (tämä ja sarjan ykkösosa)
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi