Siirry pääsisältöön

Robert Thorogood: Kuolema kylässä

Vanhojen naisten oveluus



Robert Thorogood: Kuolema kylässä. Thamesjoen murhat 2 (Death comes to Marlow, The Marlow Murder Club 2, 2023). Suomentanut Hilkka Pekkanen. 383 s. Siltala 2023.  Kansi:?
Kustantajan arvostelukappale, kiitokset.




"'Kas kas', Suzie sanoi. 'Tempurakatkarapuja kello kolmessa.'
Matkalla juhlapaikalle Suzie oli selittänyt Judithille, että riittävän cocktailpalamäärän syöminen juhlissa oli ainakin kahden ihmisen urakka. Toisen piti olla kääntyneenä juhlavieraisiin päin - se näytti olevan Judithin tehtävä - ja tiimin toinen jäsen seisoi melkein selkä selkää vasten tämän kanssa pitämässä silmällä keittiöstä ilmestyviä tarjoilijoita."

Torstain murhakerhon dekkareiden kilpakumppaniksi ryhtynyt Robert Thorogoodin Thamesjoen murhat -sarja esittelee cosy crimen ystäville kolme rikoksia ratkaisevaa seniorinaista pienessä Thamesjoen kaupungissa Marlowissa, joka sattumoisin on myös kirjailija Thorogoodin oma kotikaupunki. 

Sekä Osmanin että Thorogoodin dekkarisarjat ovat perienglantilaisia, hyvin kirjoitettuja, englantilaisella huumorilla silattuja ja väkivallalla mässäilemättömiä vanhanaikaisia jännitystarinoita. Nautitaanpa siis, kun tällaista herkkua on tarjolla kaksin kappalein.

Judith on 78-vuotias, sanaristikkoja aikakauslehtiin harrastuksenaan laativa terävä, joenrannan talossaan mukavasti elelevä talviuinnin harrastaja. Hänen ystävänsä Suzie rakastaa koiria ja toimii dogsitterinä sekä vapaaehtoistyössä paikallisen radioaseman toimittajana. Becks puolestaan on kirkkoherran puoliso ja aktiivinen seurakuntatyössä.

Thorogood rakentaa tarinaa christiemäisesti paikallisen henkilögallerian ja murhamysteerin perinteisen, päättelyyn perustuvan ratkaisemisen pohjalta, vaikka poliisien uudempi rikostutkimustekniikkakin on taustalla mukana. Eläkeläisnaiset puuhaavat puoliluvattomasti rikostutkimuksen laitamilla, mutta heillä on oma yhteytensä poliisiin, jo edellisestä murhajutusta tutuksi tullut vt. rikoskomisario Tanika.

Sarjan ensimmäinen osa on minulta vielä lukematta. Odottelen sitä edelleen Helmet-kirjastojen varausjonossa sijalla 300. 

Tässä sarjan toisessa osassa on ratkaistavana klassinen suljetun huoneen murhamysteerio, jota poliisi pitää pitkään onnettomuutena. Tarina ja juonenkuljetus etenevät niin huolettoman varmasti, että perinteisen, kevyen dekkarin ystävä viihtyy kirjan parissa kokien lähes nostalgista iloa.

Thorogood on käsikirjoittanut mm BBC:n dekkarisarjaa Murha paratiisisaarella, joten mikään murhakirjoittamisen ensikertalainen hän ei ole. Kun sujuvaan alkuperäisteokseen lisätään vielä kokenut ja ansioitunut kääntäjä Hilkka Pekkanen, on helppo ymmärtää, mitkä kirjan menestystekijät ovat. 

Jäin kaipaamaan lähinnä ainoastaan pääosassa olevien ystävättärien henkilöhahmojen syventämistä, mutta siihen jatko tarjoaa varmasti tilaisuuksia, ja mahdollisesti heitä on esitelty hiukan kakkososaa enemmän ykkösosassa. Sinänsä sitä, että tapahtumat menevät kirjassa henkilökuvauksen edelle, ei tietenkään voi pitää dekkarissa puutteena. Uteliaisuus päähenkilöitä kohtaan kuitenkin kasvaa lukiessa. Etenkin ystävysten toimien organisaattorina ja vetäjänä toimivan, loogisesti etenevän Judithin myös epäsovinnaisuuteen kykenevä persoona herättää kiinnostusta, vaikkeivat muutkaan naiset ole vailla mielenkiintoisia ominaisuuksia.

Tämän kirjan ja teekupin äärellä päivä vierähtää rattoisasti eikä kirjaa tee mieli laskea käsistään ennen kuin se on lopussa. Siitäkään huolimatta, ettei mysteeri tarjoa mitään leuat loksauttavaa jännitystä tai että ratkaisu on aavisteltavissa. Kirjan viehätysvoima piilee kuitenkin eniten sen leppeässä huumorissa ja tunnelmassa.

Thamesjoen murhat on ollut vuoden parhaan cosy crime -sarjan ehdokkaana Edgar Allan Poe -palkinnon saajaksi USA:ssa vuonna 2021.

"Seuraavana aamuna naiset tapasivat Marlowin rautatieasemalla, joka oli pikkuinen mökki kaupungin liikealueen laidalla. Ainoa juna, joka asemalla kävi, oli yhden vaunun mittainen. Asukkaat sanoivat sitä leppoisasti Marlowin muuliksi."


Muualla: 
Kirja ilmestyi juuri, en löytänyt siitä vielä muita arvioita.

Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirjan voisi sijoittaa seuraaviin kohtiin:

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista
12. Kirja(n/sarjan) nimi liittyy veteen
18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
40. Kirjassa hylätään jotain
47.-48. Kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat samaan kaupunkiin (tämä ja sarjan ykkösosa)
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansitaide - Helmet-lukuhaasteen 2022 paras kansitaide

Mieltäni vaivaa kysymys: arvostavatkohan kustantajat kansitaiteilijoitaan riittävästi? Ja kirjallisuuden kenttä ylipäätään? Kannen tekijän tietoja ei nimittäin ole kovin helppo löytää. Aika usein ne puuttuvat kirjan kannesta ja myöskin kirjan nimiösivun kääntöpuolen tiedoista. Kirjastot eivät nekään ole erityisen kunnostautuneita tässä asiassa: kansitaiteilijan tietoja ei ole helppoa löytää kirjastoluetteloista, ja useimmiten ne puuttuvat kokonaan. Kuitenkin juuri kansi on se, joka lukijan kirjalle ensiksi nappaa. Jo ennen kuin tiedämme mitään kirjasta tai kirjailijasta, näemme kannen ja päättelemme siitä kirjan lajityypin ja tyylin, usein jotain kohderyhmästäkin, ihan ilman tietoista ponnistelua. Lukiessa palaamme useaan kertaan katsomaan kansikuvaa ja syventämään vaikutelmiamme siitä ja kirjasta. Kun olen pyrkinyt saamaan  blogipostauksiini mukaan kannen tekijän tiedot, olen usein saanut metsästellä niitä. Jos ne löytyvätkin jostain osasta kirjan kantta, niitä ei välttämättä ole kirj

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse

Lapsuus kuoleman partaalla Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse . (Venäjänkielinen alkuteos   Похороните меня за плинтусом , 1995 )    Suom. Kirsti Era. 205 s.  Into 2014. "Sairastelin paljon, ja mummon ennusteiden mukaan minun oli määrä noin kuusitoistavuotiaana mädäntyä hengiltä ja päätyä tuonpuoleiseen. Kuvittelin tuonpuoleisen kutakuinkin keittiön roskakuilun tapaiseksi paikaksi: sinne joutuneiden esineiden olemassaolo päättyi. Kaikki, mikä putosi sen luukusta alas, katosi kammottavan peruuttamattomasti. Rikkoutuneen voi korjata, kadonneen voi löytää, mutta roskakuiluun viskatun saattoi vain muistaa tai unohtaa." Jotkut kirjat on suorastaan pakko lukea vaikka vain nimensä vuoksi. Yksi tällainen kirja on Pavel Sanajevin Haudatkaa minut jalkalistan taakse ; siitäkin huolimatta, että se on odottanut minulla lukuvuoroon päätymistään lähemmäs kymmenen vuotta. Viimein kuitenkin lukemisen aika koitti, eikä kirja pettänyt nimensä antamia lupauksia mustasta huumorist

Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen

Sivistyksen pintakuoren tarkastelua                                                                       Kuva: Ellen Karhulampi Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen. Romaani, mikäs muu. 439 s. Siltala 2022. Kansi: Jussi Karjalainen.   " Näin sunnuntaina on hyvää aikaa sen selvittämiseksi, mihin lattia viettää riittää, että laskee teräskuulan muutamaan paikkaan ja antaa sen valita reittinsä teräskuula lähtee keskeltä liikkeelle se hakeutuu reitilleen ja kiihdyttää kohti ulkoseinää" Eeva Turunen kuvaa romaanissaan nuorta arkkitehtia, joka on "perinyt" ammattinsa ukiltaan. Kirjassa käydään keskusteluja ukin kanssa, kuullaan minäkertojan ukille sairaalaan viemään sanelukoneeseen kertyneitä muistelmia ja listataan ukin saavutuksia ja ukin kotoa löytyneitä tavaroita, joita päähenkilö järjestelee. Lisäksi tehdään työtä arkkitehtitoimiston rakennusprojektissa ja vietetään kotona aikaa puolison seurassa.  Turusen käsissä kieli uudistuu ja tekstilajien väliset raj